Kauden avaukset Lyngenissä

Morooo!

Ruotsa yrittää tuottaa tekstiä

Pahoittelut teksistä. Pää lyö aika tyhjää, apina lautasillaan vain hakkaa tahtia, eikä uskomatonta kirjoitus-flowta oikein löydy.

Pojat lähössä Kjostindenille

 Kirjoitellaan tässä nyt kuitenkin jotain, ELI:

Kaksi laskupäivää täällä ollaan nyt pyöritty ja hyviä laskuja saatu. Lunta on ihan ok, skinnaten päästään autolta, mutta voisi lunta olla enemmänkin.Paikkana on ollut tuttu ja turvallinen Store Kjostindenin maasto.

Pilvistä tässä ollut molempina päivinä, joten uskomattomia puuteriunelmakuvia ei olla saatu. Tuuli on onneksi ollut aika minimaalista, joten siitä plussat säähaltialle.

Pojat skinnaillee!

 Kiivettiin tänään LÄHES Istindenille, mutta ei sitten päästy loppuun asti, koska pilvi, huono näkyvyys ja liian aikaisin loppunut kuru. Tehtiin siis sitä mikä täällä on parasta, eli laskettiin alas. Tai ei alas asti, sukset selässä tarvottiin tunnin verran sitten alas. Mutta kivaa oli, mikäs tässä. Katellaan mitä huomenna touhutaan, vähän on taas pilveä ja kovaa tuulta.

Matti täynnä virtaa!!

Rahikaine naattii

Rahikaine kääntää

Kuulemma Lyngseidetin lauttalaiturin vierestä nousisi turskaa. Voisi menn kalaankin. Saa nähdä.
 Ei tässä nyt pysty parempaan, laitetaan pari kuvaa ja katellaan huomenna. Tai sunnuntaina.....

 - Jussi & pojat

Syyskuulumisia ja reissua!

Morjestamoi!

Ruotsa ei olekaan pitkään aikaan kunnolla kirjoitellut, niin nythän se on hyvä aika naputella.
Ensinnäkin, huikean paljon kiitos kaikille Nietos Photo Challengessa äänestäneille! 118 äänellä on hyvä mennä kolmen joukkoon ja sitä kautta Iltamiin. Iltamiin pääsy oli tavoitteena, ja sinne päästiin, eli kiitos kaikille!

Muttamutta... Huomenna 23.10 keskiviikkona olisi taas se päivä: KAUDEN ALOITUS!!!!
Sama tuttu porukka lähtee, Laukkarisen Jani ja hänen kaverinsa Matti on myös mukana. Kahdella autolla huomenna päivällä siis mennään, ja lunta taitaa olla.
Antte Lauhamaan blogista satuin katsomaan, että Tromssan alueella on paikoin metrisiä lumipatjoja, joissa on heikkoja kerroksia. Jos sama pätee Lyngenissä, niin täytyy olla todellakin hereillä. Ja juurikin äsken radiossa kerrottiin massiivisista lumisateista Pohjois-Norjassa. Eli ei ehkä tarvitse sukset selässä tallustella.

Neljä päivää terävää läpsyttelyä, ja jos tällä kerralla saavutetaan se Store Kjostinden skinnaten....

Soinine ja uudet keihäät valmiina!

Ruotsa valmiina pakkaukseen

Eli tässä tänään kukin tahoillaan vielä pakkailee, huomenna sitten mennään!!

- Jussi

ps. Tässä vielä pieni maistiainen viime vuodelta, noin niinkuin kaudenaloitus-traileirina, olkaa hyvä:

Nietos Photo Challenge!

Morjesta!!

Se on sellanen homma, että NaamaVirneessä osallistuu Vapaalaskuiltamien yhteydessä järjestettävään Nietos Photo Challengeen.

Seikkailimme Lyngenissä kaudella 2012-2013 syksyllä, keväällä ja kesällä. Näistä aineksista koostui video "Lyngenin kolme vuodenaikaa".

Katsokaa toki muitakin videoita, mutta meidän numero on 7.
Äänestyslinkki löytyy täältä: Nietos Photo Challenge

NaamaVirneessä kiittää äänistänne!

25 tuntia Saariselällä

 

Syksyllä voi tehdä kaikkea kivaa ja melkosen mukavaa on toteuttaa patikkaretkiä tunturimaastossa yöpymiskamoineen päivineen. NaamaVirneessä-sakin epävirallisena saapasteluvastaavana piipahdin syskuun puolivälissä Pyhä-Luostolla ja Saariselällä UKK-puistossa. Otin patikan itsetutkiskelun ja nautiskelun kannalta. Tässä hieman kertomusta ensikäynnistä Saariselän alueelta.

Pyhä-Luoston kansallispuistossa vietetyn Inssicooper-nimisen vaellus- ja järjestöhörhöily viikonlopun päälle olin haaveillut mahdollisuudesta käydä nopeasti Saariselällä. Onnekkaasti vanhemmat olivat hankkineet kevään kuluessa Saariselältä pienen yksiön ja täytyihän minun käydä katsastamassa tuleva pohjoinen tukikohta, naapurit, matkailukeskus ja UKK kansallispuisto. Kaikki asiat natsasivat ja 1,5h ennen bussimme lähtöä Luostolta Rolloon päätin jäädä Sodankylään ja pohjoiseen johtavan tien varteen odottelemaan vuorobussia.

Kylä eikä kämppä jaksanut minua pitkään kiinnostaa vieressä rusottavan kansallispuiston ollessa kauniina ja luotin että minulla on kaikki valmiudet sekä tarvittavat varusteet sen kohtaamiseen. Suunnittelin yhden yön retkelle suuntaa antavat raamit ja aloin toteuttamisen. Leveiden, puhki tallattujen retkeilyreittien jäädessä jälkeen ja erämaisemman osan valjetessa eteeni pääsin ottamaan luottamusta ja vastuuta itseni kanssa. Kännykät lakkasivat pian toimimasta alavimmilla mailla ja olin omineeni matkassa rinkkani kanssa alueilla joissa poroja kohtasi varmuudella mutta muita ihmisiä onneksi harvemmin.

Tärkeintähän on pitää itsensä toimintakunnossa ja tietty kartalla kun poju innostuu porhaltamaan urheilumielellä pitkin tienoita. Sain haastaa itseäni pikamarssilla poluilla, lähes 30km pitkällä paivätaipaleella, minimiin viedyillä vain välttämättömillä tauoilla ja suunnistamisella. Kaiken toiminnnan harkitsin kahdesti tai jopa kolmesti, ollessani varma asiasta päädyin jatkamaan kulkuani. Voitettavana oli väsymys ja epämääräiset, vapauden tuomat päähänpistot, väsymys näistä selkeästi helpoimpana ja tutuimpana. Ympäristön uutuus asetti harkintaan myös uusia raameja.

 

Hienoimpia ja  hetkiä oli kiivetä n 80m korkeaa jyrkkäseinäistä Rumakurun rinnettä jossa lohkareita ja irtokivistä muodostuva seinämä asetti hyvän reenin Lyngenin tuleviin syysnousuihin. Seinämän jälkeen pääsin jatkamaan taivallusta ruskan värjäämällä paljakalla. Oli vapauttavaa suunnistaa omaa reittiä kartalla ja kompassilla metsissä, soilla ja ylempänä tunturissa. Herätyksen koin tuvan vieressä varhain aamun pimeässä odotellen hämärän aukeamista pilvistyvän taivaan alla. Nousin Kivipään rinnettä auringon noustessa, nelisenkymmentä poroa seuranani katsellen autereista maisemaa, sekä kumpuilevia tuntureita silmänkantamattomiin.

Yhteenvetona reissu ei nyt ollut kummempikaan rykäisy ja myöhemmin tulen varmasti haastamaan ja voittamaan itseäni samalla saralla suuremmin ja komeammin, mutta se oli miulle lajissaan ensimmäinen. Yksin, nopeilla suunnitelmilla lähdetty, väljät rajoitteet ja raameina oma harkinta. Tärkeintä oli kuunnella omaa kehoa ja mieltä pitäen niistä huolta. Uskallus ja luottamus itseensä nousevat asioiksi joissa pääsin voittamaan ja haastamaan itseäni.

Yhteenvetona Saariselän alue on mitä upeinta maastoa retkeilyyn ja erävaelluksiin näinä lämpimämpinä kuukausina sekä lumisempiin vuodenaikoihin. Tunturien pyöreät ja loivahkot muodot mahdollistavat monia reittivalintoja ja helppokulkuisilla paljakoilla voi nauttia laajoista maisemista sekä avaruuden tunteesta.

 

 

 

 T: Rahikainen

 

Kesän kuulumisia

Hieman talvea vähälumisempi aika, jota kesäksi kutsutaan on blogipostauksien kannalta ollut hiljaiseloa. Aika on kulunu töitä ja rakennus/remonttihommia tehdessä. Toisin sanoen rahaa kerätessä talven koitoksiin sekä tarvittavien fyysisten ominaisuuksien ja taitojen kehittämiseen. Omalta osalta talven reissut tuntui jäävän vähäisiksi juuri hankitun tontin ja rakennusprojektin takia, mutta palava halu päästä taas vuorille muutti suunnitelmia ja reissuja on alettu suunnittelemaan entiseen malliin. Tän hetkinen kuumeen (laskukuumeen) nouseminen tarkottaa varustehankintoja ja reissujen suunnittelua. Kirjotellaa noista tulevista hieman myöhemmi lisää, mutta varmaa on että perinteinen kauden avaus tapahtuu Norjassa Lyngenissä

Vaikka kesällä tuli siis tehtyä paljon töitä, ehdittiin sitä myös nauttimaan vapaa-ajasta. Italiassa Gardajärvellä vietetyn aktiiviloman aikana köydenvarassa tuli vietettyä paljon aikaa sporttikiipeilyn merkeissä. Kaikille joita kalliokiipeily kiinnostaa voin kovasti suositella Pohjois-Gardaa eli Arcon aluetta lämpimästi. Mikä siis sen mukavampaa kun herätä aamulla kalliolle ja iltapäivä viettää järvenrannalla joko uiden tai aurinkoa ottaen. Mahdollisuudet tuolla alueella tuntuu olevan rajattomat sillä alueen lajikirjoon kuuluu sukellusta, leijasurffausta, purjelautailua, purjehtimista, kiipeilyä, pyöräilyä, canyoningia sekä vaeltamista vaikeustasoltaan vaihtelevissa maastoissa.

