maanantai 25. maaliskuuta 2013

vapaan laskemisen viikonloppu Pyhällä

Moro!

Pitkä viikonloppu Pyhällä K2 freekend-tapahtumassa ja nyt kotimatkalla (EI KOTIIN!!!!).
Ja oli muuten jälleen kerran kivaa!

Kuvat puuttuvat, eikä kirjoittaja itsekään tiedä miksi. Ehkä oli koko ajan niin kivaa ettei muistanut koko kameraa, tai se voi johtua gopron tyhjentyneestä akusta ja puuttuvasta latauskaapelista. No, joka tapauksessa, kuvia ei valitettavasti ole reissulta, joten blogipäivitys on hyvinkin tekstipainotteinen.

Pohjustukseksi: Kevään suunnitelmissa ja kalenterissa oli alkuvuodesta jonkin verran epäselvyyttä, joten en ollut varannut mitään majoitusta Pyhälle. Suunnitelmat selkiytyivät vasta muutama viikko sitten, eikä niitä vapaita hotellihuoneita tai mökkejä oikein ollut enää jäljellä. Kaverini Olli ja Tiia olivat varanneet hotellista huoneen jo hyvän aikaa sitten, joten heidän kanssa majoittuminen ei oikein onnistunut.
No, viimeisenä oljenkortena laitoin reippaana poikana ilmoituksen Relaa.comiin, että hyvä tiskaaja tarvitsee sänkypaikan (keittiön nurkka tai eteinenkin käy) Freekend-tapahtuman ajaksi Pyhälle. No, yksi kultainen ihminen vastasikin että: "meillä on tilaa", ja minä olin että: "selvä, tulen sinne".
 Majoitus oli kuitenkin vain to-la, joten la-su-yö piti viettää jossain muualla. Onneksi vanha koulukaverini asuu Sodankylässä, ja pääsin sitten sinne. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Aina on pitänyt käydä kaverin luona, ja nyt se onnistui mukavasti Freekendin siivella ja majapaikan järjestämisellä.

Ukolla oli kuin olikin majoitus tapahtuman ajaksi, ja eikun reissulle!

Perjantaina osallistuimme Ollin ja Tiian kanssa Poker rando-kisaan. Skinnataan siis tietty reitti Pyhän maastossa ja checkpointeilla jaetaan yhteensä viisi korttia ja paras käsi kisan lopuksi voittaa.
Lähdöstä maaliin Savon suksistudion tiimi Setämiehet veti kärjessä, ja siinä sitten yritin kitkuttaa perässä. Kisan alun nousussa pysyin hyvin kärjen kannoilla, mutta kun laskuosuus alkoi, Setämiehillä meni ehkä 10 sekuntia välpätä skinien kanssa. Itse olin varmaan juuri saanut repun selästä ja skinipussin käteen kun sedät jo suihkivat alas. Noo, perässä kuitenkin piti pysyä!
Laskuosuus oli yllättävän hyvä! Hyvää lunta ja jyrkkyyttä riitti ja jiihaa-huutojakin saatiin. Jäin laskun jälkeisessä skinnausosuudessa jo selvästi kärjestä, mutta sain kuitenkin pidettyä muut takana.
Pääsin viidentenä maaliin aivan läpimärkänä hiestä ja Calletalon tiskiltä tilattu huurteinen kyllä palkitsi kisaajan.
Sijoituksella ei ollut kisassa niin väliä (vaikka pitihän sitä kisata silti maaliin tulosta), se pokerikäsi oli se tärkein homma. Kirjoittajalla oli kurkohai, joten sillä ei ollut asiaa lopulliseen kärkeen. Tunnelmat voisi tiivistää näin: Tulin Näin Koitin Hikoilin ja hauskaa oli!!!

Lauantai alkoi alppiklinikalla, jota Arto Majava veti. Kun kysyin neuvoa takapinon ja huonon suksituntuman hallitsemiseen huonolla lumella,  Majava neuvoi leventämään jalkojen asentoa ja reilusti nojaamaan monojen etuläppiin. Mikä maailma minulle avautui sen myötä.
Hyvin vibratulla betonilla ei ollut enää ongelmia takapainon ja huonon suksituntuman kanssa. Kovaa hyökkäystä etupainossa ja jalat levällään, niin johan kantti puree ja matka joutuu!! En tosin tiedä miltä "uusi" tyyli näyttää, mutta tuntui ainakin perkeleen hyvältä! Majavalle kiitokset näistä, herra on ammattimies!

En osallistunut Aittokuru-freerideen, joten iltapäivä meni muita mäkiä laskien ja välillä käytiin katsomassa kisoja. Kisat olivat muuten näin ensikertalaiselle aika makea kokemus. Hienoja linjoja, droppeja ja vielä hienompia pannuja tuli nähtyä ja ukko kyllä nautti menosta!
Kunhan vähän kokemusta taas karttuisi, niin ensivuonna täytyy itsekin osallistua.

Saimme kaverini Artun kanssa mahtavat laskut Pyhän "Jacksonholessa", kiitos Arto Majavan vinkkien. Betonin laskemisesta jopa nautti, kun lasku kesti hallinnassa ja antoi vaan lojottaa alaspäin! 

Päivän jälkeen Artun kyydillä Sodankylään ja pienen kaupunkikierroksen jälkeen kämpille ruoan tekoon. Artun kuvien ja muiden vinkkien perusteella pitkä viikonloppu skinnaillen koillis-lapissa on tosiasia. Jos ei tänä keväänä niin sitten seuraavana.

Pyhän viikonloppu oli kyllä kertakaikkisen mahtava. Hienointa on se tuttavallisuus hississä, parkkipaikalla tai rinneravintolassa. Täysin tuntemattomat (tai jossain videolla nähdyt) laskijakollegat kyselevät kuulumisia ja tekevät tuttavuutta. Se oli ERITTÄIN jees! Kiitos järjestäjille erittäin onnistuneesta tapahtumasta. Ensivuonna uudestaan!

Nyt vain sitten odotellaan sitä Lyngeniä. Vko 16 on tosiasia ja lunta siellä näyttäisi olevan liikaakin tällä hetkellä, joten eiköhän ne kestä vielä muutaman viikon.

Aurinkoisia laskupäiviä!

- Jussi