"Hiihtoloman" loppukaneetit (vai kateetit?)

Ei jutut tähän loppuneet.

Rahikainen siis lähti keskiviikkona. Kun tulimme maanantaina takaisin maastosta, ja heittäneet Soinisen kentälle, fiuuuh höhö, piti miettiä mitä tiistaina ja keskiviikkona hommailisi.
Pakkanen oli vaatinut veronsa Naamoista ja maanantai-illan vireystila ei ollut parhain. Säätiedoitus näytti aurinkoa tiistaille ja pilvistä keskiviikolle. Shiiieeet, olisiko se vielä taisteltava itsensä mäkeen tiistaina koska aurinko. Päätettiin katsella väsymystilaa tiistaiaamuna ja päättää sitten.
Tiistai valkeni. Ja sitä hapotuksen määrää. Hyvä että sängystä jaksettiin nousta. Pilvettömältä taivaalta aurinko lämmitti kämppää jo mukavasti, ja päivästä tulisi kuuma kymmenestä pakkasasteesta huolimatta. Söimme aamarin ja jatkuvasti vatvottiin että lähteäkö vaiko eikö lähteä, ja jos lähteä, niin mihin lähteä. Fusk, raskaita mietteitä.

Monojen sisäkengät on vielä kuivumassa. Vaan ei kauaa

 Ei jaksaisi, ei sitten millään. Karttaa ja toptur i Tromssaa selaillessa aamu kului. Kello oli jo vaikka mitä. Oltiin jo päätetty ettei lähdettäisi. Sitten kuitenkin Rahikaiselle riitti Ruotsan valitus ja synkistely auringon missaamisesta. "Hei, jos me nyt sit lähetää?" "Mihi?" "No vaik tonne?" "No perkule, lähetää ottaa rusketusta naamalle!" Eli lähdimme kuin lähdimmekin, kamat kasaan kiireen vilkkaa ja eväät reppuun. Wanhan Rouvan keula suuntasi Kvalöialle Tromssan länsipuolelle, ja mäkenä Skitntinden. Mukava parin tunnin skinnaus, unelmalumi (thhietysthi!) jyrkähköä laskua. Ja aurinko paistaa. JES!

Sinne siis!

Ja aurinkoa siis riitti, lumi oli hyvää, syvää ja kesti seinällä, eikä väsymyksestä tietoakaan.
Oli kyllä ehkä parasta että päätettiin sittenkin lähteä. Ja rusketustaki tarttu!

Olisi keskiviikkokin ollut ihan ok päivä hiihdellä, mutta piti Ruotsan käydä kattomassa miten yliopiston sisäpihan remontti edistyy. Siis koulupäivä.
Rahikainen alkoi keskiviikkoiltana valmistautua lähtöön. Äitin ruuat alkoivat olla syöty ja tunnelmat kääntyivät haikean puoleisiksi.Yli viikon kämppä täys haisevia ja kuivuvia laskukamoja, kaksi mahtavaa ja opettavaista seikkailua ja kymmenestä päivästä kahdeksan suksilla parhaiden kavereiden kanssa. Elämää pohjois-Norjassa pähkinän kuoressa.
Vähän tässä synkkyyttä on ilmassa. Tuntuu ettei tossa soolohiihdossa oo oikee enää järkee ku Rahkainen eikä Soininen oo maisemissa. No, ehkä tää tästä.
Kävin vielä torstaina Fagerfjellet-töppyrällä hakemassa rusketusta. Siitä onkin jo kerrottu edellisesstä tarinassa, mutta eipä ollut paljon kerrottavaa...

Mutta kyllä se tästä, koska SALLA (tyttöystäväni) TULEE TÄNÄÄN TÄNNE!!! Voitto! Salla siis tulee tänää perjantaina ja lähtee sitten keskiviikkona. Ollaan varattu majoitus Lyngenistä su-ke, joten Salla pääsee vihdoinkin mestoille, joista se on kuullut jo kyllästymiseen asti.
Ja ehkä paras juttu on, että naapurini ystävällisesti lainasi omat randokamppeensa Sallalle. Pääsee tyttö kokeilee läpsyttelyä! Päästään siis kokeilemaan sitä Antti Ruohosen kehumaa pariskuntarandoilua. 

Kerrotaan niistä seikkailuista sitten lisää!

- NaamaJussi