Melontaa ja kesähiihtoa

Kesä on edennyt vauhdilla ja vaikka Suomen kesä ei parasta vielä ole näyttänytkään on mukavista aurinkoisista päivistä päästy nauttiimaan niin Suomen vesillä kuin myös Norjan vuorilla. Päivityksien suhteen ollaan eletty pientä hiljaiseloa, niimpä ajattelin koota alkukesän tapahtumat samaan nippuun.

Toukokuun viimeinen viikonloppu vietettiin auringosta, järvistä, kapeikoista ja koskista nauttien. Olimme ystäväni Ville Himmin kanssa suunnitelleet jo useampana keväänä melovamme Väliväylän Luumäeltä Kouvolaan. Tänä keväänä saimme ajankohdan sovittua, kaksikon vuokrattua ja pääsimme siis lopulta ensikertaa pienten koskien kimppuun.
Väliväylän pituus on noin 65km ja lähtöpaikka on Luumäeltä, Huopaisenvirralta. Kyykoski, joka sijoittuu noin puolivälintienoille, tarjosi meille mukavan yöpymispaikan laavuineen ja grillikatoksineen. Reissun parasta antia oli mielestäni noin 4km matka toinen toistaan seuraavia koskipätkiä juuri ennen saapumista päätepisteeseemme Kouvolaan, Käyrälammelle. Kyseistä melontareissua voin siis vilpittömästi suositella kaikille aloitteleville melojille, jotka haluavat ensipuraisun kevyisiin koskipätkiin.

Matkanvarrella on muutamia padottuja kohtia, joiden ohitse täytyy kajakit kantaa. Tarvittaessa voi poiketa vaikka paikalliseen kauppaan tai Pubiin nauttimaan virvokkeita.

Kyykoski tarjosi meille rauhallisen yöpaikan. Matkan varrella on paljon levähdyspaikkoja sekä muuta nähtävää. Mikäli reissuajankohdan sovittaa oikein, voi tanssinnälkäiset käydä valssit pyöräyttämässä Tirvan kuuluisalla tanssilavalla.

Terveisin!
Villet



KESÄHIIHTOA LYNGENISSÄ

Alkukesän kohokohta oli kesähiihdot Lyngenissä, Pohjois-Norjassa. Lumitalvi Norjassa oli ollut erittäin hyvä, joten odotukset hyvistä kesälaskuista olivat korkealla. Heti pelipaikoille päästyämme (pienten viivästysten jälkeen-->monot kotona ym.) huomasimme kymmeniä potentiaalisia kiipeily/laskupaikkoja.
Ensimmäiseksi kohteeksi valittiin Store Lakselvtinden ja tarkemmin tarkoituksena laskea jälleen mahtava Tomaskor (http://www.lyngen.name/lakselvtind_store/lakselvtind_store.html). Telttapaikka pyrittiin siis löytämään läheltä ensimmäista kohdetta.

Paikka löytyikin helposti Djupenin hiekkamontun kupeesta, vuoristopurojen vierustalta, keskeltä lampaiden laidunmaan. Leiripaikka siis pystyyn ja unille.

Päivärytmistä pohjoisessa ei itselläni ollut tietoakaan, sillä yöunille kävimme klo 11 ja sukset repussa ja reppuselässä valmiina ensimmäiseen nousuun olimme noin klo 18.Kaikki merkit hyvälle laskureissulle oli olemassa kun pääsimme lumirajalle noin 2n tunnin haikin jälkeen. Itselläni, kuten myös Janilla hymy alkoi pian hyytymään skinnatessamme vanhaa valumaa pitkin kohti Tomaskorin (Tomaskuru") alkupäätä. Auton kokoiset lumipallot ja metrin syvät uurteet tekivät hiihtämisestä.......hankalaa. Näimme kuitenkin että mahdollisuus laskemiseen oli lämpenevän ilman ja pehmenevän lumen seurauksena. Matka jatkui sukset repussa, jääraudat jaloissa hitaasti, mutta varmasti kohti "nivusen" (kurun) yläpäätä.

Niin kuin monesti tuntuu tapahtuvan ylhäällä varusteita välpätessämme.....kostuneet hanskat jäähän ja -10asteen pakkanen jäädyttää koko ajatellun laskulinjan. Tiesimme, että laskut oli laskettu ja leiriin paluu oli lähinnä laskeutumista. Suuniteltu 7-8h laskureissu oli tällä kertaa noin 12h seikkailu. Kokemuksena siis aivan mahtava vaikka olosuhteet tekivät reissusta haastavan.

