Pääsiäisloma ja nuoremman laskusukupolven kokoontuminen

Bujah, taas puolitoista viikkoa hujahtanut wrooomwroooom....
On taas oltu kipeenä, kämpillä, seikkailemassa, lumisateessa, teltassa, autossa, kaikkialla.

Elikäskäs. Kahden viikon pääsiäisloma koulusta alkoi maanantaina. Seuraavaa on tapahtunut ennen sitä ja sen jälkeen:

Viime viikolla flunssa tuli ja otti Ruotsan hallintaansa. Tiistaina kävin pikkurandolla Tromsdalenissa, ja illalla olikin flunssa päällä. Tuli missattua kaksi päivää auringon paistetta ja viimeiset hyvät lumet.
No, ei auttanut, tauti piti kärsiä pois. Perjantaina kämpillä oleminen alkoi käymään sen verran mielen päälle että oli pakko jotain keksiä, ja Lyngeniin näytti viikonlopulle aika kelvollista keliä. Laskukavereita ei taaskaan ollut, mutta lähdimpä kuitenkin paikan päälle telttailu mielessä.

Viime viikon randohommia

Ja keli oli jees

 Lauantaina kiipesin Sultindenin länsipuolen tuplakuruista toisen. Aika mukavaa meininkiä oli! Tosin pari sataa metriä ennen huippua lumi alkoi olla niin ilmavaa ja kaikkea muuta, ettei yhden pään ajattelukapasiteetti riittänyt pohdintaan "onko turvallista jatkaa?". Kaipa ne lumet olisivat kestäneet seinällä, mutta yksikseen tuolla seikkaillessa riskien otto on aika tyhmää. Piiiitkän tauon ja auringonoton jälkeen käännyin alamäkeen. Lasku ja lumi olikin sitten aikamoista kuraa, joten ei siitä sen enempää. Hyvä nousu silti!

Hyvää nousua

Hyvä taukopaikka

Ja aurinkokii näky vähä pilven takaa

Mäkihommien jälkeen meninkin vanhalle tutulle leiripaikalle Rotvikiin, keittimet tulille, pastat huiviin ja teltan kasaukseen. Tuli muuten teltanpohja liipattua sellaiseen A0-luokkaan, että betonilattiaurakoitsijoilla olisi ollut ihmettelemistä tasaisuudessa. Sitten siitä nukkumaan ja sain ehkä parhaat unet teltassa ikinä, lie kun olin yksin ensimmäistä kertaa telttailemassa.

Siäl se sit ois

Neljän hengen teltassa oli tilaa mukavasti

Huomenta!

Sunnuntai-aamuksi Ajelutiimin poikien, Tanen ja Opan, piti tulla paikan päälle miulle kaveriksi, mutta pojat eivät pääseetkään lähtemään Kilpisjärveltä ajoissa. Erik ei tunnetusti vastannut puhelimeen eikä viesteihin, joten sekin päivä alkoi mennä sooloiluksi.
Soolohommat ovat ihan ok, mutta olisi se kiva mennä porukassa ja ratkoa ongelmia yhdessä. Ja sitten olisi tyyppejä kaivamassa siuta pois sieltä lumesta...

Leiripaikka sijaitsee muutaman skinnausreitin lähtöpaikalla, ja parkkipaikalle alkoi aamulla saapua porukkaa hiihtohommiin. Eräs ruotsalais-ryhmä oppaansa kanssa oli suuntaamassa Istinden-nimiselle huipulle. Huippu on ollut "pakko tehdä"-listassani, joten kyselin kohteliaasti oppaalta että josko voisin seurata heidän jälkiään hyvän matkan päästä. Oppaalle se sopi, ei tosin voi vastata turvallisuudestani, joten odottelin sitten heidän lähtöään. Pääsin siis "laskuporukkaan", aurinko paistoi ja kahvia hörppien mieli alkoi koheta kummasti, ja tunnin verran odoteltuani lähdin seuraamaan jälkiä.

Skinnaus kulki hyvinkin jouhevasti ja jouduin hidastamaan vauhtia kun olin saamassa ryhmää kiinni (tunnin takamatkalta, höhö). Oli aika tylsää ja hidasta pitää riittävä väli opasporukkaan (oppaan ryhmässä ei saa olla kuin kuusi henkilöä, ja minä olisin siis ollut seitsemäs, ei hyvä jos joku näkee), mutta eipä siinä, aurinko paistoi, oli lämmin ja hitaasti mutta varmasti lähestyttiin jäätikön kautta huippua. Meininki oli aika turvallisissa kantimissa, joten "yksin" hiihto oli jees. Jäätikkö tosin vähän jänskätti railoineen kaikkineen, mutta opas vähän katseli perääni jäätikön "pahimmissa" paikoissa, ja se oli hyvin ystävällistä häneltä.

Kantelimpa ihan huvikseen köyttä ja kaikkia jäätikkökilkkeita...

Porukka pysähtyi pari sataa metriä ennen huippua eräänlaiseen "satulaan", eikä jatkanut enää matkaa. Päästyäni paikalle, opas sanoi että homma menee liian jyrkäksi ja porottava aurinko on pehmittänyt lunta liikaa. En yksinäni viitsinyt lähteä enää ylöspäin, siinäkin oli hyvä nauttia auringosta ja ehkä upeimmista maisemista Lyngenissä. Opasporukka oli suunnitellut laskea vuoren vastakkaiselle puolelle meren rantaan, jossa heillä oli autot odottamassa. Itse laskin sitten nousureittiä takaisin teltalle. Ei kummoinen lasku, mutta aurinko paistoi, ja sekös oli mahtavaa!

