Lappihommia

Terrrve!

Tammikuu on jo pitkällä, ja tässä on touhuttu sen verran, että blogiakin voi vähän päivitellä. Talvi on saapui Etelä-Suomeen tuossa Joulun jälkeen, ja sekös on mukavaa se. Ja mukavaa se on varsinkin Helsingissä, jossa ei kunnon talvea ole ollut pariin vuoteen. Toivotaan että lumet kestäisivät (edit: eivätpä kestäneet....).

Helsinki tammikuun alussa. Nyyh...

Muutta mutta. Miulla ja Lehtiksellä on ollut seikkailun täyteinen kuukausi takana. Uusi vuosi vietettiin Ylläksellä ja viikko 3 kului Pyhällä. Siitä seuraavassa lisää.

Ylläs

Oli mielettömän kivaa päästä pitkästä aikaa Ylläkselle ja lappiin talven keskelle. Lunta ja pakkasta ei Helsingissä ollut saanut pariin vuoteen (toki siihen pariin vuoteen mahtuu neljä kuukautta Norjassa ja 2 kuukautta Etelä-Amerikassa). Etelästä lähtiessä pakkasta oli pari astetta, ja perillä elohopea näytti -27 pakkasastetta. Oli jees. Oikein nautti tunteesta kun nenäkarvat jäätyy ja pakkanen lyö kasvoille ulos astuessa. 

Ylläksellä emme olleet laskuhommissa kertaakaan. Tunturi oli, yllättäen, taas täysin sinkissä, joten oli vähän hölmöä maksaa 40€ siitä ettei rinteessä näe mitään. Eka päivä olikin siis randohommia. Tai pikemminkin metsässä hiihtelyä ja lumikenkäilyä. Tunturitiellä olevalta parkkipaikalta kun lähtee metsään alarinteeseen päin hiihtelemään niin saa aika kivasti "tasamaa-randoa". Lehtis veteli lumikengillä ja Ruotsa normi randokamoilla. Ja pakkaspyydaa riitti!

Ylläksellä pääpaino oli murtsikkahommissa. Ei toki oltu paikan päällä kuin kolme päivää, joten ei siinä hirveästi ehtinyt tekemäänkään. Ja murtsikkahommat, perhana! Oli kyllä kivaa pitkästä aikaa, kun homman otti täysin retkeilyn kannalta. Voitelumestari oli onnistunut niin nappiin, että pertsan hiihto sujui ja keihäs piti kuin unelma. Murtsikkaa on viimeeksi hiihdetty tasan pari vuotta sitten Ylläksellä, joten ei taas oikein muistanutkaan kuinka kivaa homma on. Hiihdon kun ottaa taukopaikalta taukopaikalle-ajatuksella, niin homma maistuu. Ja kun suksi pitää/luistaa, niin homma maistuu vielä enemmän.

Maskottimme Joulupossu ja murtsikkahommat

Mukavaa oli myös latujen ulkopuolella. Bar Kaapissa Ylläsjärven puolella esitettiin GMC picturesin uusi laskuleffa The Choices, jonka traileri oli vapaalaskuiltamien lyhäri-kisan finaalissa. Mukavan tapahtuman olivat tytöt järkänneet. Oli alennetut juomat, tietokilpailu hyvillä palkinnoilla ja hyvä meininki. 

Leffa toimi hyvin ja oli mukava katsoa. Ideana leffassa oli että miten normaalin arjen ja elämän voi sovittaa vapaalaskuun, ja mitä valintoja joutuu tekemään jotta vapaalaskutouhuja pääsee tekemään. Perusajatus säilyi läpi elokuvan, ja kekseliäitä juttuja oli saatu katsojia hauskuttamaan. Leffassa oli aika paljon kameran mikrofonilla nauhoitettua puhetta, joten yksi kehitettävä alue olisi tietenkin ulkoinen mikrofoni puheosuuksille. Silloin leffanteko vaatii tietenkin vähän enemmän, mutta lopputulos kyllä palkitsee! Eipä sitä ulkoista mikrofonia ole Ruotsallakaan, mutta seuraavassa leffassa se on (äh, hittooko sitä taas lupailemaan mitään)!