Säätiedotus Suomesta (kiitos Jussin) lupaili seuraavalle päivälle aurinkoa, joten muutimme rytmiä ja seuraava "laskureissu" tehtäisiin päivällä. Päätimmekin nukkua 5h ja käydä vaeltamassa Goverdaleniin. Mahtava paikka patikoida aivan Jiehkkevárrin kupeessa!! Vuoristojärveä, boulderkiveä, koskia sekä tuliaisena poronsarvet:)

Laskullisesti kolmas päivämme Norjassa oli mahtava. Aurinko paistoi ja lumille pääsimme 1.5h patikoinnin jälkeen. Kohteenamme oli Rasmustinden. Huiiputus tältä reissulta jäi puuttumaan mutta hyvällä lumella pääsimme laskemaan 300-400m verttiä useaampaan kertaan. Laskuista löytyy materiaalia enemmin viereisestä linkistä. http://vimeo.com/44042406

Matkana mahtava ja kokemuksena loistava!! Seuraavaa reissua jo odotellaan.

Terveisin
Ville & Jani

Työpäivän jälkeen Taivaskalliolla aurinkoa ja yksi 6a+.

Suuriin kiipeilyllisiin saavutuksiin ei aurinkoisena kevätpäivänä Taivaskalliolla päästy....mutta oli se silti mahtava tapa karistaa työpäivän tuomat lihasjännitykset. Sijainniltaan mahtavalla paikalla olevat boulderkalliot ovat ensikertlaiselle loistava paikka aloittaa ulkoboulderointi.

Sini tutustuu Keulamuurin reitteihin

Mie (vas.) ja Juha Valaskala Traversen (6+) kimpussa

Uskotaan että kesän aikana taidot karttuu...jos ei niin ainakin ihon väri vaihtuu.

Ulkosalla kalliolla kiipeillessä laji tuntuu aivan toisenlaiselta kuin pölyisessä sisätilassa roikkuessa. Vaikeusaste tuntuu huomattavasti korkeammalta kuin sisätiloissa. Liekö syynä aivan erilaiset otteet vai sitten pelon tuoma paskahalvaus. Toivotaan että suoritusten taso nousee kesän aikana!!

KevätTerveisin
Ville, Sini & Juha

Telttailut Lyngenissä

Terrve!

Tuossa lauantaina kotiuduttiin Lyngenin retkeltä. Viikko teltassa, upeita laskuja, keliä ja Norjan vuonot. Ei siitä voi reissuviikko paljoa parantua. Paluu koulutöiden ääreen ei voisi vähempää kiinnostaa, ja reissukrapula ei meinää hellittää. Eli mahtiretki siis taas kerran.

Auto starttasi kohti lumisia huippuja tiimaa vaille puolenyön. Ajoaikaa kertyi kevyt 18 tuntinen, mutta tieto siitä että odotus palkitaan mahtavilla maisemilla kera vuonojen ja vuorien piti mielet virkeinä.

toistaiseksi yöautoilu on mukavaa!

Lyngenin alueelle päästyämme kartalle alkoi olla käyttöä. Telttapaikan valinta olisi voinut osoittautua melkoiseksi hakuammunnaksi, mutta onneksi bongasimme parkkipaikan n. 5 km Lyngseidetistä Koppangeniin päin. Auto parkkiin, rojut ulos, retkikamppeet päälle ja makkarat paistumaan. Teltta siitä sitten pystyyn ja hyvillä mielin unille. Paikka osoittautui lopulta niin hyväksi että päätimme olla siirtämättä telttaa viikonaikana.  Vuoret kohoavat "etuovelta" ja vettä viereiseltä purolta. Mikäs siinä siis oli ollessa.

No jos vähä välpättäis

 Aamulla puurot naamaan ja mäkeen!

 

setä keittiömestari

Suunnistimme ensimmäiseksi Tafeltindenin maisemiin. Liikennettä ladulla oli jonkin verran. Samoissa maisemissa siis hiihteli monia varttuneempien saksalaisten ja ranskalaisten ryhmiä. Dynafit-pappoja, joilla Dynafit-vehkeet vimosen päälle eikä mukana mitään ylimääräistä. Mikäs siinä skinnaillessa, kun taas "tollot" suomipojat vie kaikki mahdolliset vermeet mukanaan jääraudoista aina köyteen asti.
Tafeltindenin loppuosa näytti sen verran tylsältä (aika lopui kesken), että päätimme hakea jotain laskettavaa. Bongasimme jäätikön vierustalta hyvän näköisen pohjoisseinän, josta saimme niin huikeat laskut, että sen jälkeen olisi voinut hyvillä mielin lähteä etelään päin. Pohjoiseinällä säilynyt unelmalumi ja aurinkoinen sää. Vitsit, lasku pelkkää jiihaa-huutoa. Seuraavana päivänä telttanaapurimme pyörivät samoilla paikoilla ja kehuivat kovasti linjaamme.

