Kiven ja Jään laulu: osa 2

Terve,

Nyt on kauan kaivatun toisen osan vuoro. Momentum täytyi käyttää vapaalaskuiltamien aikaan hyväksi, ja tätä toista osaa joutui siirtämään tuonnemmaksi. No, se tuonnempi on nyt. 

Kakkososasta nyt ei ihan romaania saa kirjoitetuksi, valitettavasti, mutta joitain ajatuksia kuitenkin. Päällimmäisenä ajatuksena on perinteinen reissuvideo. Filmi oli jo hyvässä vaiheessa valmistua vapaalaskuiltamien aikaan, mutta editointiohjelma otti ja petti. Vai pettikö Windows 10, mene ja tiedä (veikkaan jälkimmäistä). Raivon partaalla jätin koko homman sikseen ja keskityin iltama-viikonloppuun.

Suomen paras lyhäri -kilpailun innoittamana jatkoin kuitenkin videon työstöä uudella ohjelmalla, ja niin sitä pari iltaa katseltiin Youtuben tutorialeja että mistä tätä ajetaan. Hiton kätevä kyllä tuo Youtube jos et jotain ohjelmistoa osaa käyttää. Jos tietoa ja opettajaa tarvitset, Youtube ja oikea hakusana auttaa! 

Haaveena on ollut saada joku laskuvideo "valtakunnalliseen" levitykseen, ja nyt aukesi sauma Vapaalaskuelokuvakiertueen avulla. Tämä kiertue on siis nykyään jo vuosittain järjestettävä leffatapahtuma, joka kiertää valituissa kaupungeissa näyttämässä vapaalaskuleffoja. Kiertue on jo täydessä käynnissä, ja seuraavan kerran leffoja pääsee seuraamaan lappeenrannassa 18.11.2015 Kinoaulassa kello 19 alkaen. Tarkempi kiertueaikataulu löytyy täältä. Tuottaja-Muukkonen lupasi harkita videon ottamista ohjelmistoonsa, mikäli ehtisin tuottamaan valmista tavaraa määräaikaan mennessä. No, siinä kaksi piiiiitkäää iltaa ja luomisen tuskaa myöhemmin video oli valmis ja Muukkonen otti sen sitten ohjelmistoon Vapaalaskuelokuvakiertueelle!!  Niin ja tosiaan NaamaVirneen lyhytelokuvaa pääsee seuraavan kerran katselemaan lappeenrannassa 18.11.

Video valmistuu

Ja vielä Juliste!

Videon nimi on tietenkin "Kiven ja Jään laulu", ja pituudeltaan tämä spektaakkeli on 3 min 12 sek. Kuten nimestä voi päätellä (ja aikaisemmistakin julkaisuista), niin video kertoo siitä, kuinka odotukset reissusta eivät aina vastaa todellisuutta, ja päivänselviä säätiedoituksia kannattaa lukea. 

 Ne odotukset.... On kaiketi jo aika selvää. Yleensä viikolla 43 Lyngenissä on täysi talvi päällä, mutta tänä vuonna asia oli hieman toisin. Oli kivistä, oli jäistä, oli syksyistä. Buu. Toki me se tiedettiin, mutta eipä haluttu uskoa säätiedoituksia. 

Huolimatta lumettomuudesta, päästiin huiputtamaan Store Kjostinden, syksyinen kotimäkemme, joka on ollut Rahikaisen tikkilistalla jo useamman vuoden. Miulle ja Laukkikselle huiputus oli toinen, mutta edellisestä oli toki jo neljä vuotta (Ruotsan eka reissu Lyngeniin, hui!). Ja edellisellä kerralla ei toki ollut lunta oikeastaan ollenkaan, mutta ainakin jäätikön päällä pystyi laskettelemaan. Nyt pystyi lähinnä vain laskeutumaan....

Aamuhommia

Kjore Storstindenin, eli Store Kjostindenin huipulla

Pari päivää sitä jaksettiin, ja Laukkis jaksoi, Ruotsa ja Rahis vaa päivän, ja kolmantena käytiin vähän patikoimassa. Ja, kun ei ollut lunta, niin aateltiin lähteä päivää aikaisemmin kotiin. Toki, näin jälkikäteen ajatellen, olisihan siellä voinut olla vaikka kuinka kauan, mutta sitten olisi tarvinnut kalavehkeet, veneen, maastopyörän, vuorikiipeilykamat you name it.
Syys- ja loppukevään reissuilla pitäisi kai olla joku varustepaku messissä, jossa olisi sitten työkalut kelien mukaan. Nii ja se kajakki. Olisi kyllä aika kivaa mikäli olisi nuo kaikki kamat ja paku....

Lähetää patikkaan

Trollvasstinden taustalla

Trollvashyttellä

Muutta eipä siinä! Mikäli vähänkään kiinnostaa, niin lähehä kattelemaan hiihtoleffoja, mikäli vapaalaskuelokuvakiertue sattuu kaupunkiisi!

- Jussi

Syysretken alku!

Moimoi!

Se on syksy ja blogin käynnistys. Kesä tuli ja kesä meni, eipä siinä tälläkään kertaa ole kertomista. Töissä ja sillee. Ei seikkailuja. Vähän on jo talvi ilmoitellut itestään yöpakkasten muodossa, mutta siihen on homma jäänyt ainakin etelässä. Mutta mitäpä siitä, koska:

Tätä kirjoittaessa ollaan jo Jyväskylän kohdalla ajelemassa kohti Lyngeniä! Eli syysretki on alkanut! Jihuu! Meitä on kolme ukkoa reissussa tällä kertaa: Ruotsa, Laukkis ja Rahikaine. Majoituksena toimii jo perinteeksi muodostunut Svensbyn mökki lähellä Lyngseidetin kylää, ja kotimäkenä Kjostindenin massiivi. Lumitilanne on huonohko tuolla pohjoisessa, pakkasraja on vasta jossain 700 metrissä, joten moreenin tallustelua sukset selässä on edessä. Shiiit. Mutta se on sitä ja se kuuluu lajin luonteeseen.

Reissun raskain ja vaarallisin osuus on edessä kun jälleen ajellaan yön yli pelipaikoille. Onneksi meitä on kolme ukkoa jakamassa kuormaa, niin ehkä tässä ehtii nukkua minuutin tai kaksi. Ja aamulla mäkeen... Huhhuh sanoisi joku...

Matkaa on ja aikaa menee...

Toivotaan että Ruotsa ehtisi ja jaksaisi päivittää tilannetta myös reissun päältä, eli muutama päivitys tältä viikolta olisi todennäköisesti luvassa. Päivityksiä on myös luvassa kama-arvostelujen muodossa, joten pysykääpä hököllä!

- Ruotsa

Syysretki Lyngeniin tekstiversiona

Aamuruskoa kuvattuna Store Kjostindenin rinteeltä

Moro!

Käytiin siis reilu pari viikkoa sitten Lyngenissä syysreissulla ja nyt on aika vetää tekstiversio pakettin.
Meno pelipaikoille kävi taas tutusti (ja turvallisesti?) yön yli ajaen. Menomatkalla sitten oli kaikenlaista jännää peilijäisestä tiestä aina hernerokkalumipyryyn. No, perille päästiin ja majoitus oli tutussa mökissä Svensbyn kylässä. Sama mökki oli meillä myös viime syksynä.

Keskiviikkona keli oli pilvessä, tuuli kovaa ja lumisade tuli tunnetusti vaakasuoraan. Meininkejä voi katsoa vasemmalla olevasta klipistä. Lähdimme kuitenkin könyämään Store Kjostindenin vyörynohjaustörmää ylöspäin. Lunta oli silloin juuri ja juuri maan peitoksi. Ei siis puhettakaan skinnauksesta. Jälleen kerran nousu koko roska selässä suksineen ja monoineen ei ollut mitään herkkua. Ainakin Jussi ehti jo miettiä, että tätäkö tää taas on....
Sinä päivänä saimme muutaman käännöksen noin 600 metrissä, mutta enimmäkseen sukset kolisi kiviin. Sukset siis selässä ylös ja alas. Se on syyshiihtoa se. Päivä oli kuitenkin ihan "ok". Tuli taas todettua kova keli ja lumettomuus, mutta se on reeniä tulevaisuutta varten, kamojen välppääminen lumen sataessa vaakasuoraan nimittäin.

Keliäkeliä

Ja oli mukavaa, ai että....

Torstaiksi oli yr.no:n mukaan samanlaista keliä. Mutta kas kummaa, aamulla seiskan aikaan autoa pakatessa tähdet tuikkivat kirkkaina taivaalla, ja orastava auringon kajastus näkyi Svensbyn kylän horisontissa. Mietittiin, että jiihaa, AURINKOINEN PÄIVÄ!
Parasta (ainakin jussin mielestä) oli kuitenkin se, että pääsimme skinnaamaan suoraan autolta, jes!! Aamurusko taivaanrannassa ja me hyvän matkaa kitkuttelemassa ylöspäin. Se oli hienoa se.

aurinko on jo ehtinyt noin korkeelle

Taukoataukoa

Lunta oli sitten siinä topin ja 800 metrin välisellä seinällä jo niin paljon, että eteneminen kävi lähes mahdottomaksi. Homma ei ollut enää myöskään järin turvallista, joten pysähdyimme noin tuhanteen metriin.
Siitä sukset jalkaan ja kärjet kohti alamäkeä.
Villen korkattua seinän ja laskettuaan kuvausasemiin, lähdimme puottelemaan yksi kerrallaan alaspäin. Laskuhan oli tietenkin pelkkää jiihaata, ja Villekin sai hyvää kuvaa, vaikka meinasikin menettää sormensa pakkasessa. "Tuu jussi vähän ajan pääst, mie lämmittelen sormia ensin". Onkoha Repolaisella ja kumppaneilla samoja ongelmia? Ohuet sormikkaat voisi toimia, mutta tiedä sitten katoaako tatsi siihen kameraan...
Siitä sitten alaspäin vain, välillä kuvaten ja välillä taukoa pidellen. Ruikkari (juustoa ja metukkaa välissä), suklaapatukka ja kuumaa mehua termarista on muuten aivan ässä kombo!
Päivä oli hieno! Keli oli kohdillaan, päästiin vihdoin laskemaan lähes huipulta Store Kjostinden alas saakka, eikä miehet olleet aivan poikki päivän jälkeen. Se oli hyvä päivä myös.

Ville ja kuppi kuumaa. Toimii.

Näillä jaksaa

Ja lunta ON!!

Perjantai alkoi kaikin puolin mukavasti. Katse ulos ikkunasta, ja yläpuolella on näkymä. Lunta oli siis satanut yön aikana oikein mukavasti. Ei siinä muuta kun puurot ja pekonit naamaan, kahvi kyytipojaks ja lumitöihin. Lumityöt tulikin tehtyä sitten kahteen kertaan. "Jussi, laitaha auto käyntiin!" "Joo... ei perkele mis on avaimet...." Reipas poika olikin aloittanut lumenluonnin taskut auki ja tietenkin auton avaimet tippuivat hankeen. Onneksi Ville oli kuvannut lumitöitä, ja kuin sattumalta näkyi kuinka avaimet tippuvat terassille ja siitä reipas poika lakaisee ne penkkaan. JES!! No, ei auttanu muu kuin alkaa kaivaa, ja löytyihän ne lopulta. Mutta aivan kauhee tilanne, jumalauta. Ei toivoisi kenenkään joutuvan vastaavaan tilanteeseen.

siitä se tippuu

ja sinne se menee

Päästiin siitä kuitenkin taas mäkeen, ja lunta olikin PALJON! Ja uutta satoi jatkuvasti. Paudafiestat siis vihdoinkin alkakoon! Skinnaaminen oli mahdollista noin viiteen sataan metriin, kunnes näkyvyys hävisi. Siitä sitten surffailemaan noin 150-200 verttimetriä jiihaata huudellen. Kyseistä pätkää ylös ja alas, uudet jäljet aina alas mennessä, koska lunta satoi aivan helvetisti ja siinä se päivä meni. Sylipyydä, josta on lukenut ja jota on nähnyt kyllästymiseen asti, oli vihdoinkin sattunut meidän kohdalle. Oli muuten siistiä.

Ja jani lojottelee!

Fiestaa!

Lauantai olikin sitten hyvin samanlainen päivä kuin perjantai. Samoilla paikoilla laskettiin, lunta oli satanut taas lisää (kaikki eilisen jäljet olivat peittyneet, tietenkin),  ja fiestat sen mukaiset. Ei siinä, laskettiin taas paljon, ja puuteriöverit päivän jälkeen taattua kamaa.

Lauantai-iltana yr.no näytti seuraavalle pelkkää aurinkoa, tietenkin. Kovasti sitä teki kaikkien mieli jäädä vielä muutamaksi päiväksi, mutta etelän velvollisuudet odottivat.
Kausi saatiin avattua aivan huikesti, ja päästiin vihdoin tutuksi sen sylipyydan kanssa!
Seuraavan kerran laskuhommia on tiedossa Rukalla marraskuun lopussa, joten ei enää kauaa.
Tällä hetkellä aika menee alppireissun säätämisen kanssa. Zillertal ja Kolme Laaksoa vaihtoehtoina, ja kaikesta päätellen valitsemme Kolme Laaksoa. Mutta katsellaan tässä vielä, että miten tilanne kehittyy.

Nii, ja luntahan satelee pitkin etelä-Suomea aika hyvin!

T: Jussi, Ville, Lassi ja Jani