GMC Picturesin leffanäytöksessä. Esinäytöksessä Kaakaolla-tiimi esittelemässä filmiään

Pyhä

Meillä oli Lehtiksen kanssa tarkoitus lähteä viikolla 3 Marokkoon. Lentolippujen varaaminen venyi ja venyi, ja sitten tulikin jo joulu ja uusivuosi. Ylläksen reissusta innostuneina päätimme vaihtaa Marokon lumihommiksi, ja kohteeksi valikoitui Pyhä. Alppeja ja Årea mietittiin ihan vakavissaan, mutta Pyhän helppous ja laskumahdollisuudet veivät kuitenkin voiton. Ja laskemaan oli tarkoitus mennä, jotta voitaisiin tulevaisuudessa harrastaa pariskuntarandoilua ihan oikeasti. Ruotsa oli ollut Pyhällä vain kerran Freekend-tapahtuman aikaan (kts. maaliskuu 2013), joten paikka ei ollut niin tuttu. Majoitus oli hauskasti saman tien varrella, ellei peräti samassa mökissä kuin Freekendissä. Kiitos vielä kerran Annalle silloisen majoituksen järkkäämisestä!

Niin, laskemaan piti mennä. Mutta kukas heittikään taas kapuloita rattaisiin? No vanha rakas ystävämme sää! Ei siinä mitään, lunta oli, aurinkoa oli ja intoa oli, mutta kun pakkasta on -25 tai -30 astetta koko viikon, niin nuo mäkihommat ei oikein nappaa. Ja onhan se pukeutumiskysymys tottakai, mutta tuntuu turhalta taas maksaa siitä 40€/päivä kun nauttiminen on nollassa ja aika kuluu lähinnä selviytymiseen pakkasessa. Buu. Käytiin me kertaalleen kolme tuntia laskemassa, kun pakkanen maanantaina laski -18 asteeseen, mutta kylmä oli silloinkin...

Kaiken tämän pakkasesta valittamisen jälkeen voi vain todeta, että olihan se kova pakkanen silti aika siisti juttu! Ja siitä seuraavassa.

Niin, sunnuntaina käytiin moikkaamassa Salosta Sodankylässä, kun oli tuota pakkasta. Samalla tuli testattua kovemman kerran uuden naamamobiilin (Wanha Rouva-opel on siis vaihtunut punaiseen ja räiskyvään Nuori Neiti-opeliin) pakkasen kestävyys kun lämpötila oli matkalla parhaimmillaan -35 astetta. Sai vähän jännätä siellä keskellä jänkhää että tänne jos tää hyytyy niin apu kestää kaaauan... Piti oikein varustautua pakkaamalla kaikki untuvavaatteet ja villasukat takakonttiin jos huono tuuri käy (väkisinmakuupussikin olisi ollut kova...). Kävi mielessä sekin että hommahan muistutti randohommia ja törmältä vetäytymistä. Oddsit on niin vastaan kun voi vaan olla eikä homma tunnu ollenkaan järkevältä. Toki autoilussa ei kuole yhtä suurella todennäköisyydellä kuin vuorilla jos homma menee pieleen (eli auto siis hyytyy, ei ajeta kolaria), mutta kuitenkin. Sama tunne oli Ruotsalla päätöstä tehdessä. Mutta moottorilämmöt olivat kunnossa, lämminta puhalsi matkustamoon ja artic-dieseliä tankissa, joten matkaa jatkettiin. Se siitä. Kylläpäs rönsyili...

Pakkasensieto-testi käynnissä

Niin, käytiin siis Sodankylässä Salosten luona. Artulla ja Anniinalla on itsellään Altai Hok-metsäsukset (ei ehkä oikea nimitys, mutta lyhyet metsäseikkailusukset, joissa pohjassa on skinikarvaa liimattuna, Edit "liukulumikengät"... Onpas hieno nimi). Ne nähtyään Lehtis innostui ja alkoi visioimaan seikkailuista sellaisilla. No, lähdimme ajelemaan takaisin Pyhälle, ja pitihän sitä maanantaina käydä vuokraamoista katsomassa josko Hokeja sielä löytyisi. Ja löytyihän niitä Hotellin vastapäätä olevasta vuokraamosta. Ja hintakin oli alle 30€/päivä, niin siitähän me otettiin seikkailusukset vuokralle!