Ville nousee

Ja Lassi myös

Jussi valmistautuu ensilaskuun. Takana Sofiatinden ja mahtava jäätikkö.

Loistava viikon aloitus, ja siitä hyvillä mielin "kämpille" ruuan tekoon ja miettimään seuraavan päivän suunnitelmia.

Erimielisyyksiä keittiössä?

Seuraavat kaksi päivää oli kohteena Sofiatinden ja sen ympäristö. Skinnaus oli erittäin jees, ja jälleen huikea keli ja hyvä lasku Sofiatinden vierestä, pohjois-seinä Sultindeniltä.
Katselimme samalla kahta kurua, joista toisessa oli laskujäljet. Päätimme laskea kyseisen kurun seuraavana päivänä. Kuru oli mahtava vaikka aurinko oli ehtinyt muokata lunta sen verran, että itse lasku ei ollut ihan niin jiihaata. Kuitenkin seikkailuna erittäin jees, ja taas auringon paisteessa sitä oli mukava kertailla.
Heräsimme kurun laskupäivänä viideltä, koska ennustukset lupailivat sadetta iltapäiväksi. No...sadetta ei tullut ja lähdimme käymään Lyngenin pohjoiskärjessä aikomuksena syödä ja laskea. Russelvfjället oli menettänyt lumensa kevätkelissä ja kaiken lisäksi tuuli sotki suunnitelmamme. Ei siis auttanut muu kuin auto ympäri ja Magic Moutain Lodgeen yksille neuvoa-antaville ja säätietojen tarkastukseen..

Jussi ja Sultindenin pohjoisseinä

Sultindenin eteläseinän kuru

Ja Lassi sen kimpussa

Lassi työntää kurun raskaslumista pohjaa

Keskiviikkona lunta, räntää ja vettä. Pakollinsen välipäivän vietimme Tromssaan tutustuen ja energiavarastoja täydentäen.


Torstai alkoi pilvisenä, ja lähdimme "kotimäkeemme" Fastalstindenille.
Puurajalla taivas aukeni, ja keli alkoi olla niin lämmin, että kohta jo skinnasimme ilman paitaa. Se oli hienoa se. Saatiin reissun ensimmäinen oikea huiputus ja fiilikset sen mukaiset. Laskut olivat jälleen mieleenpainuvat, ja puurajalla jäimme kuvailemaan droppeja ym. Kuvat taas ei oikein napsunu kohdilleen (tälläkin kertaa kuvattavien suorituksien takia). Niistä suorituksista siis tuskin jää kerrottavaa jälkipolville.

evään syöntiä

soija.

ripidamdam skinnaillen

Pojat oottaa...

inne vaa inne vaa

melkein topissa

ja topissa

Ja maisemaa sieltä

Perjantaina, reissun viimeisenä päivä ranskalaisten sanoin keli oli "closéd". Hiihtämään oli kuitenkin päästävä, joten kohteeksemme otimme Rörnestindenin juurella sijaitsevan skihyttenin. Retkeilyhengessä kamiinan tulille ja makkarat paistumaan. Paikalle pölähti muutama (18) skinnailija yhdessä oppaidensa kanssa. Norjalainen opas kertoi että on käynyt hyttellä noin 200 kertaa, muttei ole koskaan nähnyt kamiinassa tulta. Muilla ei kai ole tapana laittaa tulta, jos siihen on tauolla mahdollisuus?
Lunta tuli kovasti ja tuulikin ikävästi, joten nousimme skihytteltä vain hieman kohti huippua ja siitä sukset kohti kotia. Viimeiselle laskulle ominaiseen tyyliin pieni harhailu ja tasamaahiihto ohjelmassa. Viimein päästyämme autolle, kamat pakettiin ja nokka kohti kilpisjärveä.
Kilpisjärvellä ruokaa, saunaa ja kamojen välppäystä ja seuraavana aamulla matka jatkui aina Lappeenrantaan asti.
Koko reissun onnistumisesta kertoo se, että paluu arkeen ja etelän harmauteen sai autollisen miehiä toivomaan viikon-kahden lisäaikaa reissulle.

