Maan, aikavyöhykkeen ja valuutan vaihtoa.

Joujou joketijou täst tekstist lähtee aivan uskomaton flow...

Eli moro!

Olipa kiva käydä viikonloppuvisiitillä Suomessa. Arvatkaapa miksi? Vaikka oltiin Lapissa ja hiihtokeskuksessa, niin JUMALAUTA KU KAIKKI OLI HALPAA!! Jounin kauppakin oli kuin mikäkin Prisma missä kaikki on lähes ilmaista. Kui hienoo se oli.
Tai no joo, eipä nyt kaikki niin halpaa ollut, mutta kuitenkin oli kivaa pyöriä kaupoissa ja katsella halvempia hintoja. Kannattaa kokeilla. Oikeesti kivaa!

Mutta itse Ylläksen retkeen. Wanha Rouva jaksoi taas kuljettaa seikkailijan halki laaksojen, kairojen ja käsivarren erämaan aina Ylläkselle saakka (ja takaisin). Matkaa oli noin 420 km suuntaansa, mutta yllättävän kivuttomasti ajot menivät.

Lievä kuumotus tietyömaalla. Rekasta putoili laudan palasia, kaksi räikkää ja yhdet liinat. Ois pitäny pysähtyy ja ottaa kyytiin pudonneet rojut, ettei rekkamiehen  ois tarttenu tulla hakee :/

 Kun on tottunut sahaamaan valtatie 5:sta ja 6:sta Suomessa, pohjois-Norjan maisemat yhdistettynä käsivarren Lapin erämaahan olivat kyllä mukavaa vaihtelua. Ja matka jaksottuu yllättävän hyvin. Ensin Tromssasta Nordskjöbotniin, 1 h, siitä Kilpisjärvelle, 1,5 h ja sitten lusikka konehuoneessa halki käsivarren aina muonioon, 2,5 h ja vielä 45 min Muoniosta Äkäslompoloon. Aika jees. Niin ja tauko Kilpparilla tietenkin. Kola- ja kaljatölkkejä oli taas kertynyt Wanhan Rouvan jalkatilaan kolme muovikassillista, joten palautetuilla tölkeillä sai oikein mukavat matkasuklaat Kilpparilta eteenpäin.

Siitä Sallalle halvalla sukset. Koska Motörhead.

Mäkeen en kyllä jaksanut lähteä kuin kerran. Sekin sen takia etten jaksanut enää istua mökille naama kiinni ruudussa ja tuntea kuinka koko kroppa on tukossa liikunnan puutteesta.
Ja kävin siis vihdoin viimein huiputtamassa Ylläksen. Aina on tullut sahattua Kellostapulia ja Kesänkiä, joten helpolla accessilla Ylläs oli nyt ykköskohde. 45 min toppiin 3,5 km/h vauhdilla (hui, yleensä vauhti on jotain 2,3 km/h) ja kyllä muuten puuskutti. Huipulla Ylläskammissa munkkikahvit, ja eikun takaisin kämpille läppärin ruudun ääreen.
Lumi oli taas ihan hirveetä kuraa, eli sitä tuttua betonkia. Eipä nautittu hirveämmin laskuista, mutta eihän se ollut tarkoituskaan. Kuntoilumielellä siis.

Pakollinen kuva Ylläsjärven puolella ollessa.

Ei mäkihommat oikein tuolla Ylläksellä muutenkaan houkutelleet. Lumi oli huonoa, hissiliput kalliita, ja maisema niin, no, matalaa... Lisäksi oli pilvistä lukuunottamatta tuota skinnauspäivää.
Suomen lappi on erittäin upeaa maastoa metsineen ja tuntureineen. Kuitenkin, kuulostamatta yhtään itsekkäältä tai muulta negatiiviselta, kolme kuukautta Tromssassa ovat vaatineet veronsa noiden maisemien suhteen. 700 m korkea tunturi näyttää auttamatta pieneltä 1500 metriä korkean vuoren rinnalla. Lisäksi se vuori lähtee lähes meren pinnan tasolta, ja vuoria on, öh, useita...