Suuria sankaritekoja ei toki ollut suunnitteilla, mutta seikkailuja kuitenkin. Keskiviikkona pakkasta oli aamulla taas rapiat -27 astetta, mutta eihän nyt sellainen haittaa kun ei metsän keskellä ole viimaa. Kohteeksi valikoitui Pyhäkurun laavu Pyhän "bäkkärillä", eli töppyrän toisella puolella. Ja miten kevyttä, leppoisaa ja helppoa skinnailu Hokeilla oli. Vitsit. Kun hommaan vielä tottui, niin ai että kun suihke vain kävi. Pakkaspyydan hiihto tasamaallakin on melkoisen mukavaa nimittäin! Laavulle päästyämme lähdimme vielä skinnaamaan Pyhän (Kultakeron) huippua kohti. Ja sitä pyydan määrää metsässä. Ei oikein Hok enää kantanut lumella, mutta hyvin eteenpäin silti pääsi. Ylöspäin skinnaus oli niin kivaa polveen asti ylettyvässä täydellisessä pakkaspuuterissa, metsän täydellisessä hiljaisuudessa ja auringon paisteessa. Kyllä myö tykättiin. Ihan ei huipulle saakka päästy, mutta on tuo Pyhän bäkkäri hitohyvä paikka. Mukavaa, muutaman sadan verttimetrin pyydalojotusta täydellisissä olosuhteissa. Toki me ei Hokeilla paljoo pyydaa pöllytelty pohjaan laminoitujen skinien takia, mutta silti. Ah...

Pyhän bäkkärillä

Pakkasta oli koko päivän, mutta eipä sitä huomannut. Yllättävää sinänsä. Pukeutumisesta sen verran, että ohut merino; tekninen t-paita; paksumpi merino; kuitutakki; oli yläkropalle aika täydellinen varustus. Toki oli se reppu patterin virkaa toimittamassa, mutta tuo kerrostautuminen osoittautui aika täydelliseksi . Arcteryxin Atom hood-takissa on mukava ilman läpi päästävä kangas kainaloissa, joten ylimääräistä lämpöä ei paljoa päässyt kertymään. Ja alakerrassa oli sitten merinoboxerit; 3/4-merinohousut; polvenlämmittimet(villaa); merinohousut; shortsit; kuorihousut. Aika täydellinen tuokin kun tarpeen mukaan availi housujen ventilaatioita. Joten tarjettiin kyllä yllättävän hyvin. Sitten laavulla makkaranpaistossa taukovaatteet niskaan ja avot. Toki vähän mokattiin ja oltiin taukohommissa vähän liian pitkään. Kostuneet sukat ja hanskojen sisävuoret pitivät huolen siitä, että paluumatka keskukseen suoritettiin pikamarssia, ja eka pysäkki oli hotelli, jossa pääsimme jäätyneitä nakkeja lämmittelemään. Olisi kyllä ollut ne lämpötyynyt joita esim. XXL myy, mutta eipä ne siellä mökissä kassin pohjalla paljoa lämmitä.

Makkurin paistossa

Pyhäkurun kota

Niin, Altai Hok-metsäsukset olivat aika täydellinen valinta noihin oloihin. Myös ihan perus randokamat samoilla pelipaikoilla olisivat toimineet erittäin hyvin, mutta Lehtiksen kamojen puutteessa Hokit olivat päivän valinta. Ja tuo Lehtiksen visio Hokeista oikeastaan pelasti reissun. Pakkasta ei edes huomannut (paitsi jos ei ollut toisia hanskoja/sukkia eikä kädenlämmittimiä mukana) ja täydellistä metsäpyydaa riitti. 

Torstaina käytiin Hokeilla vielä ihmettelemässä Tajukankaan jääputousta ja muuta Pyhän "etupuolen" maisemaa. Sama homma ja keli kuin keskiviikkona. Oli jees.

