torstai 4. joulukuuta 2014

"Lomalta" paluu

 
22.11.2014 oli pienoinen dumppi Helsingissä

"Huhuuuuu? huuuuu-huuuu?" "Onko siellä ketään?"

Joulukuu..... Aikaa onkin vierähtänyt useampi kuukausi kun viimeksi blogissa on mitään julkaistu. Keväällä lukijoille tarjoiltiin nannaa lähes julkaisu/viikko-tahtia, joten ehkä tässä kirjoittaja on tarvinnut lomaa tai jotain... En tiedä. On tässä syksyllä tapahtunut kuitenkin vaikka mitä, mutta ei ne ole tänne blogiin asti päässeet. Ei ole edes omalla facebook-sivuilla mitään päivityksiä. Ehkä joku some-overload tuli Tromssan hommien jälkeen, ja sitä lomaa tosiaan tarvitsi.

Tämä blogin pitäminen on kaiketi kehittynyt (hyvään vai huonoon suuntaan?) jo sen verran, ettei ihan kaiken maailman jutuista jaksa kirjoitella. Toki olisi voinut kirjoittaa siitä, kun kävin Sallan kanssa viettämässä juhannusta Barcelonassa, tehtiin pyöräretki Porvooseen, tai että Rahikainen kävi syyspatikassa Saariselällä... Vielä enemmän olisi voinut kirjoittaa 12 päivän reissusta Meksikoon tässä kuukausi takaperin. Mutta ei vain tekstiä tullut. Kun sitä oikein kääntää, vääntää ja spekuloi, niin onko lukijan mielestä mukava lukea luettelomaista sepostusta siitä, että tehtiin sitä, tehtiin tätä ja käytiin siellä ja siellä? Ehkä joo, ja pitäisi niistä matkoista myös kirjoittaa, koska ne ovat olleet kuitenkin syy tämän blogin perustamiseen, ja olisihan noista kyseisistä reissuista voinut kirjoittaa vaikka mitä. Esimerkiksi sen, että Porvoon retkeen valmistauduttiin kuin mihinkin maailman ympäri -pyöräilyyn, mutta matka taittuikin kolmeen tuntiin ja oli liiankin helppo. Oikein ihmeteltiin Sallan kanssa että miten tämä nyt tuntuikin näin helpolta. Oli työkaluja, evästä, vettä, vaihtovaatteita, suurin piirtein teltat ja makuupussitkin messissä, mutta silti ei tarvittu niistä mitään. Vettä ja suklaapatukoitakin jäi jäljelle. mutta se teksti jäi vain syntymättä. Ei jaksanut kirjoittaa...
 
Mutta miksi kirjoittaminen ei napostellut? Miulla on sellainen tapa (tai tälläinen hölmö juttu/usko, joka on vain kehittynyt hölmömpään suuntaan...), että tarvitsen kunnon fasiliteetit kirjoittamiseen. Pitää olla aikaa, kunnon työpöytä, kunnon tuoli, ja työrauha. Tekstin syntyminen ja viilaaminen nimittäin ainakin miun tapauksessa vaatii aikaa ja rauhaa. Tromssassa ollessani miulla ei muuta ollutkaan kuin aikaa, oli työpöytä ja hyvä tuoli. Joten mikäs siinä oli kirjoitellessa. Nyt, Helsingissä ollessani, se "vapaa-aika" kirjoittamiseen on ollut työaikaa. Ja töitä nyt pitäisi tehdä, ja yhden iltapäivän käyttäminen omiin hommiin ei ole ollut oikein mahdollista (vasta kuin nyt...). Lisäksi kotona ei ole kunnollista työpöytää tai tuolia, eikä oikein aikaakaan. Valivalivali... Ja kaiken lopputulema on, että mikäli kirjoittaminen olisi kiinnostanut, ei tuo pöydän puuttuminen tai muu olisi haitannut ollenkaan.  
 