Hienohan tuo on mutta....

Retken pääasia, nähdä perhettä, täytti kaikki odotukset. Sai taas nauraa mustalle huumorille ja erittäin nerokkaille letkautuksille, joita toinen veljeni osaa viljellä erittäin hyvin. Mutta ne eivät tietenkään ole hauskoja kirjoitettuna... Muutenkin oleilu oli erittäin mukavaa ja rentoa yhdessä olemista.

Yksi mainostus on pakko tehdä. Jos ikinä jonkun rakkaan lukijan täytyy huollattaa autonsa Äkäslompolossa, mene Lapin laatukorjaamolle. Erittäin hyvää ja nopeaa palvelua, ja hommat toimii.
Soitin maanantai-aamuna kahdeksalta liikkeeseen ja kysyin aikaa Wanhan Rouvan laittoon. Aika järjestyi klo 12 ja sinne siis. WR:ssa oli kaikkea pientä hommelia, mm. roikkuva etupuskuri, jumissa oleva konepelti, poikki oleva pissapojan letku ja irronnut ilmastoinnin huohotinletku. Niitä on vähän ikävä täällä Norjan maalla alkaa laittelemaan, kuten kaikki varmaan ymmärtää. No, auto sisään, ukko hommiin ja puoli tuntia myöhemmin hommat olivat kunnossa. Ja lasku oli 30 €. Nolla € siis. Ruotsa tykkäsi.
Nyt kun pienni huolto saatiin vihdoin tehtyö, oli sydän hieman vähemmän raskas koskien WR:n mahdollisesta leviämisestä Norjassa. Olisi taas Ruotsalla sormi suussa ulkomailla keskellä ei mitään alkaa remonttia tekemään. Ja millä työkaluilla? Eli onneksi kaikki meni kuin elokuvissa, nää on miulla tapana onnistua, ja kassan kautta nokka kohti pohjoista. Muonion S-marketissa takakontin täyttö (Ja vittiläine ku oli taas halpaa), ja asfalttia vaan alle.

Viitaten edelliseen kirjoitukseen, laskeutuminen Kilpisjärveltä jäämeren rantaan oli kyllä jälleen upea. Aurinko paistoi, valkoinen lumipeite kimmelsi vuorien seinämillä ja WR kulkee kuivaa asfalttia kohti aurinkoa. Ei ihan äkkiä tule mieleen vastaavaa autoilukokemusta. Suosittelen.

Käsivarren kairaa

WR huililla

Lyngen vuoret alkavat näkyä

Uuh, iiihana ajokelli

Ja nyt takaisin Norjassa. Maata, aikavyöhykettä ja valuuttaa siis vaihdeltiin useaan otteeseen viikonlopun aikana, ja nyt taas täällä pääpaikalla.
Eilen maanantaina oli siis paluu, ja tänään lähden Lyngeniin loppuviikoksi. Laukkarinen kavereineen, sekä Salosen Arttu tulee paikan päälle ja sankariteot ovat jälleen ohjelmassa. Sää on aika hyvä koko viikon, ja mielet ovat toivekkaina mäkien suhteen. Seuraavat mäet olisivat kiikarissa:

Anderstindenin Salamakuru (punaisesta reitistä oikealla)

Store Fornestindenin lounaiskuru

Vähän suuruuden hullua, tiedetään, mutta aina voi haaveilla ja yrittää. Kova yritys on pojilla, ja mikäli lumet kestävät seinillä, sää sallii näkyvyyden ja sydän jaksaa pumpata verta vuorikiipeilijä-Naamojen jalkoihin, ylös mennään!

Ja yöllä oli taas sadellut mukavasti

Eiköhä näillä jaksa. Puhalilloja ja riisikana-uunimättöä. Uskon että toimii!

Lisää päivityksiä toivottavasti viikon kuluessa!

- NaamaJussi