Pyhän etupuolella

Valo oli kyllä hiano!

Pyhä tavallaan yllätti Ruotsan, vaikka tiedossa oli että paikka tarjoaa ehkä Suomen monipuolisinta laskuhommaa. Pyhän bäkkäri, vapaalaskun soveltuvan maaston runsaus sekä ympäröivien töppyröiden pontentiaalisuus seikkailuhommiin löi ällikällä. Voi Suomessakin nauttia ihan oikeasti vapaalaskuseikkailuista, ja touhuamista riittää viikoksi. Seuraava homma voisi olla Pilkkeen innoittamana vapaalaskuelokuva  autiotupa-retkestä ylängölle, ja sankaritekojen tekeminen siellä. Saa nähdä millon sitä ehtii...

Seuraava seikkailu onkin alustavasti viikolla 9, kun ajelutiimin Opa ja Ruotsa lähtevät Lyngenin /Kilpisjärven suuntaan! Katsotaan mitä siellä on luvassa... Vesisadetta, pakkasta, sinkkiä, tuulta, vähälumisuutta... tai jotain ihan muuta!

Kiven ja Jään laulu: osa 2

Terve,

Nyt on kauan kaivatun toisen osan vuoro. Momentum täytyi käyttää vapaalaskuiltamien aikaan hyväksi, ja tätä toista osaa joutui siirtämään tuonnemmaksi. No, se tuonnempi on nyt. 

Kakkososasta nyt ei ihan romaania saa kirjoitetuksi, valitettavasti, mutta joitain ajatuksia kuitenkin. Päällimmäisenä ajatuksena on perinteinen reissuvideo. Filmi oli jo hyvässä vaiheessa valmistua vapaalaskuiltamien aikaan, mutta editointiohjelma otti ja petti. Vai pettikö Windows 10, mene ja tiedä (veikkaan jälkimmäistä). Raivon partaalla jätin koko homman sikseen ja keskityin iltama-viikonloppuun.

Suomen paras lyhäri -kilpailun innoittamana jatkoin kuitenkin videon työstöä uudella ohjelmalla, ja niin sitä pari iltaa katseltiin Youtuben tutorialeja että mistä tätä ajetaan. Hiton kätevä kyllä tuo Youtube jos et jotain ohjelmistoa osaa käyttää. Jos tietoa ja opettajaa tarvitset, Youtube ja oikea hakusana auttaa! 

Haaveena on ollut saada joku laskuvideo "valtakunnalliseen" levitykseen, ja nyt aukesi sauma Vapaalaskuelokuvakiertueen avulla. Tämä kiertue on siis nykyään jo vuosittain järjestettävä leffatapahtuma, joka kiertää valituissa kaupungeissa näyttämässä vapaalaskuleffoja. Kiertue on jo täydessä käynnissä, ja seuraavan kerran leffoja pääsee seuraamaan lappeenrannassa 18.11.2015 Kinoaulassa kello 19 alkaen. Tarkempi kiertueaikataulu löytyy täältä. Tuottaja-Muukkonen lupasi harkita videon ottamista ohjelmistoonsa, mikäli ehtisin tuottamaan valmista tavaraa määräaikaan mennessä. No, siinä kaksi piiiiitkäää iltaa ja luomisen tuskaa myöhemmin video oli valmis ja Muukkonen otti sen sitten ohjelmistoon Vapaalaskuelokuvakiertueelle!!  Niin ja tosiaan NaamaVirneen lyhytelokuvaa pääsee seuraavan kerran katselemaan lappeenrannassa 18.11.

Video valmistuu

Ja vielä Juliste!

Videon nimi on tietenkin "Kiven ja Jään laulu", ja pituudeltaan tämä spektaakkeli on 3 min 12 sek. Kuten nimestä voi päätellä (ja aikaisemmistakin julkaisuista), niin video kertoo siitä, kuinka odotukset reissusta eivät aina vastaa todellisuutta, ja päivänselviä säätiedoituksia kannattaa lukea. 

