Riippumatossa lekottelua

Las Peñasin kukkula. Erittäin makea, kukkulan päälle rakennettu kaupunginosa

Namaste!

Lämpöä, riippumatto, kotoisa majatalo, ranta, aallot, surffilauta, hiljainen pikkukylä... Huh... Kyl se Ruotsa viihtyy näköjää muuallaki ku Lyngenissä. Ihan mieletön paikka tämä Olón, joka sijaitsee Montañitasta muutaman kilometrin pohjoiseen. Montañita oli likaisuutta, lian ja raadon hajua, ihmismassaa, resupekkahippejä ja likaisuutta, likaisuutta ja likaisuutta. Erittäin luotaan työntävä paikka. Saavuttuamme kylään Ruotsa koki melkoisen kulttuurisokin. Tätäkö tää tulee olemaan, jumalauta? Jopa kaiken kokenut Lehtiskin oli vähän varautuneena Montañitan meininkiin. Onneksi Lehtis oli bongannut Tripadvisorista Olónin kylän. Käytiin taksilla paikan päällä, kierrettiin hostellit, ja päätettiin lähes samantien muuttavamme tänne seuraavana päivänä. Eikä kaduttanut hetkeäkään!

Mutta: Vietettiin siis pari päivää Guayaquilissa. Syötiin, käveltiin, makoiltiin, syötiin taas, nukuttiin, palauduttiin lennosta. Guayaquil oli kuuma, äänekäs ja vähän likainen, mutta ihan ok. Parin päivän etappina toimii. Pidempi aika siellä? En usko että kannattaa...

Malecón 2000-kävelykatu rannassa, aika kiva!

Skål! Las Peñasissa oleva "patsas"?

Numeroidut rappuset. Kaiken kaikkiaan 444 kappaletta

Keli puski vähän päälle

Erittäin miellyttävä hostellimme Casa De Romero

Sunnuntai-aamuna otettiin sitten bussi kohti Montañitaa. Ruotsalla ei ollut oikein mitään hajua mitä odottaa, mutta sokki oli Montañitaan saapuessa melkoinen, kuten aikaisemmin todettiin. Hostellin etsintä onnistui siinä määrin, että saatiin yhdeksän dollarin kestikievari, ChillHouse nimeltään, joka sitten oli todella yhdeksän dollarin arvoinen. ChillHousen isäntä oli erittäin mukava ja sosiaalinen ranskalainen äijä, mutta itse kestikievari oli vähän laittoa vailla. Paikassa olisi potentiaalia, ja siivous kaksi kertaa päivässä tekisi ChillHousesta jo paljon miellyttävämmän paikan. Nyt kaikki syyttä Ruotsaa herkkuperseeksi, mutta onko väärin jos ei vain viihdy paskan keskellä? Mielellään sitä sitten maksaa vähän enemmän, että viitsii laittaa ruokaa itse, kun keittiö ei ole niin paskainen, tai että lattialla viitsii kävellä paljain jaloin. 

Lehtis oli siis bongannut Tripadvisorista Olón-nimisen pikkukylän lähellä Montañitaa. Lähettiin sitten paikka tarkistamaan, ja ihastuttiin heti. Löydettiin vielä niin mielettömän mukava hostelli, ettei täältä kehtaisi lähteä poiskaan. Ja Olón on niin miellyttävä pikkukylä. Vähän asukkaita, ei melusaasteita, ei läheskään niin paskainen kuin Montañita. Uuh, täällä on seikkailijoiden mukava olla. Eli kaiken kaikkiaan kaikki on erityisen hyvin Montañitan horror-kokemuksen jälkeen. Toki mentiin sinne melkein heti uuden vuoden jälkeen, ja useimmat länkkärit sanoivat että kylä on aivan eri paikka silloin. Tiedä häntä, ei oikeastaan kiinnosta enää, höhö.

Majatalomme, Ocean Blue Lodge, iltavalaistuksessa

Benjamin huilailee riippumatossa

Salla rentoilee

Parvekkeella oleilua. Vitsioli rauhaisa meininki. Andreaksen hyvä musa, ilta ja riippumatto. Uuh.

Blogin luonnostelua

Tiistaina päästiin kämppiksemme, ruotsalaisen Benjaminin siivellä surffiopetukseen muutamaksi tunniksi. Ja olihan se surffaus (ja tarkoitan surffausta, ei pelkästään laudan päälle nousemisen harjoittelua) ihan mielettömän siistiä. Kun pääsee siihen aaltoon mukaan, niin minkä vauhdin sellainen pikkiriikkinen aaltokin saa aikaan. Vitti ku oli kivaa. Laudan päälle nouseminen kävi yllättävän helposti, jos nyt ei ekalla kerralla onnistunut, mutta jo toisella tai kolmannella homma toimi. Vaikeita oli, tietenkin, aaltojen lukeminen ja ajoitus. Mutta sen kerran kun sai melottua aallon vauhtiin itsensä, ja pääsi nousemaan laudan päälle, ai vittiläine. Lähes pyydälaskun veroista. Mutta vaan lähes. Pari tuntia tota puljailua oli kyllä aivan riittävästi ensikertalaisille. On muute edelleen vähän poikki. Surffausta pitää ehdottomasti jatkaa, oli se sen verran siistiä. Lautavuokra täällä on noin 10 dollaria, joten pari päivää voisi ehkä ottaakin. Katsotaan. 

Iloiset surffarin alut!

 Tänään, keskiviikkona, päivä alkoi klo 7.30 Majatalomme Ecuadorilais-vahvistuksen, Andreaksen, vetämällä jooga-sessiolla. Olikohan se nyt power-jogaa tms. Aika hauska kokemus. Joogailtiin rannalla, mikä oli vähän vikatikki, koska tietenkin sitä hiekkaa oli kaikkialla. Mies on vielä kotoisin Quitosta, joten hän tietenkin tarjosi majapaikkaa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä, sekä kutsui meidät hänen vetämäänsä jooga-seminaariin. Että namaste vaan. Mitähän joogailijoita meistä vielä tulee... 

Muutta mikäpäs siinä. Aamarin jälkeen sitten downsiftaustta riippumatossa, blogin kirjoitusta ja aaltojen oottelua (tuttu juttu: ootellaa et keli aukee, vai mitä Naamat?). Iltapäivällä varmaankin sitten vesileikkihommiin!

Pari päivää, näin alustavasti, vielä täällä Olónissa, sitten eteenpäin. Puerto Lopez ja Parque Nacional Machalillan luonnonpuisto ovat suuntana, ja katsotaan mitä kaikkea sieltä löytyy!

- Naama ja Naamio