Jos vähän vielä jaarittelisi ja pyörittelisi tätä? Jos leikkisi, että olisi kiinnostanut, ja haluakin olisi ollut kirjoittaa, niin miksi juttuja ei tullut...? Nyt sen keksin!! Miulla ei ole ollut NÄKÖKULMAA mistä kirjoittaa. siinä se! Tai sitten en ole jaksanut edes miettiä koko asiaa, joka on paljon todennäköisempi vaihtoehto. Ylipäätänsä, idea tekstiin voi olla, mutta jos siitä puuttuu näkökulma, tai asia jonka pohjalta kirjoittaa (oma mielipide/näkemys ehkä?), niin pelkkien tapahtumien ja paikkojen kuvailu on tylsää sekä kirjoittaa että lukea. Toki olen varmasti syyllistynyt tähän näkökulmattomuuteen monen monta kertaa, mutta esimerkiksi keväällä oli paljon kaikkea mistä kirjoittaa, sekä intoakin löytyi kertoa kokemuksistaan pohjois-norjassa. Enivei, yllä kirjoitettu teksti nyt  yrittää vähän peittää faktaa siitä, että vaikka tuli kesän ja syksyn aikana tehtyä vaikka mitä, niistä ei vain tullut kirjoitettua mitään. Pahoittelut tästä lukijalle.
 
Se siitä. Pieni kuvakollaasi tähän väliin menneestä kesästä ja syksystä!

Barcelonassa todistetusti käyty

Porvoo, naurettavan helppoo

Soudellaa, ja kalaaki tuli!

Yksi vety/kesä

Pikku kajakkiseikkailulla Rahikaisen kanssa

Nyt on kuitenkin korkea aika kirjoittaa, koska talvi ja uudet kujeet! Ja kirjoittaminenkin napostelee. Jos hyvin käy, lukijaa hemmotellaan uudella tekstillä ehkä jopa kaksi kertaa viikossa! Eikä tässäkään vielä kaikki: Tarjolla on myös... No, jotain muutakin... Ehkä videota tms (lupailin sitäkin kesän aikana, vaan kuinkas kävikään). 
Miun täytyy nyt hieman "kuvailla" ja kirjoitella tekstin täytettä, jotta lukija pääsee taas kiinni siitä, mitä Naama-hommissa tapahtuu nykyään. Lisäksi talvi alkaa ehkä pikkuhiljaa hiipii tänne Etelä-Suomeenkin, ainakin kalenterin perusteella, ja suunnitelmia, tapahtumia ja muuta mukavaa on mielessä!

Aivan ensiksi: Kiitos kaikille teille, jotka äänestitte NaamaVirneen ensin jatkoon Nietos Photo Challengessa, ja kiitos niille, jotka sitten Vapaalaskuiltamissa äänestitte meidät voittoon! Voitto oli yksi unelma tässä vapaaahiihtohommassa, ja nyt se on saavutettu. Itse en päässyt paikalle palkintoa pokkaamaan, mutta onneksi Soininen oli edustamassa.
 
KIITOS SIIS KAIKILLE TEILLE!

Välittömästi otettu juhlakuva, kun Soininen välitti tiedon voitosta!
Lukija ehkä huomaa viimeistään nyt, että kirjoittajan kiinnostus on ollut todellakin aivan nollassa koko blogin suhteen, koska sanallakaan täällä ei ole mainostettu tai kerrottu koko videokisasta. Saati sitten vapaalaskuiltamista...
 
Niin, ja miksi en päässyt paikalle? No, oltiin siellä Meksikossa. Matka suuntautui Mexico Cityyn, ja reissu oli hieno, sinne kannatti lähteä, ja kotiinpalaaminen harmitti vietävästi. Mutta ei siinä oikein muuta kertomista, kun varsinaisia seikkailuja ei ollut. Skiexpo-hehkutukset taas jäivät osaltaan Meksikon reissun takia tekemättä (koska ne olivat PÄÄLLEKKÄIN, AAAARGHHHH), eikä vapaalaskuiltamistakaan tullut tehtyä tapahtuma-arviota tai videoarvosteluja. Harmittaa sinänsä, kun tapahtumat menivät sivusuun, mutta olipahan hyvä syy olla poissa.

Menossa Mexicóon. Tomaattimehu ensimmäistä ja viimeistä kertaa. #Lufthansa kuitenkin toimii!

Makeeta aurinkomeininkii!

Teotihuacán, atsteekkirauniot tunnin ajomatkan päässä Mexico Citystä koilliseen
 
Tapahtumana sinänsä oli myös se, ettei perinteistä laskukauden aloitusta Lyngenissä päästy toteuttamaan tänä vuonna. Soinisella on vielä kädet, rahat ja aika kiinni talo-projektissa (se kuitenkin tässä pikkuhiljaa valmistuu!), Rahikaisella koulu- ja työhommat, ja miulla... No, se kerrotaan kohta. Suuret oli suunnitelmat tulevalle talvelle laskuhommien suhteen, mutta ne jäävät varastoon odottamaan. Lueskelin blogin vanhoja juttuja, ja siellä oltiin mainittu  laskukohteina muun muassa Pyreneet, Haute Route ja Itä-Eurooppa. Sellaiset seikkailut jäävät tänä talvena siis toteututtamatta. Mutta, jottei koko talvi menisi aivan sivusuun, niin loppukevät 2015, tarkemmin sanottuna huhtikuu, on kuitenkin seikkailun ja skinnailun aikaa, ja Naamat suuntaavat taas Wanhan Rouvan keulan (mikäli se ruosteinen, jatkuvasti pientä laittoa vaativa, mutta ah, niin paras auto on vielä hengissä) kohti tuttua ja turvallista Lyngenin niemimaata. Itse ainakin toivoisin sellaista reissua, jossa vihdoinkin mentäisiin ihan oikeasti pidemmälle, korkeammalle ja jyrkemmälle. Ahkio mukaan, leiriytyminen vaikka Ellendalenin perälle, ja siellä kymmenen päivää seikkailua. Voi se olisi hienoa. Ja sitten toisena reissuna, toukokuun lopulla, olisi Jiehkkivarrin, Lyngenin korkeimman töppyrän valloitus. No saa nähdä toteutuuko näistä kumpikaan, mutta joka tapauksessa, Lyngeniin mennään!
 
Hiihtämään ei siis ole vielä päästy ollenkaan, mutta näppishiihto on lisääntynyt sitäkin enemmän. Videoita on tullut katseltua ja nettisivuja selailtua, joten laskukuumetta tässä alkaa olla aika mukavasti.Videoista sen verran, että Jeremy Jonesin Higher on kyllä aika mieletön leffa! Kantsii kyllä katsoa jos jostain saa käsiinsä sen. Jonesin seikkailut ovat juuri sellaisia, joita itsekin haluaisi päästä tekemään. Kuukausi telttailua jossain kaukana, ja siellä niiden sankaritekojen suorittamista. Olisi elämää se...
Lisäksi täytyy mainita Ajelutiimin "pitkä" elokuva "Monday Morning". Seitsemän minuuttia täyttä timanttia! Positiivisessa hengessä tehty leffa-arvostelu ilmestynee vielä tämän kuun aikana, mutta mainittakoon, että hurjasti äijät ovat kehittyneet elokuvan teossa, ja filmiä oli kerrassaan mahtavaa katsoa! Ja pääsin miekin siihen leffaan, ekalla kerralla oon puun takana, toisella kerralla esiinnyn varjona. Saa nähdä bongaako joku. Niin ja Soinisen telttakin on mukana! Ajelutiimin leffan näin vapaalaskuelokuva-kiertueella (onneksi edes sinne pääsin), ja siellä näkyi myös Muukkosen tekemä, ja omien sanojensa mukaan "tragikomedia" ETT TO TRE. Hienon hieno dokumentti huonossa kelissä seikkailemisesta. Lisäksi pääsin näkemään kovasti odottamani Arto Majavan elokuvan Long Haul. Näistä kolmesta leffasta teen, edelleen positiivisessa hengessä, jonkinlaisen leffa-arvion, joka ilmestyy, ilmestynee, tämän kuun aikana. Siis As always, stay in höhö (ja nyt oon tosissani!)