Eli takana jälleen aivan huikea reissu. Voimme suositella lämpimästi kevättelttailua Lyngenissä. Jos facebookin, säätietojen ja sisävessan tarpeen voi hoitaa jotenkin muuten, ei tässä enää mökkiä kaipaa. Telttailu oli siis mahtavaa (ainakin aurinkoisessa säässä).

Kausi on nyt (ehkä) paketissa, joten on aika siirtyä kesälajien viettoon!

Terveisin:

Ville, Jussi ja Lassi

Tänään Lyngeniin!

Noniin

Se olisi tuossa parin tunnin päästä lähtö Lyngeniin. Rapiat 16 h ajoa ja yötä vasten lähetään työntämään.
Mökkimajoitus, sitä ei ole. Teltalla mennään ja katsellaan sitten että kuinka kauan siinä teltassa jaksaa nukkua!

Viikon reissu on tarkoitus tehdä ja kovasti laskea ja seikkailla. Lunta on sadellut Lyngeniin todella paljon, joten katsellaan meneekö reissu lumiolosuhteiden takia ihan turskan kalasteluksi.

Mutta ei siinä. Mie, Ville ja Lassi lähetään kahden tunnin päästä. Kevään (ehkä) päätösreissu voi alkaa, jiiihaaa!

- Jussi

Treenileiri Ylläksen Kellostapulilla

Bujaa!

Tuli käytyä treenileirillä Ylläksellä männä viikonloppuna! Kolme päivää hiihtoa, joista yksi itse keskuksessa. Kaksi päivää könyttiin kellostapulia, eikä ostettu edes hissilippua. Säästettiin nekin 70 €, hah!

Mutta tosiaan. Lähdettiin perjantai-iltana yötä vasten työntämään Ylläkselle ja lauantai-aamuna oltiin perillä. Tiistai-aamuna lähdettiin takasin etelään, joten kiva, tiukka rupeama siitä tuli. Aika eläimellistä tuo yön yli ajaminen on. Jälkeenpäin mietittynä yö oli aika sumuista (vaikka olinkin ratissa hereillä). Se 1-2 h unta ja ajorupeamat päälle, aamiainen hotelli Äkäslompolossa ja päivä laskua päälle. Taisin torkahtaa gondolihississä, ja illalla ei unta tarvinnut odotella. Onneksi noita ei tuu ku pari kolme kertaa vuodessa.

Matkassa oli mie, lassi ja isäni Aaro. Ville ei valitettavasti päässyt reissuun, mutta ei voi minkään.
Eka päivä meni rinteitä sahatessa ja totuttelussa. Ei sitä siinä rasitustilassa heti viitsinyt lähteä suorittamaan huimia sankaritekoja.
Sunnuntaina sitten olikin Kellostapuli vuorossa. Aarolta oli jäänyt skinit kotiin, joten hän sitten kiipesi huipulle, kun me mentiin nousukarvojen avulla. Täytyy vaan nostaa hattuja ja kypäriä, kun +60 v. jätkä kiipeää saman päivän Kellostapulin kesänkijärven puoleisen seinän kahteen kertaan ilman nousukarvoja.

Siitä se lähtee

Ja siitä se tulee

Kellostapulia me sitten sahailtiin sunnuntai ja maanantai. Kävimme tosin Pirunkurulla myös, mutta ei siitä sen enempää. Vähän retkeilyä ja hikoilua, ei muuta. Makkaranpaistotauko oli aina Kesänkikeitaalla, ja ihmettelijöitä riitti. Kummasti leveät laskettelusukset keräävät huomiota murtsikkahiihtäjien joukossa.

Setä ihmettelee

Lassin laskettelu-uran kirkkain välähdys

Pakollinen onniinhyväilma-kuva

tauko paikalla ja makkuria naamaan

Skinnaus alkoi sujua. Enää ei tarvitse liikkua niin nopeasti ja kuluttaa kaikkea energiaa. Niin ja se skinien kanssa pelaaminen. kiinni-irti, kiinni-irti, kiinni-irti.... Sekin tekniikka on löytynyt.
Jos kävisi filosofoimaan, vapaalasku (se nousuosa) on vähän niin kuin rakennustyömaalla väliseinien villoitus: rauhallisten miesten rauhallinen laji. Rauhassa hyvä tulee ja hosumalla saa vain epämukavan ja ikävän olon.

Ei meil nyt koko aja ollu huikee keli

Oli sinkissäkin

Mutta joka tapauksessa. Huippuretki ja nälkää jäi vielä ihan liikaa. Pari lisäpäivää ois ollu erikiva juttu.

Noo, puolitoista viikkoo ja sit Norjaan, jiiihaa!!

- Jussi