 Ne odotukset.... On kaiketi jo aika selvää. Yleensä viikolla 43 Lyngenissä on täysi talvi päällä, mutta tänä vuonna asia oli hieman toisin. Oli kivistä, oli jäistä, oli syksyistä. Buu. Toki me se tiedettiin, mutta eipä haluttu uskoa säätiedoituksia. 

Huolimatta lumettomuudesta, päästiin huiputtamaan Store Kjostinden, syksyinen kotimäkemme, joka on ollut Rahikaisen tikkilistalla jo useamman vuoden. Miulle ja Laukkikselle huiputus oli toinen, mutta edellisestä oli toki jo neljä vuotta (Ruotsan eka reissu Lyngeniin, hui!). Ja edellisellä kerralla ei toki ollut lunta oikeastaan ollenkaan, mutta ainakin jäätikön päällä pystyi laskettelemaan. Nyt pystyi lähinnä vain laskeutumaan....

Aamuhommia

Kjore Storstindenin, eli Store Kjostindenin huipulla

Pari päivää sitä jaksettiin, ja Laukkis jaksoi, Ruotsa ja Rahis vaa päivän, ja kolmantena käytiin vähän patikoimassa. Ja, kun ei ollut lunta, niin aateltiin lähteä päivää aikaisemmin kotiin. Toki, näin jälkikäteen ajatellen, olisihan siellä voinut olla vaikka kuinka kauan, mutta sitten olisi tarvinnut kalavehkeet, veneen, maastopyörän, vuorikiipeilykamat you name it.
Syys- ja loppukevään reissuilla pitäisi kai olla joku varustepaku messissä, jossa olisi sitten työkalut kelien mukaan. Nii ja se kajakki. Olisi kyllä aika kivaa mikäli olisi nuo kaikki kamat ja paku....

Lähetää patikkaan

Trollvasstinden taustalla

Trollvashyttellä

Muutta eipä siinä! Mikäli vähänkään kiinnostaa, niin lähehä kattelemaan hiihtoleffoja, mikäli vapaalaskuelokuvakiertue sattuu kaupunkiisi!

- Jussi

Vapaalaskufestivaalit

Terve!

Ennen kuin saatte lukea reissuraporttia Lyngenistä (joka on taas jäänyt.... prkle), täytyy käyttää momentum hyväksi, ja kertoa perjantaina 30.10. järjestetyistä vapaalaskuiltamista. Koska Anna Pakkanen blogissaan Huitelua kertoo tapahtuman henkilökohtaisista fiiliksistä (jotka kannattaa lukea!), niin tämä postaus arvioi Iltamia tapahtumana, toki ehkä hieman positiiviseen subjektiivisuuteen kallellaan. Ja vielä näin alustukseksi, niin Vapaalaskuiltamat ovat Vanhalla Ylioppilastalolla vuosittain järjestettävä tapahtuma, joka kerää alan harrastajat ja ammattilaiset yhteen. 

Ja olikin muuten kaikkien aikojen parhaat iltamat, kiitos järjestäjille siitä!!

Vapaalaskuiltamat, tai no, festarithan ne alkaa olla, on ottanut Skiexpojen paikan uusimpien vapaalaskutuotteiden esittely- ja alan harrastajien mediafoorumina. Ja mikä tapahtuma se onkaan: vapaalaskuun ja muuhun seikkailuun liittyviä luentoja, ammattilaisten elokuvia, harrastajien videokilpailu (arvioitsijaraadilla), varusteuutuuksia, tuttuja, kavereita, verkostoitumista. Aah, niin kivaa!

Kävimme lauantaina Skiexpoilla, ja.... Blaa.... Siellä ei ollut MITÄÄN. Toki jos olisi lapsia, ihan vakavissaan olisi suunnistamassa Elämysmatkojen reissulle Japaniin, ottaisi osaa parkkisessareihin tai Counter Strike-tietokonepelin tms. osakilpailuun/turnaukseen (joka sinällään liittyy kaikin tavoin lasketteluun), niin sitten Skiexpot olisivat olleet oikea paikka. "Kaikille kaikkea"-mentaliteetti Skiexpoilla ei oikein toimi tälläiselle pienelle kohderyhmälle, joten Vapaalaskuiltamat on kultaakin kalliimpi tapahtuma!