Opa ja Koira esittelevät elokuvaansa
 
Suurin osa, tai oikeastaan kaikki vapaahiihtelijät tietävät, että ruotsalainen vapaalaskija ja seikkailija Andreas Fransson, sekä toinen arvostettu vapaahiihtäjä, kanadalainen JP Auclair ovat kuolleet noin kaksi kuukautta sitten. Kaverukset olivat ensimmäisellä yhteisellä reissullaan Patagoniassa, kun onnettomuus tapahtui. Uutinen pysäytti miut aika täysin. Olen seuraillut, kuten varmasti moni muukin, Franssonin touhuja, ja Jeremy Jonesin ohella Fransson on ollut yksi innoittajistani ja esikuvistani näissä seikkailuhommissa. Franssonin toiminta vuorilla, kaikki reissut ja filosofiset pohdinnat elämästä ovat olleet tärkeitä juttuja miulle. Edelleen, on pysäyttävää ajatella että Andreas Fransson on kuollut. Ei enää Instagram-päivityksiä sen päivän äärijyrkästä kurusta tai Chamonixin kiipeilykohteesta, ei enää filosofisia mietteitä vuoristotouhusta, eikä enää blogipäivityksiä matkoista. Kun onnettomuus tapahtui, Bjarne Salén, Franssonin hyvä ystävä ja kuvaaja, oli (kaiketi) vastapäisellä törmällä kuvaamassa Franssonin ja Auclairin nousua eräässä kurussa. Lumivyöry (tai vastaava vyöry, oli se sitten jäätä tai kiveä) tuli ja pyyhkäisi kaverit mennessään. Karua meininkiä. Miettii sitä kauhun tunnetta, kun ei itse voi edes mennä auttamaan toisia, kun on niin kaukana. Ei voi tehdä muuta kuin soittaa viranomaisille ja alkaa järjestää helikopteria paikalle. Ei sitä edes käsitä... En tietenkään tiedä kaikkia faktoja onnettomuudesta, ja eikä edellä kuvaamani asiat välttämättä menneet aivan noin, mutta yhtä kaikki, Andreas Fransson on poissa. On tämäkin laji....

Mutta sitten iloisempiin aiheisiin:

Laskukauden avaamatta jättämiselle, talven laskureissusuunnitelmien puuttumiselle sekä tälle "salamyhkäisyydelle" on olemassa selitys:
 
MIE JA SALLA LÄHETÄÄN JOULUKUUN LOPUSSA ETELÄ-AMERIKKAAN KAHDEKSI KUUKAUDEKSI!! Jihuuu!!!

Vähän huono kuva, mutta siinä lentoaikataulua kirjattuna Exceliin
 
Tai no, ensin mennään viikoksi Floridaan, Miamiin. Sieltä roadtrip Key Westiin. Miamista lennetään Equadoriin, jossa vietetään noin viisi viikkoa. Equadorhan on kuuleman mukaan Etelä-Amerikka pienoiskoossa, joten siellä siis opettelemme surffaamaan, käydään katselemassa vuoria (ja ainakin yritetään päästä käymään Cotopaxilla, maailman korkeimmalla tulivuorella), sekä toivottavasti päästään käymään vähän viidakossakin. Equadorista lennetään Santiagoon, Chileen, josta lähdemme kiertelemään Chileä ja Argentiinaa. Tälle osalle matkaa on varattu aikaa noin kuukausi. Tarkoitus olisi käydä vähän etelämäpä Chileä, noin 25 leveyspiirillä, ja sieltä suunnilta jatketaan tullaan takaisin Santiagon korkeudelle Argentiinaan Mendozan alueelle. Pitää päästä ainakin näkemään se läntisen pallonpuoliskon korkein huippu, Acongacua (joka siellä Mendozan alueella siis on). Mendozan jälkeen hivuttaudutaan pikkuhiljaa kohti Buenos Airesia, josta on lento takaisin Suomeen. Kaksi kuukautta on vähän lyhyt aika tuolle määrälle nähtävää, ja pitää siis olla tarkka siitä, ettei haali liikaa juttuja reissulle. Tätä hommaa tullaan käsittelemään  blogissa myös aika lailla, ja luonnollisesti myös matkan aikana tulee tilanneraporttia, toivottavasti kerran viikossa. Muistakaa myös seurata Twitteriä ja Instargamia  matkan päivittäisistä seikkailuista! Ne löytyvät käyttäjänimellä @Jruotsa.
 
No, tästä tämä taas lähtee liikkelle, tämä someilu ja kirjoittelu. Yllättävän kivaa hommaa! On tätä ollut ehkä jo vähän ikävä, joten "loma" teki hyvää. Pidemmittä puheitta, Stay in Hökö!
 
- Jussi
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti