Musta pääsiäinen ja ylösnousemuksen Pääsiäissunnuntai

Pääsiäisloman toinen viikko on jo hyvää vauhtia etenemässä, ja tässä ollaan menty fiilisten vuoristoradalla aika urakalla.

Ruotsalla ja ajelutiimin pojilla oli kyllä melkoisen musta pääsiäinen ja Piiiiitkä Perjantai. Säätiedot näyttivät lähes aina puolipilvistä tai pilvistä, ja se oli omiaan pitämään kulissimaisen toiveen hyvästä laskukelistä. Mika Waltari iskee jälleen: Ihminen uskoo sitä mitä haluaa uskoa.
Toiveikkaina mäkeen lähdettiin lähes joka päivä (mm. Tromsdalstindenillä, Tamokissa ja uudestaan vielä Tromsdalstindenillä), mutta totuus löi vasten kasvoja viimeistään puurajalla, josta ylöspäin näki pelkkää harmaata valkoisen eri sävyissä, eikä taivaanrannassa ollut merkkejä kelin aukeamisesta. Huiput olivat pilvessä, vettä tai lunta sataa tihutteli voimakkaan länsituulen kanssa. Melkosta Via Dolorosaa, näin raamatullisessa hengessä kun ollaa.

Norjalainen puolipilvinen

Mutta, as usual, This is Norway. Ei auta valittaa. Ja silti mielet painuivat matalalle, ai jumalauta. Synkkyyttä, synkkyyttä. Oltiin kuitenkin porukalla kärsimässä norjalaisesta puolipilvisestä, yksin olisi ollut enemmän kestämistä.

Mutta sitten tuli Pääsiäissunnuntai ja ylösnousemuksen aika! Keli näytti , hoho, jälleen kerran, puolipilvistä, mutta päätimme siitä huolimatta lähteä Lakselvbuktiin Lyngenin eteläosaan. Lakselvtindanen massiivilla sijaitseva kuru nimeltä Tomasrenna, a.k.a Nivunen, oli kohteenamme. Pilvet roikkuivat matalalla, ja fiilikset kääntyivät laskusuuntaan törmää tiiraillessa.

Sinne sitä pitäisi sitten lähteä läpsyttelemään

Parkkipaikka oli aika täys. Norski-autoja tasan yksi

 Autoja (Suomi-rekkarein) oli parkissa melkoisen paljon ja hiihtelijöitä näkyi rinteellä melkoinen määrä, joten latu olisi ainakin valmis. Jahkailua ja jahkailua, mutta ONNEKSI päätimme lähteä koittamaan. Nivunen oli siis erittäin ruuhkainen, ja valitsimmekin viereisen Lakselv couloir-nimisen kurun. Sinne ei ollut menossa ketään, ja pääsimme tekemään portaatkin itse.
Keli alkoi kun alkoikin aukeamaan puolen päivän jälkeen, ja mielialat nousivat kohisten sitä mukaa kun kurua tarpoi ylöspäin. Kurun alaosa oli erittäin hyvässä lumessa, mutta yläosa jäässä. No ei haitannut, Päästiin lähes kurun huipulle, sukset jalkaan ja alaspäin.
Kurun yläosa oli siis aika mielettömän jäistä meininkiä, joten hyppykäännökset hakun kanssa tulivat tutuksi. Kuitenkin kurun loppupäässä, ennenkuin kuru aukeaa ylängölle, lumi ehti muuttua pehmeäksi, noin 30 cm puuteriksi. Ja sitten vain kaasua!! Riemulla ja laskunautinnolla ei ollut mitään rajaa. Kaikki se turhautuminen mitä viikon aikana oli kertynyt märästä lumesta, huonosta kelistä ja huonoista lumiolosuhteista, purkautui noihin muutamaan kymmeneen käännökseen Lakselv Couloirin jyrkähkössä alaosassa. Sitä nautinnon määrää. Ei oo järkee.

Ylöspäi (tai voisi olla alaspäin myös...?)

mut ekan pitää olla #selfie

Jyrkkää ja jäistä. Hakku henkisenä tukena (kuvakaappaus)

"Kui voi yksi mäki muuttaa koko reissun luonteen ja fiiliksen? Meikä oli ihan valmis jo lähtee kotiin enkä varmasti ois tullu Norjaan uudestaan, mutta on tää kyllä sittenkin ihan hyvä paikka" Vitti mite hyvä fiilis!". Näin sanailivat Opa ja Tane mäkipäivän jälkeen. Lakselv couloir oli todellakin yksi tämän kauden siisteimmistä laskuista ja fiilikset olivat kyllä aivan tapissa Ruotsallakin. On nää laskuhommat sittenki ihan kivoja, enkä oo vielä lähdössä pois.

Ja laskupäivän kruunuksi auringonpaiste Tromssassa ja kävelyä meren rannalla!

Ja nyt pojat ovat lähteneet. Enää ei tarvitse herätä ensimmäisenä tekemään kolmelle ukolle aamupalaa. Kämpässä ei ole hujan hajan lojuvia laskukamoja, eikä illan tullen tarvitse täyttää koko huoneen pinta-alaa patjoilla. Huone näyttää tyhjältä, niin tyhjältä. Yllättävää sinänsä, mitään älytöntä laskureissu-darraa ei päässyt syntymään, mutta vähän tässä nyt haikea mieli on silti. Kulunut viikko Ajelutiimin kanssa oli kyllä antoisa ja ikimuistoinen synkkyyksineen kaikkineen! Kiitos pojille erittäin paljon että olitte täällä Ruotsan seurana. Sain pojilta paljon oppia ja erilaisia näkökulmia vuorihommista ja laskemisesta. Oli mahtavaa olla tuolla könyämässä kanssanne. Vielä kun sen kolmannen Ajelutiimiläisen, legendaarisen Kuutti "Rakkikoira" Haapasen, kanssa pääsisi laskureissulle. Miehen, joka on kuulemma Ruotsaakin nopeampi syömään. Mie haluun kyllä päästä näkemään sen.
Ja vaikka ette ite aina sitä aattelekkaan, nii ootte te kyllä ihan pirun kovia äijiä, ja viisi kautta alpeilla näkyy kaikista otteista! Ruotsa kiittää!

Aika perus ilta Ruotsan kämpillä. Kiitos Pojille seurasta!

Ja sitten seuraaviin aiheisiin. Viikko pöyrii ja tänään tiistaina oli välipäivä. Lunta on pudotellut aika mukavasti, ja vaikka siellä Suomessa on jo kesät päällä, täällä Ruotsa vielä nautiskelee talvesta. Lyngenissä on edelleen melkoinen Suomi-invaasio käynnissä joten eiköhän sieltä laskukavereita löydy.
Torstai näyttää aika mukavaa keliä, ja se Nivunen kummittelee mielessä. Katsotaan siis että miten kelit vielä kehittyy ja mikä on Wanhan Rouvan keulan suunta.

- NaamaJussi