Iso haukkaus

Viña del Mar. Ei ihan mikään kolmannen maailman pikkukylä?

 Terveiset täältä synkeyden keskeltä.

Mitenhän sitä alkaisi.... Chilen länsirannikko Santiagon kohdalla. Miten sitä nyt kuvailisi nätisti... Ilman kirosanoja. Objektiivisesti... Jos haluat Malagaan tai muuhun espanjalaiseen rantalomakohteeseen. Tule Viña del Mariin tai muuhun 100 km säteellä olevaan rantakaupunkiin. Neljä päivää, mitä ollaan pakon edessä täällä oltu, on ollu ihan vitti kauheita. Ihmisiä on ihan helvetisti (no, Chilen lomakausi, tiedettiin), kaikki on ihan vitin kallista verrattuna Ecuadoriin (tiedettiin kyllä sekin), koko rannikko rakennettu täyteen lomaresortteja. Tuntui kuin oltaisiin tultu Ecuadorista takaisin Eurooppaan ja Espanjaan. Ei ollut ihan sitä mitä lähdettiin hakemaan.

No mitä me lähdettiin sitten hakemaan? Toivottiin, haluttiin ja uskottiin että Chilen rannikko olisi samanlainen kuin ah niin paras Ecuadorin Olón. Voitaisiin lekotella riipparissa, surffailla, kölliä rantahietikolla. EI OLLUT, EI VOIDA!!! En mie osaa ees kuvailla. On ollu vaan ihan hirveetä paskaa nää kuluneet neljä päivää täällä. Pettymystä pettymyksen perään, turhautumista, vitutusta, harmia. Pahoittelut, mutta verbaliikka ei riitä tähän.

Väkeä. Oli. Niin. Paljon

Mitä nyt sitten on tapahtunut viimeisen puolentoista viikon aikana, kun some ja blogi ovat olleet hiljaa? Lennettiin Ecuadorista siis viikko sitten maanantaina Chileen, Santiagoon, oltiin seillä pari päivää, ja sieltä sitten tänne rantsuun. Santiago oli aika kiva, perhetuttumme, lappeenrannassa asuva, mutta chileläinen José (kuka on siis kotoisin Santiagon alueelta) näytti kaupunkia, syötti ja juotti chileläisiä naposteltavia ja juomia, ja piti meille seuraa yhden päivän. Se oli sentään todella kivaa. Santiagoon liittyi vielä sellainen seikkailu, että lentomme lähti maanantai-iltana Ecuadorista noin 22.30, ja oltiin perillä Chilessä aamuyöllä noin kolmen aikaan. Lehtis vielä reippaana tyttönä yritti tuoda avokadoa (vahingossa, tietenkin) maahan, niin sitä selvitellessä menikin vähän aikaa Santiagon päässä. Päästiin lopulta hostellille noin viiden aikaan aamulla. Oli taas aika seikkailu-fiilis koko yön valvoneena. Eihän me mihinkään huoneeseen vielä päästy, koska check-in oli vasta klo 14, mutta onneksi meidät päästettiin nukkumaan hostellin kellariin, jossa oli oikein mukavan oloiset sohvat. Unta noin kahteentoista, kunnes respan täti tulee herättämään, että nyt ylös, tässä hostellissa alkaa vuotuinen tuholaistorjuntaoperaatio, kaikkien on mentävä ulos ja takaisin saa tulla vasta neljän aikaan iltapäivällä. Eipä siinä, ylös, ulos ja maleksimaan. Huh. Siitäkin päivästä selvittiin, seuraavana päivänä oli koko päivän kaupunki-mayhem Josén kanssa, ja sen jälkeen lähettiinkin tänne rannikolle. 

Santiagoa kukkulalta

José tarjosi Mote-juomaa, sekä paikalliset Atomit, Empanadat meille. Oli hyvää!

Kuvaa kukkulalta

Ruoka myös maistui.

Viinikin oli hyvää Viña Concha y Toro- viinitilalla.

 Ajelutiimin Opa oli tyttöystävänsä Sian kanssa myös Chilessä, ja sovittiin yhteisestä hengailusta rannikolla. Mie ja Lehtis lähdettiin Maitencillo-nimisestä kaupungista katsomaan meille rantamökkiä, koska mikäs sen mukavampaa olisi ollut, kuin asua mökissä rannalla hyvien tyyppien kanssa, surffata, grillata ja pitää hauskaa. Tuo päivä oli lauantai, ja meneillään oli se chileläisten lomakausi.... Tiedettiin riski, mutta otimme sen. Päästiin sitten kaikkine rinkkoinemme Maitencilloon. Olimme scoutanneet valmiiksi mökit ja aloimme sitten kyselemään niitä. Kävelimme siis rinkkojemme kanssa siellä polttavan auringon alla. 

YKSIKÄÄN HELVETIN MÖKKI EI OLLUT VAPAANA KOKO SIINÄ HELVETIN KAUPUNGISSA. 

Koko päivä kyseltiin niitä mökkejä, ei yksikään ollut vapaana. Ei yksikään. Ketään ei oikeastaan edes kiinnostanut meidän kysymykset, ihmiset olivat töykeitä, koko ranta oli ihan täynnä, koko kaupunki oli täynnä. Se oli täydellistä ai jumalauta. Opa ja Sia olivat tulossa bussilla Chilen pohjoisosista Viña del Mariin, josta olisivat sitten tulleet Maitencilloon. Ei auttanut muu kuin soittaa heille ja perua koko homma mökkeilystä. Mielet synkeinä seikkailijoiden oli palattava Viñaan. Menomatka Maitencilloon oli kestänyt noin 1,5 h, mutta takaisin tullessa oli niin järkyttävä ruuhka, että noin 50 kilometrin matkaan meni neljä tuntia. NELJÄ TUNTIA!!! Ja aivan täyteen ammutussa minibussissa. Ai vitsi, oli hienoa.

Ja takaisin Viñassa. Pyykitikin oli vielä märkiä joten piti laittaa kuivumaan.

Tässä nyt sitten ollaan pari päivää oltu Viñassa Opan ja Sian kanssa ja tapettu aikaa. Ei täällä voi oikein tehdä mitään, ja surffikaan ei oikein onnistu, joten vitti.... Chile alkoi riittämään jo muutama päivä sitten, mutta vasta huomenna tiistaina lähdetään vuidduun täältä. Tavataan José Valparaisossa huomenna päivällä, ja illalla otetaan yöbussi kohti Mendozaa ja Argentiinaa. 

Sporttiranta oli kuitenkin ihan kiva paikka

Ja ilmainen slackline tosi jees.

Toivotaan että matkalaisten mieli vähän kohenisi. Haluaisimme kuitenkin vielä rantaelämää, lämpöä, hyvää surffia, rentoa elämistä. Olón siis vielä kummittelee mielessämme, koska se paikka oli vain jotain uskomattoman hienoa. Missään muualla tällä reissulla ei ole tuntunut yhtä hyvältä olla paikallaan. Vitti vieköön. Olisiko ehkä Uruguaysta vielä pelastajaksi. Tiedä häntä... 

Terveisin SynkkäNaama ja SynkkäNaamio