PÄIVÄN KULKU

Afterskin asiantuntijaluennot

Päivä alkoi luennoilla. Tuotantotiimi oli saanut paikalle erittäin mielenkiintoisia puhujia ja aiheita.Vapaalaskijoiden maa- ja reissuesittelyistä aina käsintehtyihin suksiin ja polvivammoihin saakka.

Erittäin mielenkiintoisia juttuja siis. Jan-Erik Blombergin luentoa eksoottisista hiihtokohteista olisi toki voinut toki kuunnella koko päivän. Sen verran rönsyilevää ja maasta maahan liikkuvaa teksti oli, mutta niin mukava kuunnella! Kaiken kaikkiaan reissukuume alkoi polttelemaan pahan kerran, ja NaamaVirneen välineteknillinen johtaja Rahikaine alkoi jo suunnittelemaan oman suksitehtaan perustamista.

Luennot siis toimivat erityisen hyvin. Tarinaa riitti seikkailijoilla sen verran, että onkohan tunti riittävä aika/luennoitsija? Luentopaikkana Vanhan juhlasali toimi yllättävän hyvin. Luentoa saattoi tarvittaessa kuunnella puolella korvalla, samalla kun katseli suksia tai moikkasi tuttuja. Ja vaikka ympärillä oli hälinää ja liikennettä, niin ei se häirinnyt keskittymistä ollenkaan. Jos luennot haluaisi järjestää "omana" tapahtumanaan (vaikka maksullisenakin, esim. pakettihinta = iltamat+luennot 30e tms) esimerkiksi toisessa yläkerran tiloista, niin homma varmastikin toimisi. Itse ainakin tulisin koko päiväksi kuuntelemaan tarinoita maailman seikkailukohteista.
Mikäli Afterski järjestetään seuraavissa Iltamissa (mikäli Iltamat järjestetään, höhö...), niin uutena aiheena videokuvaus/editointi voisi olla kova. Vinkkejä, uusien näkökulmien ja kerronnan etsimistä. Siinä olisi kiinnostava aihe! Maaesittelyt ja reissukertomukset ovat aina kiinnostavia ja Blumin juttuja jaksaa aina kuunnella kyllä kuunnella vaikka sen koko päivän.

Blumi esittelee Kirgistania

Arto Majava (vasen) ja Juho Lukkari esittelevät Patagonian hiihtomahdollisuuksia

Leffat

Leffan katselut olivat näissä Iltamissa järjestetty erityisen toimivaksi. Näytökset olivat sijoitettu yläkertaan kahteen saliin ja näytösajat jaettu kolmeen settiin: klo 19, 20 ja 21. Toki vielä porrastetusti klo 19 toisessa salissa ja 19.30 toisessa. Erityisen jees. Leffoja sai mennä katselemaan ihan omaan tahtiin eikä melu tai hälinä häirinnyt. Ja leffat olivat tietenkin hyviä. Parhaimmiksi täytyy nostaa Blombergin reissudokkari Kirgisiasta sekä Arttu Muukkosen Lyngen-dokumentin jatko-osa Fire Fem Seks. 

Leffat käsitellään hyvinkin todennäköisesti omana blogipostauksenaan, matskua ja ajatuksia tuli nimittäin esiin niin paljon. Sanotaan kuitenkin sen verran, että ylipäätänsä taitaa nuo reissudokumentit olla sitä mukavinta katsottavaa, varsinkin kun tietää videolla esiintyviä henkilöitä edes jossain määrin. Musiikkivideon omaiset kolmen minuutin pläjäykset, joita muutama oli, toimivat myös, mutta sitten musiikin ja kuvan yhteispelin täytyisi kantaa videon loppuun saakka.

Showroom

Leffojen pyöriessä yläkerrassa, sai asiakkaat kaikessa rauhassa pyöriä juhlasalissa, jonne oli järjestetty showroom- tuote-esittelykylä. Ständien sijoittelu (no aika itsestäänselvästi seinien vierustoilla) oli todella kiva, kassan toimiessa keskellä salia. Esittelijät, mm. Armada, Atomic ja Puuppolan suksi, oli valittu onnistuneesti ja kaikilla ständeillä riitti kiinnostuneille kamojen hypistelijöille asiantuntevaa palvelua. Ständien kamat olivat myös kiinnostavia, ja ennen kaikkea UUTUUKSIA, toisin kuin SkiExpoilla. Kaiken kaikkiaan Showroom oli järjestetty todella hyvin kamahifistelijöitä ja muita suksentaivuttelijoita varten.