Kiipeilyhommia Arcossa

Arco on pieni kaupunki joka tunnetaan Italiassa kiipeilyn Meccana. Kuulemma paikka jossa Italialaisten kiipeily on saanut alkunsa. En olis muuten uskonu että yhteen pieneen kaupunkiin mahtuu noin montaa kiipeilyaiheista kauppaa. Suosittelenki jo pelkästä varustetäydennyksen tarpeesta pyörähtämään paikanpäällä.
Tuolla Arcon alueella päästiin kiipeemään mahtavissa maisemissa 30m kallioita, joissa maisema avautuu koko Gardajärven yli. Maisemilta ei enempää voi toivoa!

Keskellä Sella Tower II ja oikealla Sella Tower I (pientä "nyppylää" oikealla ei lasketa)

Kesän kohokohtana pidän ehdottomasti Italian Dolomiiteilla multipitch kiipeilyä. 2 päivää hyvää harjoittelua ja opettelua pätevän oppaan seurassa oli kerrassaan mahtava kokemus. Lassin sanoin "SE OLI ELÄMYS".

Sää suosi ja pohkeet palo

Ensimmäinen päivä Dolomiiteilla kiivettiin Sella Tower 1:llä. Tuona päivänä harjoteltiin ja käytiin läpi kaikki tarvittavat tekniikat mitä seuraavana päivänä tultiin tarviimaan. Vaikka kiipeilyllisesti reitit oli helppoja, täytyy myöntää että pientä pelkoa heräs tietyissä kohdissa joissa varmistusten tekeminen oli niin vaikeeta ettei niitä ollu lainkaan. Reittien pituus oli toinen tekiä joka oli uusi kokemus. Ensimmäisen päivän 8 köyden pituutta (kp) ja toisen päivän 11kp alko jo hieman tuntumaa kropassa. Kaikkiaan kokemus jota suosittelen kaikille joilla tekee mieli tehdä lomilla jotain muuta kun kiertää kauppoja ja museoita (mukavaa hommaa tosin ajoittain sekin=)).

Sini hyvikin ilmavalla paikalla Sella Tower I:llä. Ite pelokkaana taustalla ootan omaa vuoroa

Ensimmäinen oma multipitch liidaus Sella TowerII:lla. Sini alhaalla varmistamassa ja odottamassa omaa vuoroa. Tässä(kin) kohtaa oli mahtavat fiilikset. Ilmavin paikka jossa oon kiivenny.

Sella Tower II huipulla 11kp jälkeen. Taustalla Italian "el capitan". (Oppaan mielestä vetää täysin vertoja jenkkien viralliseen versioon)

Mikäli kiipeily kiinnostaa löytyy Dolomiiteiltä siis kiivettävää kaiken tasoisille. Myös laskettavaa olis löytyny aivan lähistöltä vaikka lämpötila pyöri siinä +30 kieppeillä. Ens kerralla tulee mukaan otettuu myös sukset jotta päsee kiipeilyn ohessa harrastamaan kesähiihtoa jota Jussi aikasemmassa postauksessa hehkuttaa. 

Canyoning vie paikkoihi mihin ei normaalisti tuu lähettyy
Sini suoriutu kaikista reissun haasteista mainiosti joten "passi" tuleville reissuille on lunastettu ;)

Joka lomalla täytyy pyrkiä tekemään jotain uutta ja tällä kertaa uutta löyty kylmistä vuoripuroista. Lajina erittäin mukava (ehkä hieman kylmää touhua) ja varmasti haasteita tarjoova. Hypyt vesiputousaltaisiin on mahtavaa puuhaa ja laskeutumiset vedenseassa hieno kokemus. Vaikka tällä kertaa korkeimmat hypyt tais jäädä n. 8metriin oon itteeni lähes tyytyväinen. Korkein putous jäi hyppäämättä (tieto siitä että siitä olis saanu hypätä ei kantautunu miun korviin, joten laskeuduin köydellä) ja sekös jäi harmittamaan. Varsinkin kun ryhmän Norjalaisvahvistus pääsi hypyn suorittamaan. Kukas nyt haluaa jäädä kakkoseksi norjalaiselle...!

Kesän ja lomailujen jälkeiset fiilikset loistavat. Nyt odottelemaan kuivia kelejä ja kilkkeet kalliolle (mikäli aikaa rakennushommilta jää) kun vielä on aikaa harrastaa kesälajeja. Omat ajatukset alkaa kyllä kovasti pyörimään jo lumisilla rinteillä. Ei siis muuta ku ulos liikkumaa ja toivomaa lumisateita.