Lumen etsintää Lyngenissä

Lumen etsintä voi käynnistyä, kun on mökki meren rannalla!


Matkanjohtajamme Jani etsiskelee katseellaan, josko lunta näkyisi


Ei paljoo näkyny sitä ihtiään meren pinnan tasolla. siis noustaan (ja paljon)



Lumen etsintä vielä jatkuu.


Ja lopulta me sitä lunta vähän löydettiinkin, tosin kiivettäymmä 850 m vertikaalia....


Niin, lumen perässä tosiaan piti kiivetä louhekivikkoa 850 vertikaalimetriä, ja matka oli noin 3 km. Lopulta pääsimme 1250 m, josta sitten laskimme pienen 300 metriä pitkän peilin vaivan näkömme kunniaksi!
Huomenna uusin voimin ja huippua valloittamaan (ja etsimään enemmän laskettavaa lunta)

jussi

TÄNÄÄN!!!

Se on sitten tänään lähtö Lyngeniin. Kaikki kamat toivottavasti pakattuina ja muutenkin miehet tikissä.
Mitä Lyngen sitten voisi tarjota? Säätiedoitusten mukaan siellä sataisi koko viikonloppu vettä, mikä on huono juttu. Sumuakin varmaan on, joten sana "sinkki" voi olla aika paikallaan näkyvyyden suhteen. Kuitenkin pari jäätikköä on ihan tavoiteltavan matkan päässä, joten pienen (suuren) hikoilemisen avulla me ehkä päästään lumille.
Joka tapauksessa, myö etitään lunta jostain, kiivetään, kuvataan lasketaan, kuvataan taas vähän ja lasketaan sitten taas.
Tätä on ootettu ja tänään me mennään!
Kuten UFC:n selostaja Mike Goldberg sanoo ennen illan ensimmäistä ottelua: "HERE WE GO!!"

Viikko laskukauden avaukseen

Lämpimien kesäpäivien vaihtuessa kosteisiin pimeneviin syysiltoihin, alkaa polte lumelle käymään ylitsepääsemättömäksi. Syksyn sateet ajavat vääjäämättä kiipeilykallioilta kohti Salmisaaren sisäseiniä ja slacklinekin laitetaan hiljalleen varastoon odottamaan lämpimiä kevätpäiviä.

On siis aika pyyhkiä pölyt suksista ja alkaa valmistautua talven rientoihin.

Lääkettä polttavaan laskukuumeeseen lähdetään hakemaan Pohjois-Norjasta, Lyngenistä. Ehkä jo pieneksi perinteeksikin muodostunut kauden avaus Lyngenissä suuntautuu Kjostindanen ja Koppangsbreenin jäätikön läheisyyteen. Päätökset laskupaikan suhteen tehdään kuitenkin vasta paikanpäältä (eli sinne siis missä valkoista mammonaa on tarjolla).

Viime vuonna kauden avaus sijoittui noin kuukautta tämän vuoden avausta myöhemmäksi. Lumiraja oli tuolloin laskenut jo noin sataan korkeusmetriin, joten kitkuttaminen suksilla päästiin aloittamaan ilman suurempaa kompurointia kivikkoisessa maastossa.

Minä ja päivän ainoat auringonsäteet.

Lyngen, Store Kjostinden. 24.10.2010.

Kuva. Jani

Näin laskukauden kynnyksellä on hyvä hetki kääntää ajatukset hetkeksi kesään ja miettiä, mitä kesä toi tullessaan ja vei mennessään.
Lämpimiin kesäpäiviin mahtuikin monia hienoja hetkiä koti- ja ulkomaan matkailun, mökkeilyn, kiipeilyn, slacklinen, melonnan, kalastuksen sekä muun retkeilyn parissa.

Kesän ehdoton kohokohta oli kiipeilyreissu Kroatiaan yhdessä Sinin kanssa.

