Bujaa!
Tuli käytyä treenileirillä Ylläksellä männä viikonloppuna! Kolme päivää hiihtoa, joista yksi itse keskuksessa. Kaksi päivää könyttiin kellostapulia, eikä ostettu edes hissilippua. Säästettiin nekin 70 €, hah!
Mutta tosiaan. Lähdettiin perjantai-iltana yötä vasten työntämään Ylläkselle ja lauantai-aamuna oltiin perillä. Tiistai-aamuna lähdettiin takasin etelään, joten kiva, tiukka rupeama siitä tuli. Aika eläimellistä tuo yön yli ajaminen on. Jälkeenpäin mietittynä yö oli aika sumuista (vaikka olinkin ratissa hereillä). Se 1-2 h unta ja ajorupeamat päälle, aamiainen hotelli Äkäslompolossa ja päivä laskua päälle. Taisin torkahtaa gondolihississä, ja illalla ei unta tarvinnut odotella. Onneksi noita ei tuu ku pari kolme kertaa vuodessa.
Matkassa oli mie, lassi ja isäni Aaro. Ville ei valitettavasti päässyt reissuun, mutta ei voi minkään.
Eka päivä meni rinteitä sahatessa ja totuttelussa. Ei sitä siinä rasitustilassa heti viitsinyt lähteä suorittamaan huimia sankaritekoja.
Sunnuntaina sitten olikin Kellostapuli vuorossa. Aarolta oli jäänyt skinit kotiin, joten hän sitten kiipesi huipulle, kun me mentiin nousukarvojen avulla. Täytyy vaan nostaa hattuja ja kypäriä, kun +60 v. jätkä kiipeää saman päivän Kellostapulin kesänkijärven puoleisen seinän kahteen kertaan ilman nousukarvoja.
 |
| Siitä se lähtee |
 |
| Ja siitä se tulee |
|
|
|
Kellostapulia me sitten sahailtiin sunnuntai ja maanantai. Kävimme tosin Pirunkurulla myös, mutta ei siitä sen enempää. Vähän retkeilyä ja hikoilua, ei muuta. Makkaranpaistotauko oli aina Kesänkikeitaalla, ja ihmettelijöitä riitti. Kummasti leveät laskettelusukset keräävät huomiota murtsikkahiihtäjien joukossa.
 |
| Setä ihmettelee |
 |
| Lassin laskettelu-uran kirkkain välähdys |
 |
| Pakollinen onniinhyväilma-kuva |
 |
| tauko paikalla ja makkuria naamaan |
Skinnaus alkoi sujua. Enää ei tarvitse liikkua niin nopeasti ja kuluttaa kaikkea energiaa. Niin ja se skinien kanssa pelaaminen. kiinni-irti, kiinni-irti, kiinni-irti.... Sekin tekniikka on löytynyt.
Jos kävisi filosofoimaan, vapaalasku (se nousuosa) on vähän niin kuin rakennustyömaalla väliseinien villoitus: rauhallisten miesten rauhallinen laji. Rauhassa hyvä tulee ja hosumalla saa vain epämukavan ja ikävän olon.
 |
| Ei meil nyt koko aja ollu huikee keli |
 |
| Oli sinkissäkin |
Mutta joka tapauksessa. Huippuretki ja nälkää jäi vielä ihan liikaa. Pari lisäpäivää ois ollu erikiva juttu.
Noo, puolitoista viikkoo ja sit Norjaan, jiiihaa!!
- Jussi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti