Syksyistä Pietaria ja editointitoimistoa

Leninin kaa

 Moro!

Tuli käytyä tuossa työporukan kanssa Pietarissa pikavisiitillä.
Allegrolla mestoille ja autokyydillä ympäri cityä, oli kyllä heleppoo, voin kertoo. Tosin autossa istumiseen meni aikaa varmaan puolet koko Pietarissa olo-ajasta, mutta kyllä sen kesti.
Mutta hieno kaupunkihan se on perkule. Kuulemma juttujen mukaan hienompi ku Venetsia. On jokea, kanaalia ja siltaa. Syksy ei ehkä ole sitä otollisinta aikaa vierailla, sano. Elokuu voisi olla parempi, kun Nevajoelta ei puhaltaisi nii tuuli niin perkeleesti. Mutta eipä satanut, joten homma oli erittäin jees!

Taitavia ne orjat on ollu rakentamaan kirkkoja ympäri eurooppaa. Ei sillä, on varmasti ollu ammattimiehiäkin töissä, mutta jotenkin vain uskoisin että kaikki vähänkin rankemmat työt on ollu orjien heiniä, tiedä sitä sitten.. Iisakin kirkko siellä Pietarissa oli kyllä kuitenkin mahtava ilmestys. Kaikkia pirun yksityiskohtaisia puukaiverruksia, massiivisia mosaiikkitauluja ja valtavia pylväitä. Näin rakentamiseen perehtyneenä olin vaikuttunut.

Ei kiinnostanut työkaveria verikirkko

Tää iso aukio, mikä sen nimi nyt oli... Taustalla Isakin kirkko

Isakin kattokupolia

 
Aina on Lappeenrannassa käydessä miettinyt, että miten täällä on näin paljon venäläisiä lauantaisin. No vastaus tuli, koska Pietarissa ei ollut ketään!! Jos kaupungissa asuu 4,7 miljoonaa ihmistä, kai sen pitäisi näkyä kadulla hurjana ihmismääränä. Vaan ei näkynyt. Tuntui kuin olisi ollut Helsingissä tavallisena arkipäivänä. Olin jotenkin varautunut kulkemaan kädet taskussa ja pujotella väenpaljouden läpi, mutta eipähän tarvinnut.

Muuttamutta. Mukava reissu kaikin puolen ja kyllähän sinne pitää toistekin mennä!

Tuli käytyä myös samana viikonloppuna hirvimetällä kaverin kanssa. Passipaikalla on kyllä helvetin kylmä, jos on varatunu olemaan ajomiehenä. Villahousut ja paita ois ollu kova juttu....
Siinä passissa päivystäessä ois voinu kysyy Nopsajalan tavoin kysyy että "oisko midii?" ja vastaus ois ollu "ei ees minimii!". Eli ei saatu perkele mitää. On ne hirvet fiksuja ku osaavat kiertää passiketjun tai olla liikkumatta. Noo joku kerta sit taas.... Mutta makkara ja notskikahvi maistui.
Sen takia ne sedät kai käy metsällä, että voi sit pitää notskilla jälkispekuloinnit: "kyl mie sanon et se oli siin lämpäreen pääl" tai "siit meni just se sinne pusikkoon ku tultii, jälet näin, oli iha tuoreet" / "Kyl se pääs kiertää, perkele". Ei mutta mukavaa touhuahan tuo on. Pitää kai ruveta käymään enemmänkii.

"Ootteko kuullu mitää? Ai tulee tänne, okei"

Ja takki haisi savulle. Ja niin kaikki muutki kamat...

Popup-editointitoimisto oli taas lyötävä pystyyn Vähän talvi jo polttelee, niin olihan se taas lyötävä popup-editointitoimisto pystyyn ja tehdä yhteenveto viimekaudesta videon muodossa. Ja tuli siinä taas palautettua mieleen että miten se sony vegas toimii.
Että olkaa hyvä:


Kausiedit: takki auki, lunta suussa!

Ja myös videomateriaalia Villen ja Janin kesähiihdoista:

kesähiihtoa lyngenissä


- Jussi

Kesän muisteluvideota

Kesä oli muistaakseni lämmin ja aurinkoinen. Tässä siitä pieni muistelo kun pojat veneilivät juhannusyönä tyynellä saimaan selällä.

ps. kauhee laatu mut no can do!!

Paluu kesälaitumilta

Pojat Turkkusessa

Terve vaan rakkaat lukijat!! monet ovat varmasti odottaneet sormet syyhyten, että koskahan ne tyypit jatkaa blogia. No odottajille tiedoksi: se on lokakuun ensimmäinen päivä ja NaamaVirneessä palaa kesälaitumilta!!!

 Kesä menikin aika sukkelasti töitä tehdessä, kukin alallaan.
Reissussa en itse paljoa ehtinyt käymään, mitä nyt Turkissa syyskuun alussa, mutta eihän sitä lasketa. Kotimaassa sitten Ilosaari- ja Jurassicrockissa tuli käytyä. Ville perhana lähti Janin kanssa käymään Lyngenissä kesän alussa, mutta me lassin kanssa ei töiden puolesta päästy lähtemään. Se jos mikä ärsytti, mutta rahhoo tienattiin sekin viikko, hah.

Yksi kaverimme meni kesällä naimisiin, joten meidänhän piti järjestää polttarit. Aamupäivä oli kaikkea touhua, ei siitä sen enempää, mutta iltapäivä olikin sitten jotain aivan huikeaa. Olimme järjestäneet Lassin kautta motocross-ajot Savitaipaleella, ja jumalauta mikä laji!!! Itse pelkkää skootteria nuorena poikana ajaneena 250cc motskari ei ollut se tutuin vehje, mutta parin kierroksen jälkeen homma alkoi toimia. Voi vain sanoa että vroomvroom JIIHAAA! Että krossipyöräkin täytyy hankkia joskus...

hop!

 Eipä kesästä nyt sen kummempaa tarinaa. Töitä tehtiin, kiipeiltiin, mökkeiltiin, veneiltiin jnejne, ihan perusmeininki.

01.32 kapteeni ohjaa juhannusyönä.

Turkkusen kivointa hommaa: vedessä puljailu

Lokkeja bongaamassa

koolinki suihkutolpan päässä.

ja taas mennään puljaamaan

Tänä kesänä Yhdysvalloissa tavattiin Moilanen. Kaksi sukulaista löytyi myös Halikarnos-yökerhosta Turkkusessa.

Ilosaarirockin parasta antia!

 Syyskuun lopussa saatiin vielä villi idea vesihiihtoon. lämmin vesi ja kunnon märkäpuku on tunnetusti vellihousujen hommaa, joten mehän käytimme pilkkihaalaria ja +10-asteista vettä (no en muista tarkasti). Olisihan motonetistä saanut niitä kiinalaisia märkäpukuja (nimensä veroisia), mutta aika kertakäyttö kamaa ne vissii o, tiedä häntä.  Ja pilkkihaalari muuten toimi. Vähän meni vetskareista vettä sisään, mutta eipä ollu kylmä, hah.
Itse vesihiihtokin oli aika siistiä hommaa. Sukset hieman leveämmät kuin omat, mutta rockeria löytyy ja surffailu onnistuu samalla tavalla. Ensikesän laji sekin.

Ja vesileikittää vielä syyskuun lopussa

tuokin oli aika jiihaata.

Se on pilkkihaalari päälle, karhun sivakat jalkaan ja narusta kiinni. Ny mennää.

Ja nyt siis korpot ja suksen kärjet kohti talvea. Lyngenissä päivän keskilämpötila painuu hyvää vauhtia nollaa kohti. Meidän poppoo starttaa auton keulan sinne suuntaan viikolla 43, ja kauden avaus voi alkaa. Puoli viikkoa on tarkoitus olla ja eiköhän siellä luntakin ole enemmän kuin viimekäyntimme aikaan. Se kertahan oli juuri tässä syys-lokakuun vaihteessa ja kivikkoa sai kiivetä. Eli nyt sitä lunta sinne.

Eipä sen kummempaa, lunta ootellessa!

- Jussi

Melontaa ja kesähiihtoa

Kesä on edennyt vauhdilla ja vaikka Suomen kesä ei parasta vielä ole näyttänytkään on mukavista aurinkoisista päivistä päästy nauttiimaan niin Suomen vesillä kuin myös Norjan vuorilla. Päivityksien suhteen ollaan eletty pientä hiljaiseloa, niimpä ajattelin koota alkukesän tapahtumat samaan nippuun.

Toukokuun viimeinen viikonloppu vietettiin auringosta, järvistä, kapeikoista ja koskista nauttien. Olimme ystäväni Ville Himmin kanssa suunnitelleet jo useampana keväänä melovamme Väliväylän Luumäeltä Kouvolaan. Tänä keväänä saimme ajankohdan sovittua, kaksikon vuokrattua ja pääsimme siis lopulta ensikertaa pienten koskien kimppuun.
Väliväylän pituus on noin 65km ja lähtöpaikka on Luumäeltä, Huopaisenvirralta. Kyykoski, joka sijoittuu noin puolivälintienoille, tarjosi meille mukavan yöpymispaikan laavuineen ja grillikatoksineen. Reissun parasta antia oli mielestäni noin 4km matka toinen toistaan seuraavia koskipätkiä juuri ennen saapumista päätepisteeseemme Kouvolaan, Käyrälammelle. Kyseistä melontareissua voin siis vilpittömästi suositella kaikille aloitteleville melojille, jotka haluavat ensipuraisun kevyisiin koskipätkiin.

Matkanvarrella on muutamia padottuja kohtia, joiden ohitse täytyy kajakit kantaa. Tarvittaessa voi poiketa vaikka paikalliseen kauppaan tai Pubiin nauttimaan virvokkeita.

Kyykoski tarjosi meille rauhallisen yöpaikan. Matkan varrella on paljon levähdyspaikkoja sekä muuta nähtävää. Mikäli reissuajankohdan sovittaa oikein, voi tanssinnälkäiset käydä valssit pyöräyttämässä Tirvan kuuluisalla tanssilavalla.

Terveisin!
Villet



KESÄHIIHTOA LYNGENISSÄ

Alkukesän kohokohta oli kesähiihdot Lyngenissä, Pohjois-Norjassa. Lumitalvi Norjassa oli ollut erittäin hyvä, joten odotukset hyvistä kesälaskuista olivat korkealla. Heti pelipaikoille päästyämme (pienten viivästysten jälkeen-->monot kotona ym.) huomasimme kymmeniä potentiaalisia kiipeily/laskupaikkoja.
Ensimmäiseksi kohteeksi valittiin Store Lakselvtinden ja tarkemmin tarkoituksena laskea jälleen mahtava Tomaskor (http://www.lyngen.name/lakselvtind_store/lakselvtind_store.html). Telttapaikka pyrittiin siis löytämään läheltä ensimmäista kohdetta.

Paikka löytyikin helposti Djupenin hiekkamontun kupeesta, vuoristopurojen vierustalta, keskeltä lampaiden laidunmaan. Leiripaikka siis pystyyn ja unille.

Päivärytmistä pohjoisessa ei itselläni ollut tietoakaan, sillä yöunille kävimme klo 11 ja sukset repussa ja reppuselässä valmiina ensimmäiseen nousuun olimme noin klo 18.Kaikki merkit hyvälle laskureissulle oli olemassa kun pääsimme lumirajalle noin 2n tunnin haikin jälkeen. Itselläni, kuten myös Janilla hymy alkoi pian hyytymään skinnatessamme vanhaa valumaa pitkin kohti Tomaskorin (Tomaskuru") alkupäätä. Auton kokoiset lumipallot ja metrin syvät uurteet tekivät hiihtämisestä.......hankalaa. Näimme kuitenkin että mahdollisuus laskemiseen oli lämpenevän ilman ja pehmenevän lumen seurauksena. Matka jatkui sukset repussa, jääraudat jaloissa hitaasti, mutta varmasti kohti "nivusen" (kurun) yläpäätä.

Niin kuin monesti tuntuu tapahtuvan ylhäällä varusteita välpätessämme.....kostuneet hanskat jäähän ja -10asteen pakkanen jäädyttää koko ajatellun laskulinjan. Tiesimme, että laskut oli laskettu ja leiriin paluu oli lähinnä laskeutumista. Suuniteltu 7-8h laskureissu oli tällä kertaa noin 12h seikkailu. Kokemuksena siis aivan mahtava vaikka olosuhteet tekivät reissusta haastavan.

Säätiedotus Suomesta (kiitos Jussin) lupaili seuraavalle päivälle aurinkoa, joten muutimme rytmiä ja seuraava "laskureissu" tehtäisiin päivällä. Päätimmekin nukkua 5h ja käydä vaeltamassa Goverdaleniin. Mahtava paikka patikoida aivan Jiehkkevárrin kupeessa!! Vuoristojärveä, boulderkiveä, koskia sekä tuliaisena poronsarvet:)

Laskullisesti kolmas päivämme Norjassa oli mahtava. Aurinko paistoi ja lumille pääsimme 1.5h patikoinnin jälkeen. Kohteenamme oli Rasmustinden. Huiiputus tältä reissulta jäi puuttumaan mutta hyvällä lumella pääsimme laskemaan 300-400m verttiä useaampaan kertaan. Laskuista löytyy materiaalia enemmin viereisestä linkistä. http://vimeo.com/44042406

Matkana mahtava ja kokemuksena loistava!! Seuraavaa reissua jo odotellaan.

Terveisin
Ville & Jani

Työpäivän jälkeen Taivaskalliolla aurinkoa ja yksi 6a+.

Suuriin kiipeilyllisiin saavutuksiin ei aurinkoisena kevätpäivänä Taivaskalliolla päästy....mutta oli se silti mahtava tapa karistaa työpäivän tuomat lihasjännitykset. Sijainniltaan mahtavalla paikalla olevat boulderkalliot ovat ensikertlaiselle loistava paikka aloittaa ulkoboulderointi.

Sini tutustuu Keulamuurin reitteihin

Mie (vas.) ja Juha Valaskala Traversen (6+) kimpussa

Uskotaan että kesän aikana taidot karttuu...jos ei niin ainakin ihon väri vaihtuu.

Ulkosalla kalliolla kiipeillessä laji tuntuu aivan toisenlaiselta kuin pölyisessä sisätilassa roikkuessa. Vaikeusaste tuntuu huomattavasti korkeammalta kuin sisätiloissa. Liekö syynä aivan erilaiset otteet vai sitten pelon tuoma paskahalvaus. Toivotaan että suoritusten taso nousee kesän aikana!!

KevätTerveisin
Ville, Sini & Juha