Welcome to the (secondary) jungle!

Moro

 

Tena(lady). Lonely planet kuvasi kaupunkia paikaksi, jossa olisi maan parhaat melontapaikat, majatalojen kuisteilla lojuu kajakkeja, ja kaupungissa olisi halpa majoittua. Eka kohta pitää kaiketi paikkansa, mutta kaksi muuta oli kyllä ihan huuhaata. Ei näkynyt kajakin kajakkia missään, ja majoitus oli aika helvetin kallista. Paljon kalliimpaa kuin Bañosissa. Hyvä juttu oli kuitenkin se, että siellä paistoi aurinko. Aurinkoinen keli tarkoitti myös kuumuutta. Ja oli nimittäin kuuma. Niin. Kuuma. Tässä oltiin taas totuttu syksyisen Suomen säähän, ja yht'äkkiä tullaan taas siihen +30 asteeseen ja täyteen auringon paisteeseen. Lääh puuh. Oli aika lämpöistä meininkiä rinkat selässä ettiä hostellia. Mutta joo. Tena oli aika väsyny paikka. Tour Operatoreita löytyi, mutta kaikki tarjosivat viidakkoretkeä noin 250 dollarin hintaisena. Oltiin jo vähän synkällä päällä, koska retket olivat saman hintaisia kuin jos ne olisi varannut Bañoista käsin. Hostellimme emäntä kuitenkin vinkkasi alkuperäisväestön pitämän tour operatorin, joka tarjoaisi edullisia seikkailujuttuja. Mentiin siis sinne, ja hierottiin sitten soppari yhden päivän raftingista, kolmen päivän ja kolmen yön viidakkosetistä, sekä yhden päivän muusta toiminnasta mukava 160 dollarin paketti. Eli säästettiin lähes SATA DOLLARIA!!! That was nice. Lisäksi firman pomo, Eduardo, oli aika mukava kaveri, joten mielellään myös tuettiin alkuperäisväestön bisneksiä.

Kajakointihommat nyt jäivät (sekin jäi, perkule), koska eihä myö osata meloskella sillee että homma ois kivaa. Ois menny ihan opetteluksi se homma ja sitten oltaisiin oltu 60 dollaria köyhempiä. Nääh. Mutta, mihin ei tarvita kuin kaksi kättä ja selkäydin, on Rafting! Lyhyesti kosken laskua isolla kumiveneellä, isolla porukalla. Ja rafting oli kyllä kivaa! ”Raftasimme" isoa Rio Napo-jokea noin 26 kilometrin verran, ja joessa olikin sitten kaikkea mahdollista koskihommien slanginimityksiä, monttuja, rapideja jnejne. Saatiin myös uida, mikä miulle tuli hieman yllätyksenä. Mitä, saadaanko me hypätä noihin kuohuihin...? Vesi oli semikylmää, mutta aurinko paistoi joten ei haitannut. Ja se vedessä puljailu sekä koskien kuohut olivat kyllä ässähommaa. Onneksi päästiin messiin! Tortillalounas oli myös järkättynä, ja lisäksi paatiin sattui aika mukava porukka. Myö tykättiin, rafting on kivaa! 

Ensimmäinen tauko

Lounas. Nälkäisimmät ensimmäisinä

Ruotsa pääsi tohon keulalle istumaan. Oli aika siistiä sekin

Leikittiin vielä tälläistäki hommaa. Ruotsa meinasi hukkua tuolla keskellä

Uimahommia siis myös. Virran mukana lilluminen oli siistiä!

 Rafting-homman jälkeen meidät sitten kyyditettiin takaisin viidakkoon. Primääri-viidakko olisi sitä mitä kaikki kuvittelee olevan sademetsää, ja me oltiin sekundääri-viidakossa, joka on sitten semisti kuivempaa, eläimiä ei ole niin paljon, ja aurinko siis pääsee paremmin paistamaan maan pintaan(?). No, katsokaa ero wikipediasta. Meidän lodge oli sitten joen rannassa, ja tieltä piti vielä kävellä joku 10 minuuttia lodgelle. Paikka oli kuitenkin kiva, meillä oli täysi ylöspito, ja uskottiin viihtyvämme. 

Ja kyllähän me viihdyttiin. Mutta mitähän mie sitten kertoisin viidakosta? No, ainakin sen, että homma oli vähän kuin olisi ollut mökillä sateisena viikkona. Oli aika märkää, ja kumpparit olivat pääasiallinen kenkä noihin oloihin. Mökkeily piti sisällään Itikoita, joen ihan vieressä, otsalamppuja, sähköttömyyden. Juokseva vesi oli, vessassa ja keittiössä, mutta muuten me elettiin aika askeettisesti. Olimme siis ostaneet täyden ylöspidon, joten saatiin aamari, lounas ja päivällinen nenän eteen kannettuna, joten mikäpäs siinä oli ollessa. Ja oppaamme Enrique, eli Enkka, oli aika mukava setä kaiken lisäksi. Osasi kaiken, kertoili hyviä juttuja metsän ihmeistä ynnä muuta ynnä muuta.

Joki pauhasi lodgemme vieressä, ja oli aika mukavan näköistä koskea. Uskoisin että melojat olisivat syttyneet. Sytyin nimittäin itsekin, vaikka en mitään koskihommista ymmärräkään. Siinä sitä olisi varmasti päivät pitkät heitellyt voltteja ja mitä kaikkia kärrynhärryn pyöriä ne meloskelijat temppuilevatkaan... Noo vähän provosoin, älkää melojat suuttuko. Pointti siis oli, että mikäli osaisi meloa, tuo mökkihommeli olisi varmasti ihan hito hyvä tukikohta melontahommiin Rio Napolla. Kamoja ei tosin saisi kuiviksi oikein kirveelläkään jos aurinko ei paista. 