Yleinen meininki

Meininki oli erityisen positiivinen koko päivän. 1600 samanhenkistä ihmistä samassa tilassa spekuloimassa menneitä reissuja, tulevia reissua, varustehankintoja, eri hiihtokohteiden paremmuuksia.... Vitsit. Oli kivaa!
Erikoista oli, ettei ravintolapalveluissa tuntunut olevan pahemmin jonoja. Tai olihan niitä mutta ei häiritsevästi. Juoman sai suhteellisen nopeasti ja liikoja kyynärpäitä käyttämättä. Iltamiin oli myös tilattu Donut Island Brewingin panema KneeDeep-olut. Siisti juttu myös. Ja maistuva!
Iltamien loppupuolella oli suomen paras lyhäri-kilpailu, jossa kilvoitteli viisi kansan valitsemaa finalistia. Tämä vuonna lyhäreitä arvioi kolmen hengen asiantuntija-raati, joka oli yksi illan siisteimmistä jutuista. Asiantuntijat Tero Repo, Blumi ja Kim Öhman osasivat vielä aika asiantuntevasti kommentoida videoita, ja uskon että lyhäreiden tekijät saivat palautteista uusia ideoita. Ainakin näin katsojana sai paljon vinkkejä siitä mitä tehdä paremmin ja mitä voisi välttää. Päällimmäisenä parannettavina asioina olisi hankkia parempaa kuvausgearia ja kuvata tasaista kuvaa. Eipä siinä muuta kuha hankkii... Eikä niitä selfiekepin päästä otettuja gopro-juttuja!! Höhö.... Olisi tälläinen raati voinut olla iltamissa jo muutaman vuoden...
Lyhärikilpailun voitti Jussi Hynnisen MindGame oikeutetusti. Videossa oli näkökulmaa, hyvää kuvausta ja toimivaa maastopyöräilyn ja vapaalaskun yhdistelyä. NaVi Approves!

Pekka Pakkasen "The Mountain"-lyhäriä mainostettiin kovasti

KneeDeeppiä oli varattu riittävästi

Lyhäri-Gaala

Väsyneimmät istuivat...

Siinäpä se oli. Vapaalaskuiltamat 2015 oli mahtava tapahtuma! Pahaa sanottavaa ei oikein edes löydy. Jotain kehitettävää jos pitää sanoa niin se Afterskihin uusien luentoaiheiden etsiminen ja tietenkin tapahtuman kasvattaminen entistä isommaksi. Tiedä miten tuotantotiimi jaksaa painaa, mutta hienoa työtä Arttu Muukkonen ja Antti Laiho tekevät!

Reissun suunnittelua: Norgeskart kännykässä auki...

Ja seuraavan päivän aamarimätöt!

Marras-joulukuussa on vielä tulossa päivityksiä muun muassa Lyngenin retkestä (joka on ehkä vähän jo ohi momentuminsa...?) kama-arvostelua sekä Vapaalaskuiltamien videoarvosteluja. Katsotaan mitä kaikkea tässä saa tehtyä, mutta ainakin kaksi noista tulee, se on vissi!
Niin ja video Lyngenin reissusta tulee eetteriin pikapuoliin!

Kuten aina,

Stay In Hökö ja hyvää kauden aloitusta!

- Jussi

Ps. Naamavirneessä on Instagramissa nimellä @naamavirneessa. Rupeeha seuraamaa!

Kiven ja Jään laulu: osa 1

Morroo

Täällä sitä nyt on pari päivää oltu Lyngenissä. Mitähän siitä sanois. 

