Suuntana itä

Baños vähän korkeammalta kuvattuna

 Tallinnan romanttinen pitkä viikonloppu on pitänyt sisällään polkupyöräilyä, kuumissa altaissa lekottelua, hierontaa, kylässä käyskentelyä, puntilla käymistä. Lisäksi tietenkin kauneuden hoitoa, koska sehän on Tallinnassa halpaa. Lehtis otti irtoripset sekä pedikyyrin, kelatkaa, 12 DOLLARILLA, ja Ruotsa parranajon oikella partaveitsellä, hrrrrr oli aika jännä, kolmella dollarilla. Ja nyt ilmoitus miespuolisille lukijoille: Jos et ole vielä antanut ajattaa partaasi oikealla partaveitsellä, niin tee se nyt heti! Nimittäin, vaikka Ruotsan käyttämä Sweeney Todd-parturi oli melkoisen kovakourainen, niin onhan tuo veitsen jälki aika uskomatonta. Ei tyngän tynkää jäänyt pystyyn. Ihon vastakarvaan sively tuottaa vain pehmeää pintaa, ei ollenkaan hiekkapaperia. Huomenna "barber shopiin", mars mars! 

Niin, nyt lukija miettii että eikös ne urpot ollutkaan Bañosissa, Ecuadorin Chamonixissa. No onhan ne, mutta Chamonix on vaihtunut meidän osalta Tallinnan viikonlopuksi. Miksi, niistä kohta lisää. Joka tapauksessa ensimmäisessä kappaleessa mainittuja juttuja viisi päivää Bañosissa on pitänyt sisällään. Ollut aika leppoista hommaa olla täällä, mutta vähän mieltä on kaivertanut joka päiväinen sade. Onneksi aina iltapäivisin on poutaantunut. Irlantilainen kaveri aamiaispöydässä kiteytti yleisen mielipiteen sateisesta säästä, "just like in home..." 

Kuuden dollarin ripset...

...ja kuuden dollarin pedikyyri

Etniset buutsit oli pakko hankkia (naiset, huom!).

Terän alla, huuuu....

Ja aika jees lopputulos!

Kuumat altaat ovat yksi Bañosin vetonauloista. Kylä siis sijaitsee Tungurahua-tulivuoren kupeessa, joten kuumaa vettä tulee ikään kuin ilmaiseksi altaisiin, jossa turret kuten me, ja myös paikalliset, voivat lillua päivät pitkät. Altaita on erilämpöisiä, ja kuumin allas on melkein kuin nestemmäinen sauna. Uuuuuuh.... R-E-N-T-O-A. Homma on siis sama kun kävisi kuumassa kylvyssä, mutta onhan nyt tulivuoren lämmittämä kylpyvesi aika jees juttu.

Kuumien altaiden ohella polkupyöräily on täällä aika kovassa huudossa. Jos rannikolla surffilautoja löytyi melkein joka kioskista, täällä laudat ovat vaihtuneet polkupyöriin. Ja vitsi niitä seikkailuhommia tarjoavia kioskeja on PALJON! Kahdella pääkadulla, Rocafuertella ja Ambatolla ei rättitorien ja tour operatoireiden lisäksi muuta olekaan. Ja kaikki operaattorit tarjoavat lähes samaa: On pyöräilyä, benji-roilausta (hypätään sillalta ja roilitaan sitten köydessä (ymmärtääkö muut kun lappeenrantalaiset ton roilimisen?)), whitewater raftingia ynnä muuta ynnä muuta. Kaikkea siis on. Myö ei nyt olla oikein tartuttu noihin touhuihin, koska ei vain ole oikein napostellut kaiken maailman aktiviteetit. En tiedä miksi, ei vain ole. Siitä syystä Chamonix on vaihtunut Tallinnaksi. 

Polkupyörät ollaan kuitenkin vuokrattu nyt parina päivänä. Ekalla kerralla käytiin tuhat metriä korkeammalla, Casa del Arbol-nimisessä paikassa, joka on käytännössä ison iso keino, jossa sitten voi keinutella. Ja paras paikka nähdä Tungurahuan tulivuori. Aurinkoisessa säällä kaiketi aika hieno paikka, mutta kun me käytiin siellä, oli.. Yllätys! Täysi sinkki päällä, eli ei nähty ylös eikä alas. Piru vie. No, ihan kiva paikka silti. Mentiin paikan päälle pick-upilla fillarit auton lavalla, ja pyöräiltiin sitten alas. Ruotsan painostamana seikkailijat eksyivät vielä eräälle vaelluspolulle, joka johti alas kaupunkiin. Ja tuo oikeaoppinen POLKUpyöräily alamäkeen oli aaaaika kivaa. Oli kiveä, oli juuria, oli jyrkkää. Oli siis kivaa! 

Sellainen toinen "roilivaunu"?

Casa del Arbolin keinu. Ja kuten näkyy, mitään ei näy.

Valmis alamäkihommiin!

Tauko näköalatasanteella, taustalla Baños

Juomatauko polulla

Toisenä pyöräpäivänä lähdettiin ajelemaan alamäkeen, Ruta de las Cascadas-tietä, joka siis vie Bañosista itään päin kohti sademetsiä, ja 20 kilometrin matkalla näkyy useampi toinen toistaan suurempi vesiputous. Suurin ja vaikuttavin oli Pailon del Diablo. Vettä oli iha hitoksee ja ilma oli hyvinkin kosteaa putouksen vieressä. Putoksen viereen oli koverrettu, tai louhittu polku kallion alla tunnelin omaisesti, ja siellä sitten mentiin kääpiökävelyä klaustrofobiaa vastaan taistellen. Vaikea kuvailla mutta oli aika jännä. Ja vaatteet märkinä kun ihan vain muutama kuutio vettä syöksyy parin metrin päässä syvyyksiin. Toisella vesiputouksella oli kuulemma uimamahdollisuus, joten käytiin tietenkin vielä ennen lähtöä hakemassa uimakamat mukaan. Uimahommasta tulikin päivän paras juttu. Olihan vesi kylmää, mutta kun yleensä nuo jokivedet joissa on uinut, on ollut jäätiköiden sulamisvesiä, niin kyllä kyseisessä minikoskessa tarkeni. Ja vitsi oli kiva puljata pienissä suvannoissa ja kiipeillä kivien yli. Hyvä ettei kukaan ollut näkemässä mitä idiootit suomalaiset leikkii kylmässä vedessä. Ressukathan jäätyisivät. Olisi toki pitänyt olla märkäpuku jos olisi halunnut puljata pidempään, mutta silti. Se oli kivaa se.

Sairaan nopee ja värikäs pyöräilijä pohjolasta

Joku on nuokin rappuset tehnyt tossa kelissä. Aika hurjaa.

Märkää touhua

Ja tässä se Diablon puolikas tunnelihommeli, aika jännä.

#slaavikyykky #kääpiökävely

Kohta uidaan!

Paluu Bañosiin pikkukuormurin lavalla. Kaikennäköstä...

Vuoristohommat nyt valitettavasti jäävät, kovasta hehkutuksesta huolimatta. Ei vain tunnu hyvältä. Eihän tuo toki vaatisi kuin marssimisen operaattorin puheilla ja lyömällä taaloja tiskiin. En edes osaa oikein selittää, mutta ehkä vuoristoreissut ja muut sankariteot ovat omia reissujansa, joita tehdään jätkäporukassa, rinkan kanssa maasta toiseen matkustamiset sitten tyttöystävän kanssa. Tai en tiedä, mitähän sovinismia tuokin taas oli. Tottakai sitä voi tehdä minkälaisia retkiä kenen kanssa tahansa sukupuoleen katsomatta. Taidan tarkoittaa sitä, että homma ei tunnu mielekkäältä kun ei ole tuttuja äijiä, Rahikaista, Soinista, Laukkarista tai muita kumppaneita vierellä ottamassa osaa seikkailuun. Ehkä se vain on niin. En tiedä.... Tai sitten pitäisi mennä tekemään pelkästään niitä vuoristohommia, ja jättää kaikki muu optioiksi. 

No, joka tapauksessa vuorihommat nyt jäävät ainakin tältä erää. Vuoret siis vaihtuvat sademetsään, ja metsää kohti me lähdetään huomenna lauantaina. Matka siis suuntaa itään, joka on kaiketi aika villi tälläkin pallon puoliskolla. Kohde on Tena(lady, hihihihhhiii)-niminen kaupunki, josta sitten otamme muutaman päivän mittaisen jungletripin jonkun tour operatorin järjestämänä. Tenassa kuitenkin vietämme vähän aikaa ennen viidakkohommia, koska Tena on kuulemma Ecuadorin koskikajakointi-paikka numero uno. Kiinnostaisi kovasti käydä vähän meloskelemassa, vaikka oma kokemus koskimelonnasta on järvessä melan mitan päässä laiturista harjoittelemassa eskimokäännöstä (jota en oppinut). Lehtis on onneksi käynyt merimelontakurssin, joten Lehtis taitaa olla se kokenein kehäkettu siinä lajissa.... No, joka tapauksessa, Baños jää taakse huomenna, ja retkikunta suuntaa kohti viidakkoa. Huuu, aika jännää. Minkähänlaisia mörköjä ja kaiken maailman öttimöntiäisiä sitä tulee vastaan ja löytää aamulla makuupussistaan. Viidakkoseikkailuista ja mahdollisesta melonnasta tai muusta vesiurheilusta lisää noin viikon kuluttua!

Terveisin, Naamio ja Naama suklaisine mansikoineen, aika kova nimittäin!