Lappihommia

Terrrve!

Tammikuu on jo pitkällä, ja tässä on touhuttu sen verran, että blogiakin voi vähän päivitellä. Talvi on saapui Etelä-Suomeen tuossa Joulun jälkeen, ja sekös on mukavaa se. Ja mukavaa se on varsinkin Helsingissä, jossa ei kunnon talvea ole ollut pariin vuoteen. Toivotaan että lumet kestäisivät (edit: eivätpä kestäneet....).

Helsinki tammikuun alussa. Nyyh...

Muutta mutta. Miulla ja Lehtiksellä on ollut seikkailun täyteinen kuukausi takana. Uusi vuosi vietettiin Ylläksellä ja viikko 3 kului Pyhällä. Siitä seuraavassa lisää.

Ylläs

Oli mielettömän kivaa päästä pitkästä aikaa Ylläkselle ja lappiin talven keskelle. Lunta ja pakkasta ei Helsingissä ollut saanut pariin vuoteen (toki siihen pariin vuoteen mahtuu neljä kuukautta Norjassa ja 2 kuukautta Etelä-Amerikassa). Etelästä lähtiessä pakkasta oli pari astetta, ja perillä elohopea näytti -27 pakkasastetta. Oli jees. Oikein nautti tunteesta kun nenäkarvat jäätyy ja pakkanen lyö kasvoille ulos astuessa. 

Ylläksellä emme olleet laskuhommissa kertaakaan. Tunturi oli, yllättäen, taas täysin sinkissä, joten oli vähän hölmöä maksaa 40€ siitä ettei rinteessä näe mitään. Eka päivä olikin siis randohommia. Tai pikemminkin metsässä hiihtelyä ja lumikenkäilyä. Tunturitiellä olevalta parkkipaikalta kun lähtee metsään alarinteeseen päin hiihtelemään niin saa aika kivasti "tasamaa-randoa". Lehtis veteli lumikengillä ja Ruotsa normi randokamoilla. Ja pakkaspyydaa riitti!

Ylläksellä pääpaino oli murtsikkahommissa. Ei toki oltu paikan päällä kuin kolme päivää, joten ei siinä hirveästi ehtinyt tekemäänkään. Ja murtsikkahommat, perhana! Oli kyllä kivaa pitkästä aikaa, kun homman otti täysin retkeilyn kannalta. Voitelumestari oli onnistunut niin nappiin, että pertsan hiihto sujui ja keihäs piti kuin unelma. Murtsikkaa on viimeeksi hiihdetty tasan pari vuotta sitten Ylläksellä, joten ei taas oikein muistanutkaan kuinka kivaa homma on. Hiihdon kun ottaa taukopaikalta taukopaikalle-ajatuksella, niin homma maistuu. Ja kun suksi pitää/luistaa, niin homma maistuu vielä enemmän.

Maskottimme Joulupossu ja murtsikkahommat

Mukavaa oli myös latujen ulkopuolella. Bar Kaapissa Ylläsjärven puolella esitettiin GMC picturesin uusi laskuleffa The Choices, jonka traileri oli vapaalaskuiltamien lyhäri-kisan finaalissa. Mukavan tapahtuman olivat tytöt järkänneet. Oli alennetut juomat, tietokilpailu hyvillä palkinnoilla ja hyvä meininki. 

Leffa toimi hyvin ja oli mukava katsoa. Ideana leffassa oli että miten normaalin arjen ja elämän voi sovittaa vapaalaskuun, ja mitä valintoja joutuu tekemään jotta vapaalaskutouhuja pääsee tekemään. Perusajatus säilyi läpi elokuvan, ja kekseliäitä juttuja oli saatu katsojia hauskuttamaan. Leffassa oli aika paljon kameran mikrofonilla nauhoitettua puhetta, joten yksi kehitettävä alue olisi tietenkin ulkoinen mikrofoni puheosuuksille. Silloin leffanteko vaatii tietenkin vähän enemmän, mutta lopputulos kyllä palkitsee! Eipä sitä ulkoista mikrofonia ole Ruotsallakaan, mutta seuraavassa leffassa se on (äh, hittooko sitä taas lupailemaan mitään)!

GMC Picturesin leffanäytöksessä. Esinäytöksessä Kaakaolla-tiimi esittelemässä filmiään

Pyhä

Meillä oli Lehtiksen kanssa tarkoitus lähteä viikolla 3 Marokkoon. Lentolippujen varaaminen venyi ja venyi, ja sitten tulikin jo joulu ja uusivuosi. Ylläksen reissusta innostuneina päätimme vaihtaa Marokon lumihommiksi, ja kohteeksi valikoitui Pyhä. Alppeja ja Årea mietittiin ihan vakavissaan, mutta Pyhän helppous ja laskumahdollisuudet veivät kuitenkin voiton. Ja laskemaan oli tarkoitus mennä, jotta voitaisiin tulevaisuudessa harrastaa pariskuntarandoilua ihan oikeasti. Ruotsa oli ollut Pyhällä vain kerran Freekend-tapahtuman aikaan (kts. maaliskuu 2013), joten paikka ei ollut niin tuttu. Majoitus oli hauskasti saman tien varrella, ellei peräti samassa mökissä kuin Freekendissä. Kiitos vielä kerran Annalle silloisen majoituksen järkkäämisestä!

Niin, laskemaan piti mennä. Mutta kukas heittikään taas kapuloita rattaisiin? No vanha rakas ystävämme sää! Ei siinä mitään, lunta oli, aurinkoa oli ja intoa oli, mutta kun pakkasta on -25 tai -30 astetta koko viikon, niin nuo mäkihommat ei oikein nappaa. Ja onhan se pukeutumiskysymys tottakai, mutta tuntuu turhalta taas maksaa siitä 40€/päivä kun nauttiminen on nollassa ja aika kuluu lähinnä selviytymiseen pakkasessa. Buu. Käytiin me kertaalleen kolme tuntia laskemassa, kun pakkanen maanantaina laski -18 asteeseen, mutta kylmä oli silloinkin...

Kaiken tämän pakkasesta valittamisen jälkeen voi vain todeta, että olihan se kova pakkanen silti aika siisti juttu! Ja siitä seuraavassa.

Niin, sunnuntaina käytiin moikkaamassa Salosta Sodankylässä, kun oli tuota pakkasta. Samalla tuli testattua kovemman kerran uuden naamamobiilin (Wanha Rouva-opel on siis vaihtunut punaiseen ja räiskyvään Nuori Neiti-opeliin) pakkasen kestävyys kun lämpötila oli matkalla parhaimmillaan -35 astetta. Sai vähän jännätä siellä keskellä jänkhää että tänne jos tää hyytyy niin apu kestää kaaauan... Piti oikein varustautua pakkaamalla kaikki untuvavaatteet ja villasukat takakonttiin jos huono tuuri käy (väkisinmakuupussikin olisi ollut kova...). Kävi mielessä sekin että hommahan muistutti randohommia ja törmältä vetäytymistä. Oddsit on niin vastaan kun voi vaan olla eikä homma tunnu ollenkaan järkevältä. Toki autoilussa ei kuole yhtä suurella todennäköisyydellä kuin vuorilla jos homma menee pieleen (eli auto siis hyytyy, ei ajeta kolaria), mutta kuitenkin. Sama tunne oli Ruotsalla päätöstä tehdessä. Mutta moottorilämmöt olivat kunnossa, lämminta puhalsi matkustamoon ja artic-dieseliä tankissa, joten matkaa jatkettiin. Se siitä. Kylläpäs rönsyili...

Pakkasensieto-testi käynnissä

Niin, käytiin siis Sodankylässä Salosten luona. Artulla ja Anniinalla on itsellään Altai Hok-metsäsukset (ei ehkä oikea nimitys, mutta lyhyet metsäseikkailusukset, joissa pohjassa on skinikarvaa liimattuna, Edit "liukulumikengät"... Onpas hieno nimi). Ne nähtyään Lehtis innostui ja alkoi visioimaan seikkailuista sellaisilla. No, lähdimme ajelemaan takaisin Pyhälle, ja pitihän sitä maanantaina käydä vuokraamoista katsomassa josko Hokeja sielä löytyisi. Ja löytyihän niitä Hotellin vastapäätä olevasta vuokraamosta. Ja hintakin oli alle 30€/päivä, niin siitähän me otettiin seikkailusukset vuokralle!