Kroatia. Split. Marjan 31.5.2011

Kroatiassa oli mahdollisuus harrastaa DWS.
Kroatia. Hvar. Suplja stina 5.6.2011

Kuva. Sini

Kesällä otettiin tuntumaa myös surffaukseen, vaikka ei ihan perinteiseen tyyliin. Aalloille oli suunnitelmissa lähteä ratsastamaan monesti ystäväni Samin opastuksella, mutta merelle asti emme koskaan päässeet. Ainoan kosketuksen "aaltoihin" sain eräässä Leppävaaran puistossa, jossa ideoimme Samin kanssa puistosurffauksen. Teoriassa mahtava idea, käytännössä ei niin mahtava.

Tämän lähemmäksi surffausta ei ilman vettä voi päästä.

Espoo 2010

Kuva. Sami Lensu

Aurinkoista kesäpäivää viettämässä slacklinen merkeissä.

Espoo 2010

Kuva. Sami Lensu

Jussi otti kesällä tuntumaa ensimmäistä kertaa slacklineen.
Lappeenranta 22.6.2011

Kuva. Ville

Nyt on siis aika rapistella kesän rusketukset pois (jos niistä on vielä jotain jäljellä) ja hakea rusketus talven hangilta. Eli kuka saa pandaa kuka apinaa jne. (puhutaan siis rusketuksesta), sen näkee sitten ensikeväänä laskukauden jälkeen.

Nyt nauttimaan (syksyn) talven tuomista iloista.

Ville

Nyt naamat virneeseen, talvi tulee!

Morrrooo!!

Polkaistaan käyntiin meidän laskuaiheinen blogi.

Viimekausi löytiin pakettiin tuossa vappuviikolla Mega-Hupelluksella Oppdallissa. Rankka reissu, noin laskuhommien, bileiden ja matkustuksenkin merkeissä. Tiivistettynä: En suosittele, jos et omaa lehmän hermoja, rahaa, krapulan kestävyyttä etkä palavaa intoa laskutouhuihin.
Lunta ei oikein ollut alahissiasemilla, joten jouduimme kaverini Lassin kanssa laittamaan laskukamat reppuun ja lähteä etsimään lunta aivan huipulta. Bileitä riitti joka päivälle, joten kysyi hieman tahtoa lähteä mäkeen seuraavana päivänä klo 10. Meitä ei ollut nimittäin alahissillä montaa kyseisenä kellonaikana.







Oppdall huiputettu (1605m) ja kovasti oli kivaa. kuvassa myös lassi

Mega-Hupellus (ja varmaan Hupellusreissut yleensäkin) menee samaan kastiin abi-risteilyn kanssa. Kaiken kaikkiaan mahtava reissu, mutta tuskin toistakertaa tulee lähdettyä:)

Ville oli pari kolme viikkoa ennen vappua kevätlumilla Norjan Lyngenissä. Olivat saaneet kuulemma viikon aikana aivan huikeita laskuja, lunta oli todella paljon ja säät suosi. Harmi että en itse päässyt matkaan.

Edellisen reissun missaaminen tulee korjaatumaan syys-lokakuun vaihteessa!
NaamaVirneessä-porukka suuntaa Savitaipaleen oman K2-miehen, Janin Jeepillä kohti Norjan alppeja kauden avaus-reissulle!
Tarkoitus on tehdä pidennetyn viikonlopun mittainen pikakäynti pohjoisen lumille. Nykyisellä kunnolla se taitaa olla ainakin minulle ihan sopiva aloitus kaudelle.

Tiivistäen: Kesä (ja rahan tienaaminen talvea varten) alkaa olla paketoitu ja talven konkreettinen odottelu voi alkaa. Lokakuu on jo ihan ovella, eikä tässä siis montaa viikkoa ole kauden aloitukseen, jiiihaaa!
Blogiin tullee päivityksiä sitten lähempänä reissua ja reissun jälkeen.



Jussi