Syysretki Lyngeniin tekstiversiona

Aamuruskoa kuvattuna Store Kjostindenin rinteeltä

Moro!

Käytiin siis reilu pari viikkoa sitten Lyngenissä syysreissulla ja nyt on aika vetää tekstiversio pakettin.
Meno pelipaikoille kävi taas tutusti (ja turvallisesti?) yön yli ajaen. Menomatkalla sitten oli kaikenlaista jännää peilijäisestä tiestä aina hernerokkalumipyryyn. No, perille päästiin ja majoitus oli tutussa mökissä Svensbyn kylässä. Sama mökki oli meillä myös viime syksynä.

Keskiviikkona keli oli pilvessä, tuuli kovaa ja lumisade tuli tunnetusti vaakasuoraan. Meininkejä voi katsoa vasemmalla olevasta klipistä. Lähdimme kuitenkin könyämään Store Kjostindenin vyörynohjaustörmää ylöspäin. Lunta oli silloin juuri ja juuri maan peitoksi. Ei siis puhettakaan skinnauksesta. Jälleen kerran nousu koko roska selässä suksineen ja monoineen ei ollut mitään herkkua. Ainakin Jussi ehti jo miettiä, että tätäkö tää taas on....
Sinä päivänä saimme muutaman käännöksen noin 600 metrissä, mutta enimmäkseen sukset kolisi kiviin. Sukset siis selässä ylös ja alas. Se on syyshiihtoa se. Päivä oli kuitenkin ihan "ok". Tuli taas todettua kova keli ja lumettomuus, mutta se on reeniä tulevaisuutta varten, kamojen välppääminen lumen sataessa vaakasuoraan nimittäin.

Keliäkeliä

Ja oli mukavaa, ai että....

Torstaiksi oli yr.no:n mukaan samanlaista keliä. Mutta kas kummaa, aamulla seiskan aikaan autoa pakatessa tähdet tuikkivat kirkkaina taivaalla, ja orastava auringon kajastus näkyi Svensbyn kylän horisontissa. Mietittiin, että jiihaa, AURINKOINEN PÄIVÄ!
Parasta (ainakin jussin mielestä) oli kuitenkin se, että pääsimme skinnaamaan suoraan autolta, jes!! Aamurusko taivaanrannassa ja me hyvän matkaa kitkuttelemassa ylöspäin. Se oli hienoa se.

aurinko on jo ehtinyt noin korkeelle

Taukoataukoa

Lunta oli sitten siinä topin ja 800 metrin välisellä seinällä jo niin paljon, että eteneminen kävi lähes mahdottomaksi. Homma ei ollut enää myöskään järin turvallista, joten pysähdyimme noin tuhanteen metriin.
Siitä sukset jalkaan ja kärjet kohti alamäkeä.
Villen korkattua seinän ja laskettuaan kuvausasemiin, lähdimme puottelemaan yksi kerrallaan alaspäin. Laskuhan oli tietenkin pelkkää jiihaata, ja Villekin sai hyvää kuvaa, vaikka meinasikin menettää sormensa pakkasessa. "Tuu jussi vähän ajan pääst, mie lämmittelen sormia ensin". Onkoha Repolaisella ja kumppaneilla samoja ongelmia? Ohuet sormikkaat voisi toimia, mutta tiedä sitten katoaako tatsi siihen kameraan...
Siitä sitten alaspäin vain, välillä kuvaten ja välillä taukoa pidellen. Ruikkari (juustoa ja metukkaa välissä), suklaapatukka ja kuumaa mehua termarista on muuten aivan ässä kombo!
Päivä oli hieno! Keli oli kohdillaan, päästiin vihdoin laskemaan lähes huipulta Store Kjostinden alas saakka, eikä miehet olleet aivan poikki päivän jälkeen. Se oli hyvä päivä myös.

Ville ja kuppi kuumaa. Toimii.

Näillä jaksaa

Ja lunta ON!!

Perjantai alkoi kaikin puolin mukavasti. Katse ulos ikkunasta, ja yläpuolella on näkymä. Lunta oli siis satanut yön aikana oikein mukavasti. Ei siinä muuta kun puurot ja pekonit naamaan, kahvi kyytipojaks ja lumitöihin. Lumityöt tulikin tehtyä sitten kahteen kertaan. "Jussi, laitaha auto käyntiin!" "Joo... ei perkele mis on avaimet...." Reipas poika olikin aloittanut lumenluonnin taskut auki ja tietenkin auton avaimet tippuivat hankeen. Onneksi Ville oli kuvannut lumitöitä, ja kuin sattumalta näkyi kuinka avaimet tippuvat terassille ja siitä reipas poika lakaisee ne penkkaan. JES!! No, ei auttanu muu kuin alkaa kaivaa, ja löytyihän ne lopulta. Mutta aivan kauhee tilanne, jumalauta. Ei toivoisi kenenkään joutuvan vastaavaan tilanteeseen.

siitä se tippuu

ja sinne se menee

Päästiin siitä kuitenkin taas mäkeen, ja lunta olikin PALJON! Ja uutta satoi jatkuvasti. Paudafiestat siis vihdoinkin alkakoon! Skinnaaminen oli mahdollista noin viiteen sataan metriin, kunnes näkyvyys hävisi. Siitä sitten surffailemaan noin 150-200 verttimetriä jiihaata huudellen. Kyseistä pätkää ylös ja alas, uudet jäljet aina alas mennessä, koska lunta satoi aivan helvetisti ja siinä se päivä meni. Sylipyydä, josta on lukenut ja jota on nähnyt kyllästymiseen asti, oli vihdoinkin sattunut meidän kohdalle. Oli muuten siistiä.

Ja jani lojottelee!

Fiestaa!

Lauantai olikin sitten hyvin samanlainen päivä kuin perjantai. Samoilla paikoilla laskettiin, lunta oli satanut taas lisää (kaikki eilisen jäljet olivat peittyneet, tietenkin),  ja fiestat sen mukaiset. Ei siinä, laskettiin taas paljon, ja puuteriöverit päivän jälkeen taattua kamaa.

Lauantai-iltana yr.no näytti seuraavalle pelkkää aurinkoa, tietenkin. Kovasti sitä teki kaikkien mieli jäädä vielä muutamaksi päiväksi, mutta etelän velvollisuudet odottivat.
Kausi saatiin avattua aivan huikesti, ja päästiin vihdoin tutuksi sen sylipyydan kanssa!
Seuraavan kerran laskuhommia on tiedossa Rukalla marraskuun lopussa, joten ei enää kauaa.
Tällä hetkellä aika menee alppireissun säätämisen kanssa. Zillertal ja Kolme Laaksoa vaihtoehtoina, ja kaikesta päätellen valitsemme Kolme Laaksoa. Mutta katsellaan tässä vielä, että miten tilanne kehittyy.

Nii, ja luntahan satelee pitkin etelä-Suomea aika hyvin!

T: Jussi, Ville, Lassi ja Jani