Suuria sankaritekoja ei toki ollut suunnitteilla, mutta seikkailuja kuitenkin. Keskiviikkona pakkasta oli aamulla taas rapiat -27 astetta, mutta eihän nyt sellainen haittaa kun ei metsän keskellä ole viimaa. Kohteeksi valikoitui Pyhäkurun laavu Pyhän "bäkkärillä", eli töppyrän toisella puolella. Ja miten kevyttä, leppoisaa ja helppoa skinnailu Hokeilla oli. Vitsit. Kun hommaan vielä tottui, niin ai että kun suihke vain kävi. Pakkaspyydan hiihto tasamaallakin on melkoisen mukavaa nimittäin! Laavulle päästyämme lähdimme vielä skinnaamaan Pyhän (Kultakeron) huippua kohti. Ja sitä pyydan määrää metsässä. Ei oikein Hok enää kantanut lumella, mutta hyvin eteenpäin silti pääsi. Ylöspäin skinnaus oli niin kivaa polveen asti ylettyvässä täydellisessä pakkaspuuterissa, metsän täydellisessä hiljaisuudessa ja auringon paisteessa. Kyllä myö tykättiin. Ihan ei huipulle saakka päästy, mutta on tuo Pyhän bäkkäri hitohyvä paikka. Mukavaa, muutaman sadan verttimetrin pyydalojotusta täydellisissä olosuhteissa. Toki me ei Hokeilla paljoo pyydaa pöllytelty pohjaan laminoitujen skinien takia, mutta silti. Ah...

Pyhän bäkkärillä

Pakkasta oli koko päivän, mutta eipä sitä huomannut. Yllättävää sinänsä. Pukeutumisesta sen verran, että ohut merino; tekninen t-paita; paksumpi merino; kuitutakki; oli yläkropalle aika täydellinen varustus. Toki oli se reppu patterin virkaa toimittamassa, mutta tuo kerrostautuminen osoittautui aika täydelliseksi . Arcteryxin Atom hood-takissa on mukava ilman läpi päästävä kangas kainaloissa, joten ylimääräistä lämpöä ei paljoa päässyt kertymään. Ja alakerrassa oli sitten merinoboxerit; 3/4-merinohousut; polvenlämmittimet(villaa); merinohousut; shortsit; kuorihousut. Aika täydellinen tuokin kun tarpeen mukaan availi housujen ventilaatioita. Joten tarjettiin kyllä yllättävän hyvin. Sitten laavulla makkaranpaistossa taukovaatteet niskaan ja avot. Toki vähän mokattiin ja oltiin taukohommissa vähän liian pitkään. Kostuneet sukat ja hanskojen sisävuoret pitivät huolen siitä, että paluumatka keskukseen suoritettiin pikamarssia, ja eka pysäkki oli hotelli, jossa pääsimme jäätyneitä nakkeja lämmittelemään. Olisi kyllä ollut ne lämpötyynyt joita esim. XXL myy, mutta eipä ne siellä mökissä kassin pohjalla paljoa lämmitä.

Makkurin paistossa

Pyhäkurun kota

Niin, Altai Hok-metsäsukset olivat aika täydellinen valinta noihin oloihin. Myös ihan perus randokamat samoilla pelipaikoilla olisivat toimineet erittäin hyvin, mutta Lehtiksen kamojen puutteessa Hokit olivat päivän valinta. Ja tuo Lehtiksen visio Hokeista oikeastaan pelasti reissun. Pakkasta ei edes huomannut (paitsi jos ei ollut toisia hanskoja/sukkia eikä kädenlämmittimiä mukana) ja täydellistä metsäpyydaa riitti. 

Torstaina käytiin Hokeilla vielä ihmettelemässä Tajukankaan jääputousta ja muuta Pyhän "etupuolen" maisemaa. Sama homma ja keli kuin keskiviikkona. Oli jees.

Pyhän etupuolella

Valo oli kyllä hiano!

Pyhä tavallaan yllätti Ruotsan, vaikka tiedossa oli että paikka tarjoaa ehkä Suomen monipuolisinta laskuhommaa. Pyhän bäkkäri, vapaalaskun soveltuvan maaston runsaus sekä ympäröivien töppyröiden pontentiaalisuus seikkailuhommiin löi ällikällä. Voi Suomessakin nauttia ihan oikeasti vapaalaskuseikkailuista, ja touhuamista riittää viikoksi. Seuraava homma voisi olla Pilkkeen innoittamana vapaalaskuelokuva  autiotupa-retkestä ylängölle, ja sankaritekojen tekeminen siellä. Saa nähdä millon sitä ehtii...

Seuraava seikkailu onkin alustavasti viikolla 9, kun ajelutiimin Opa ja Ruotsa lähtevät Lyngenin /Kilpisjärven suuntaan! Katsotaan mitä siellä on luvassa... Vesisadetta, pakkasta, sinkkiä, tuulta, vähälumisuutta... tai jotain ihan muuta!