Ajelutiimin pojat olivat tulossa iltapäiväksi Lyngeniin ja sovittiin treffit Magic Moutain Lodgeen. Eli sinne siis affe-olusille. Opas oli myös Lodgella, ja tarjosin kiitokseksi päivästä oluen hänelle. Oli kyllä huippupäivä hiihdellä ekaa kertaa "lähes" oppaan kanssa tai ainakin oppaan perässä!

Maisemat "satulasta"

Opasporukka, Istinden taustalla

Ja pilvi kävi auringon edessä

Ajelutiimikin saatiin paikan päälle ja pojat mukaan leiriin. Pastaa taas tulille ja leirihommiin. Tane ja Opa ottivat mielellään vastaan majoittumiskutsun telttaani, ja ihastelivat tasaista teltan pohjaa.. A0-luokkaa, vain parasta laatua!

Maanantaille lupailtiin vähän huonompaa keliä, ja mäkisuunnitelmat olivat auki. Tapasimme Erikin MML:lla sunnuntaina, ja sovimme hiihtävämme maanantaina yhdessä (hohhoh, sovimme, niimpäniin, Erikin kanssa, niimpäniin. Tuhoontuomittu suunnitelma). Erik ehdotti niemimaan pohjoiskärjessä olevaa Russelvfjelletin luoteisseinää, ja otimme ideasta kopin. Laitoin Erikille illalla viestin että poimisimme hänet kyytiin 8.30 eräästä risteyksestä.
No, maanantai koitti ja aamutoimien jälkeen ukot autoihin ja tietä alle. Olimme 8.32 sovitussa risteyksessä. Ja, prrrrr rummun pärinää, Erikiä ei näy. Koitin soittaa hänelle, ei vastausta. Soitin uudestaan, ei vastausta. Toistin tätä toimenpidettä aika kauan. Puoli tuntia odottelimme, ja se sai riittää. Jos mies ei vastaa puhelimeen tai soita takaisin, no can do. WR parkkiin ja Tanen "sponsori"-subarulla mäkeen. Russelvfjelletille ajaisi reilusti yli tunnin, ja ei me sitten sinne asti viitsitty lähteä. Pojat olivat kuulleet mukavasta autiotuvasta, hyttestä, lähellä Lyngseidetiä Kavringtindenin ja Rörnestindenin välisessä laaksossa. Keli oli vähän huono, ja hytte kuulosti mukavalta idealta. Sepä olikin sitten maanantain kohde.

Mihipäi?

Hytte löytyi pienen paikannus- ja kartan tutkimisoperaation jälkeen. tai siis sen katto ja savupiippu löytyi. Mökkelökökkelö olikin vähän hautautunut lumeen. No, caterpillarit hommiin ja jonkin ajan kuluttua saatiin kuin saatiinkin ovi näkyviin. Ukot siis mökkiin ja tauon viettoon.
Hytte sijaitsi erittäin mukavassa laaksossa, ja hytten molemmin puolin aukesi paljon seinämiä ja kurua laskettavaksi. Keli kuitenkin oli ja pysyi huonona, ja sankariteot saivat jäädä. Ensikaudella, sanoisi Tuomas Virkkunen.

sieltä se oviaukko löytyy

mukava kökkelö

 Kun menimme affeoluille MML:lle, kukas se siellä olikaan, maailman helpoiten tavoitettava ystäväni Erik. "I woke up at 7.00 and waited your call" "You didn't call and I rent my snowboard for one of Lodge's customers". Justjust..... Ei ollu kuulemma saanut viestiäni. Erittäin mukava äijä ja kaikkee, mutta.... No ehkä me joskus päästään laskemaan yhdessä. Ensikaudella....

Tiistai alkoikin sitten lumimyrskyllä, ja kiireen vilkkaa kamat kasaan ja Tromssaan pitämään keliä. Lautta onneksi liikkui, olisi ollut aika hidasta ajella mantereen kautta noin 40 km/h keskinopeutta. Hidasta se oli kyllä Tromssan puolellakin. Välistä näkyi pelkkää valkoista ja ajaminen huonosti nukutun yön jälkeen oli aika jännää. Päästiin kuitenkin kämpilleni ilman ulosajoa tai muuta ikävää, ja päikkärit olivat enemmän kuin ansaittu.

Aamarihommat teltassa. Oli kotoisaa

Jännän äärellä

Tane ei tarvinnu köllöttelyyn ees patjaa. #Kovis

Tällekin päivälle, eli keskiviikolle lupailtiin huonoa keliä, ja kävimme sitten pienellä randolla Tromsdalstindenin itäpuolella. Mukavaa jyrkkää metsälaskua ylempänä, mutta muuten lumi oli niin märkää ettei suksi luistanut taas mihinkään.

Tuuli sen verran pirusti että caterpillarit hommiin

Kiva kun taukopaikka on tuulensuojassa

Torstai olisi sitten pitkästä aikaa hyvää keliä, joten sankariteot kutsuvat! Otertindenin koillispuolen kuru on tavoitteena, ja saa nähdä kuinka poikien käy. Jos kaikki käy hyvin, ylös mennään, mutta olosuhteiden mukaanhan siellä ollaan.

Viikonloppu ja ensiviikko on vähän epäselvää toistaiseksi. Telttaa Lyngeniin, opparin tekoa Tromssassa, siinä niitä vaihtoehtoja, katsotaan...

- NaamaJussi