Moro!
Rakkaat lukijamme ovat tietenkin pari viikkoa sormet syyhyten odottaneet videota ja reissukertomusta Lyngenistä. Pahoittelut teille, tässä on ollut ihan vain vähän kiirettä reissun jälkeen. Rahikaine painu suoraan takaisin Pietariin opintojen pariin, Soinine tekee pitkää päivää töissä ja Ruotsalla oli heti reissun jälkeen 9 tenttiä neljään päivään.
Joku sanoisi että tuotannolliset ongelmat ovat olleet syynä....
 |
| Ellendal |
Lyngenin reissulta paluu, niinkuin miltään hyvältä reissulta paluu, ei pitäisi koskaan olla mukavaa. No ei ollu nytkään. Arki kaikilla löi aika hyvin kasvoihin ja siinä meni viikko taas palautuessa normaaliin menoon.
 |
| Mihi päi? |
Meidän reissu jäi vähän tyngäksi, johtuen kaikkien "normaalin elämän" aikatauluista (vaihdossa Pietarissa, 9 tenttiä neljään päivään, 12 h työpäiviä mm). Sadekin oli vähän ikävää, joten pari laskupäivää meni sivu suun.
Mutta mitäpä pienistä kun ei pienetkään meistä, hah! Olihan se reissu taas erittän jees! Saatiin kuitenkin kolmena laskupäivänä kolme huiputusta, ja se aurinko paistoi joka kerta!
Poikkesimme menomatkalla totutusta kaavasta (yön yli ajaen) yöpymällä matkalla (mitä heikkoutta). Kokeilu osoittautu yllättävän hyväksi, ja Oulu oli sopivassa matkassa pysähtyä. Siitä sitten 9 h vielä seuraavana päivänä Lyngeniin ja Sinuhe kertoi elämästään. Rahikaine ja Soinine olivat aluksi vähän Sinuhea vastaan, mutta eipä me kyllä kuunneltu oikeastaan mitään muuta koko matkan aikana. Niin mukaansa tempaava tarina kyseessa, kannattaa kokeilla!
Telttapaikka meillä oli Lakselvbuktin Djupenin avolouhoksen vieressä. Soinine oli kesällä ollut samalla paikalla Laukkarisen kanssa telttailemassa, ja paikka kyllä toimi talvellakin erittäin hyvin. Vettä sai helposti purosta, aurinko paistoi koko päivän (jos paistoi) ja sadekin kasteli, että sinne vain kaikki!
Kotimäkenä toimi Ellendaltinden, ja on se kuru kyllä huima jonka Pilkkeen ukot kävivät laskemassa kyseisellä törmällä. Ei meillä olisi riittänyt keuhkot eikä jalat ainakaan kiipeämiseen. Laskusta on sitten vaikeampi sanoa....
 |
| Bacecamp |
Ellendaltinden osoittautui ihan kelpo retkikohteeksi. Jos ei ole alppikauris, niin ei sieltä mitään huikeita laskuja saa (viittaan siis kuruun). Kuitenkin mukavaa lojottelua huipulta maaliin, mutta meidän lumella ei ollut hurraamista. Sai nimittäin lykkiä tasatyöntöä alamäkeen, jotta olisi päässyt eteenpäin. Lumi oli tonnin alapuolella niin märkää, että ei vain päässyt liukumalla alaspäin. Yksi meistä teki aina latua ja toiset sitten pääsivät liukumalla vähän matkaa alaspäin. Siinä ei ainakaan Ruotsa kirosanoja säästellyt...
 |
| Pilkkeen poikien laskema kuru, aika huima nimittäin! |
 |
| Ellendaltindenin toppi! |
Toinen kohteemme oli Rasmustinden. Jälleen huiputus, aurinko paistoi koko päivän ja naamat paloi, oli jees. Lumi oli säilynyt vähän parempana, ja Coopista hankittu pikaluisto auttoi asiaa paljon.
Rasmustinden on erittäin mukava ja toimiva mäki. Skinnauslatu ei kulje mitenkään erityisen jyrkästi, paitsi ihan lopussa, ja laskukin on sopivan viettävää lähes koko matkalta. Bonuksena vielä metsä, jossa hyvällä lumella on jiihaata kurvailla!
 |
| Heittimet kuntoon ja puurot tulille! |
 |
| Kelikin suosi |
 |
| Puolivälissä Rasmustindeniä |
 |
| Ja huipulla! |
Kolmas päivä olikin vähän haukkaus meiltä. Ressukat oli jo väsyneitä kahdesta (!) laskupäivästä, ja kolmas läpsyttelypäivä ei houkuttanut. Keli oli kuitenkin jees, joten ukot lähtivät liikkeelle.
Mahti-idea oli aamupäivästä lähteä Lyngseidetin puolelle.
Kello oli kuitenkin jo yli puolen päivän kun Lyngseidetiin päästiin, ja laskut oli hyvin pitkälti laskettu. Olisi voinut hienon, aurinkoisen päivän käyttää hiihtoon eikä autossa istumiseen.
No, Pistäydyimme MML:lla lataamassa akkuja ja surffailemassa netissä. Svensbyn lautalla takaisin Lakselvbuktiin ja oli sekin aurinkoisessa säässä ihan jees.
 |
| Lautta on myös jees |
Perjantaina sitten satoi. Paskaako siinä. Säätiedot näyttivät sekä perjantaille että lauantaille sadetta, joten leiri pakettiin ja etelää kohti.
Kuten jo viime tarinoista kävi ilmi, ei me lähdetykään kotiin. Narvikissa pääsimme nettiin, ja kas kummaa, Lyngseidetiin ennustettiin lauantaille aurinkoa. Pikkupohdintaa siinä, ja eikun takaisin 250 km Lyngeniin. Sinuhe kertoili elämästään ja bensaa paloi, jiihaa!
 |
| Pojat Narvikissa |
Illalla kymmenen aikaan vesisateessa leiri pystyyn ja ukot unille. Lauantain kohde oli Kavringstinden. Ja hyvä kohde olikin. Mukava 5h skinnaus ja vielä mukavampi yläosan lasku. Edellisen päivän sadekin oli tullut lumena ylhäällä, joten pientä pehmeää oli tarjolla!
 |
| kohta Kavringstidenillä |
 |
| Ja siellä |
Päivän päätteeksi ukot autoon ja Kilpisjärveä kohti. Parkkipaikalla Kilpparilla ruokaa naamaan, kamojen välppäys, sivarit päälle ja etelää kohti. Reissu oli siis taputeltu.
 |
| Kilpisjärvellä (kuvakaappaus) |
Tässä nyt muutaman kerran käyneenä paras aika Lyngeniin menolle näyttäisi olevan juuri maaliskuun ja huhtikuun vaihde. Lumi on vielä pakkaslunta, eikä aurinko ole ehtiny lämmittää niin paljon. Vesisadekin on suhteellisen ikävää telttailun kannalta.
Telttailu on kuitenkin vaan NIIN mahtavaa hommaa! Jatkuvasti saa olla ikään kuin hetkessä kiinni ja olla "omillaan". Yön jälkeen makuupussien kuivattelu aamuauringossa, veden hakeminen vuoristopurosta, ruuan teko kaasukeittimellä ja itse leiripaikalla hengailu. Voidaan kyllä lämpimästi suositella kaikille!!
Eipä siinä, kausi on vähän niinkuin paketissa. Vielä yksi reissu on suunnittelilla Lyngeniin heti kesäkuun alussa, saa nähdä onnistuuko!
T: Pojat