Lodgemme joelta kuvattuna

Saavuttiin talolle sunnuntai-iltana raftingin jälkeen, ja ensimmäinen täysi päivä, siis maanantai, sisälsi noin neljän tunnin patikkaretken viidakossa. Patikkahommassa seuraltiin ensin pientä puroa ylös kukkuloille, ja tässä puron seuraamisen lomassa kasteltiin lähes kaikki kamat, kun homma sisälti vesiputouksien vieruksien ylösnousuja. Onpa vaikea selittää. Eli oli vesiputouksia, joiden viereen tai ”päälle” oli tehty tikkaat tai asennettu köysi. Siinä sitten noustiin putouksia ylös ja oltiin märkiä. Oli se kyllä hauskaa, ei siinä mitään, vähä seikkailua nimittäin. Noustiin siis kukkuloilla noin 400 verttimetriä, ja sitten harjuja pitkin laskeuduttiin alas tielle. Enkka kertoili kasveista, puista ja muista viidakon ihmeellisyyksistä tarinoita, tiedä kuinka paljon oli totta, ja siellä me tarvottiin. Oli kivvoo! Neljä tuntia oli kuitenkin aika sopivan mittainen reissu siinä mielessä, että lounaan jälkeen pikku päikkärit kyllä riipparissa maistuivat. Iltapäivällä Enkka vei meidät vielä pienelle tutkimusretkelle talon lähimetsään, ja taas kuultiin mitä tuo ja tuo kasvi tekee ihmisen hyväksi. Kävi myös ilmi että setä kasvattaa kokapensaita maillaan, vaikka homma on Ecuadorissa laitonta. Eipä siinä... Kukapa sinne tulisi tutkimaan.... 

Vesiputousta, tikkaat taustalla

Lehtis kiipeää

Suihku

Päikkärit

 Toisena päivänä mentiin aivan mökkitiemme (koska sellainen se oli: hiekkatie metsän keskellä) päähän, jossa oli mukavia, jokeen muodostuneita laguuneja. Vesi oli vähän kylmää, mutta kiva oli puljata kirkkaassa vedessä. Paluumatka mökille taittui sitten rankkasateessa (kävelymatkaa oli noin 40 min), ja Enkka sitten teki meille sateenvarjot isoista kasveista. Kätevä mies. Iltapäivällä saatiin valita kullanhuuhdonnasta, kalastuksesta ja korujen tekemisestä. No Ruotsa halusi tietenkin onkimaan jokeen. Mitään ei tullut, mutta mielestämme saatiin pari tärppiä. Oli heinäsirkka nimittäin sen verran repaleinen tapaus ensimmäisen ”tärpin” jälkeen. Toisella Samu olikin mennyttä sirkkaa. Niin, ei me matoja kaivettu syötiksi. Enkka se meni vaan puskaan, ja toi sitten sormien välissä tuuman mittaisen heinäsirkan. Kätevä mies jälleen kun pyydystää sellaisen pedon paljain käsin.

Lagooon

Kirkasta vodaa

Päästiin myös vähä hyppimään!

Sehän on sateenvarjo!

Ongella

Illalla kynttilän valossa opeteltiin tekemään käsikorjua Enkan näyttäessä mallia. Kova ukko ku osaa kaikkee!

Lehtis oli vähän aktiivisempi oppilas

 Oli aika kivat 2,5 päivää. Niin kivaa ei sitten ollut enää seuraavana päivänä, kun lähdettiin pois kyseisestä metsästä, ja oltiin käsitetty, että päästäisiin sitten näkemään joen varressa asuvia heimoja yms. Eipä päästy. Päästiinkin toiseen vielä märempään ja kosteampaan viidakkoon, jossa jatkuvasti oli saappaat savessa. Ihan ok sekin olisi varmasti ollut, mutta kun hommaa on jo nähnyt muutaman päivän, niin ääh... Ei ollut 40 dollarin arvoinen päivä se, mutta eipä mittää.

Sellaista oli siis mökillä. Ihan mukava kokemus ja mukavaa vaihtelua, ainut miinus oli ihan järkyttävän huono patja (eli huonot unet) ja se viimeisen päivän toinen viidakkosekoilu. Patja oli varmaa 30 cm paksu vaahtomuovilätty, jossa sitten ei ollut minkäänlaista tukea nukkua. Aina valuttiin ja upottiin keskelle sänkyä. Olisi rittäänyt kyllä aivan hyvin joku perus 10cm vaahtis niin ai että ku ois ollut makoisat unet kaskaiden laulaessa ja kosken kuohuessa. Ja tuo viimeisen päivän setti nyt oli jo nähty juttu. Samat hommat kuin pari ekaa päivää, märempää vain. Eli jotain muuta olisi pitänyt olla, mutta eipä me osattu pyytää, ja operaattorin tyypit puhui kaikki eri jutuista mitä tullaan tekemään. No eipä mittää, tän operaattorin paketti oli kuitenkin sen 100 dollaria halvempi kuin muilla, joten... 

Kynttilä antaa aika kivasti valoa

Joka ilta oli kynttiläillallinen!

Nämä tässä ovat kaakaopuun hedelmiä

Polkumme kohti hiekkatietä

Nyt sitten ollaan takaisin Bañosissa. Täällä muutama päivä huilia, sitten bussilla Guayaquiliin, josta lento kohti Chilen Santiagoa on 2.2. Ecuadorin loppuraportti ilmestynee tässä viikon sisällä, pysykääpä siis kuulolla! 

Terveisin, 

Nokkanaamat!