Ehkä oli kovemmat odotukset noiden lumien suhteen, tosiaan kun kaksi edellistä reissua täsmälleen samaan aikaan on ollut hyvälumisia. Lyngenissä on vaikuttanut pari viimeistä viikkoa joku hito lämpöaalto, joka sitten on sulattanut kaiken lumen joko pois tai jääksi. Että täällä ei toistaiseksi paljoa lasketella. Harmi kyllä...

Harmi se on myös tulevaisuutta ajatellen, nimittäin ylempänä vuorilla oleva jäinen liukupinta (mm. Store Kjostindenillä) on omiaan aiheuttamaan lumivyöryjä. Että vaikea talvi on tulossa lumiturvallisuuden suhteen mikäli tuon jääpinnan päälle sataa kerralla paljon lunta.

Kaikki jäässä

 Mitä myö sitte ollaan tehty? No, Ruotsa ja Rahikaine poti flunssaa sen verran, että passasivat keskiviikon mäen, kun taas Laukkis lähti kipuamaan ylös tsekkaamaan paikat. Myö Rahiksen kaa käytii vähä metsässä seikkailemassa ja kiipeilemässä joentörmillä. Lumitilanne sitten selvisi Laukkiksen palatessa....

Sinne se Laukkis lähti

Huolimatta lumitilanteesta ja flunssaisista seikkailijoista, torstaina lähdettiin huiputtamaan Store Kjostindeniä. Ja oli se taas jännää hommaa kiivetä sukset ja monot selässä sitä kivikkoa ylös tietäen, että sama on myös toiseen suuntaan... "Lumiraja" oli noin 700 moh, jossa jääraudat jalkaan ja ylöspäin. Jääraudat kestivät jalassa aina huipulle saakka, lumi, tai siis jää, oli niin kovaa ettei skinnaamisesta olisi tullut mitään. Ja rinne alkoi olla niin jyrkkää että lopussa jätettiin vielä suksetkin pois ja alppikiipeily-tyyllin hakkujen kanssa päästiin huipulle. Seikkailusta ei sen enempää, mutta olihan se hienoa huiputtaa Kjostinden pitkästä aikaa. Ja Rahis oli ekaa kertaa siellä. Aika siistii...

Mutta joo, tänään onkii patikkapäivä, ja mäkihommat taitaa olla tältä reissulta tehtynä. Lisää pohdintoja seuraavassa päivityksessä. Nyt kuvia, olkaa hyvä!

Rotvikbreen taustalla

- Ruotsa

Syysretken alku!

Moimoi!

Se on syksy ja blogin käynnistys. Kesä tuli ja kesä meni, eipä siinä tälläkään kertaa ole kertomista. Töissä ja sillee. Ei seikkailuja. Vähän on jo talvi ilmoitellut itestään yöpakkasten muodossa, mutta siihen on homma jäänyt ainakin etelässä. Mutta mitäpä siitä, koska:

Tätä kirjoittaessa ollaan jo Jyväskylän kohdalla ajelemassa kohti Lyngeniä! Eli syysretki on alkanut! Jihuu! Meitä on kolme ukkoa reissussa tällä kertaa: Ruotsa, Laukkis ja Rahikaine. Majoituksena toimii jo perinteeksi muodostunut Svensbyn mökki lähellä Lyngseidetin kylää, ja kotimäkenä Kjostindenin massiivi. Lumitilanne on huonohko tuolla pohjoisessa, pakkasraja on vasta jossain 700 metrissä, joten moreenin tallustelua sukset selässä on edessä. Shiiit. Mutta se on sitä ja se kuuluu lajin luonteeseen.

Reissun raskain ja vaarallisin osuus on edessä kun jälleen ajellaan yön yli pelipaikoille. Onneksi meitä on kolme ukkoa jakamassa kuormaa, niin ehkä tässä ehtii nukkua minuutin tai kaksi. Ja aamulla mäkeen... Huhhuh sanoisi joku...

Matkaa on ja aikaa menee...

Toivotaan että Ruotsa ehtisi ja jaksaisi päivittää tilannetta myös reissun päältä, eli muutama päivitys tältä viikolta olisi todennäköisesti luvassa. Päivityksiä on myös luvassa kama-arvostelujen muodossa, joten pysykääpä hököllä!

- Ruotsa