Kahden yön telttailuseikkailu Lyngenissä tuli loppuunsa jo maanantaina, mutta vasta nyt kaikkien kiireiden jälkeen saadaan blogiakin päivitettyä.
Kaikenlaista on taas tässä viikon aikana ehtinyt tapahtumaan, ja nyt alkaa päivityksiä satelemaan jopa kaksi kertaa päivässä, OHO!
Nyt siis Soinine ja Rahikainen ovat lähteneet takaisin Suomeen, ja sekös on omiaan vähän apeaan mielialaan. Kävin kuitenkin tänään vielä aamurandolla hakemassa rusketusta Fagerfjelletillä, mutta eipä siitä ollut paljoa lukijoille kertomista. Ihan ok lumi, tylsä lasku, upea auringon paiste ja noin 850 verttimetrin nousu 1,5 tuntiin. Se retki on käsitelty.
Mutta nyt NaVin telttaretkeen. On kyllä kiva olla lämpimässä ja kuivassa kämpässä nyt. Ei siis tarvitse herätä kuuraisessa ja kylmässä teltassa märästä makuupussista pakkaseen. Mutta oli se telttailu silti kyllä mahtavaa!
 |
| #tehokkaat neliöt. Rahikainen miettii että mitä pakkais. |
Retkemme suuntautui Goverdaleniin Holmbuktissa. Lyhyt, neljän kilometrin skinnaus 200 metrin korkeuteen ylös laaksoon. Leiri siellä pystyyn ja ukot retkeilymoodiin. Tällä kerralla ahkion vetäminen kävi (hieman) helpommin, kun ei tarvinnut taistella jyrkähköön ylämäkeen kaltevalla pinnalla ja tiheässä tunturikoivikossa. Ahkion veto oli jopa helppoa!
 |
| Paitsi vähä joutu korjailemaan Pulukkaa. |
Torstain ja perjantain hirmusateet eivät olleet näköjään sattuneet Goverdaleniin, uutta lunta oli ehkä kymmenisen senttiä, ja sekös poikia harmitti. Ollaan täällä valmiina hiihtoon, mutta missä se lähes metrinen uusi lumikerros on? No ei missää.... Eipä haitannut, pussipastat naamariin ja nukkumaan.
Aamulla pakkanen oli sitten laskenut noin -13 asteeseen, ja herääminen oli hieman horror-kokemus kuuraisessa teltassa ja kosteudesta märkänä olevasta makuupussista. Oppipahan taas pukemaan kerraston makuupussin sisällä. Vaatii hieman motoriikkaa ja näppituntumaa, jotta osaa kaikki laittaa oikein päin päälle. Onnistuihan se.
 |
| Toiset tekee töitä ja toiset kuvaa. Näin se menee. |
Pakkanen oli vähän haasteellinen tuolla leiriolosuhteissa. Kaikki mitä halusi pitää lämpimänä ja sulana (hanskat, juomapussit, keitinkaasut, evästarpeet jne) täytyi aina tunkea takin sisään. Olo oli kuin keski-ikäisellä elintasovatsansa kanssa. Joskus sitten sekin. Onneksi takkimme olivat sen verran väljiä että tarvittavat kamat mahtuivat.
 |
| Michelin-miehet. |
Lumikammi, onkalo, you name it, on kyllä loistava keksintö. Oikein tehtynä lämpötila on lähellä nollaa sisäpuolella, ja juomat sekä muut artikkelit pysyivät yön sulina. Oli jees.
Ja sitten hiihtoihin.
 |
| Lähetää tonne! |
Aamu valkeni sunnuntaina kirkkaana, taivas oli pilvetön, ja aurinko oli hiipimässä esiin vuorien takaa. Laaksomme oli kuitenkin Chamonixin kaltainen Mordor, joten auringon paistetta laaksoon sai odotella jonkin aikaa. Ei se kuitenkaan nyt niin kauaa ollut, klo 7.00 olimme heränneet ja aurinko osui leiriimme noin yhdeksän pintaan, joten siihen loppui palelu, jes! Oli oikea hetki survoa jalat kohmeisiin monoihin ja lyödä lukkoon päivän kohde, taivaallisen paisteen vallitessa yhteistuumat suuntautuivat leiriimme mahtavana siintävään Balggesvarrin huippujäätikköön. Viimeisetkin viluiset varpaat lämpenivät ylöspäin kitkuttelun myötä ja lumi alkoi muuttua pehmoisen kaltaiseksi.
 |
| Tuo mulle lämpöö/vie mut aurinkoo-oo-oon. |
 |
| Uuh, lämpöä |
 |
| Ja sitte jäiset monot jalkaan. |
 |
| Makuupussitki kuivu auringossa |
 |
| Ja läpsyttelemään. Balggesvärrin tasainen laki vasemmalla |
Nousu alkoi tasamaa-traversena yli järven ja pitkähköllä poikkarilla turvallisemman oloisia harjanteita haeskellen vuorten varjoon. Hiihto eteni omalla hikisellä vastapainollaan, mutta Rahikaiselle reissu oli muuttua raskaaksi. Voimat alkoivat hiipua ja ukko sippasi toistaiseksi pahiten koskaan, vauhti putosi alle eläkeläistahdin reppujen ja rensseleiden roikkuessa päällä vähän miten sattuu. Levähdystauon aikana väsyneen pojan sormet olivat kylmettyä pahoin märkiin skinnaushanskoihin ylhääntä puhaltavassa kylmässä pakkastuulessa. Onneksi mutrunaama oli varustautunut paksuin pakkastumpuin ja älysi vetäistä ne pian käteensä, mutta kohmeisilla sormilla motoriikka riitti parhaiten vain nyrkkiotteeseen sauvan kahvan ympäri. Jälleen hiihdon pelastava vaikutus lämmitti kehoa, aavistuksen mieltäkin! Todellinen nousu Lassille oli tonnissa vietetty pidempi evästauko kera kuuman kaakaon ja jäisen ruisleivän. Vähä n huilattuaan, tankattuaan ja lämmiteltyään auringossa mies oli voimissaan jatkamaan matkaa retkikunnan mukana!
 |
| Ja sitten taukoa. |
 |
| Rahikaisenki voimat alkavat palailla auringon ja evästauon voimalla |
 |
| Mutta Soinista naurattaa ja virtaa löytyy |
 |
| Lähes pyhä kolminaisuus retkellä. Kokista, rommia ja ruikkaria. |
Mielialat nousivat varovaisen toiveikkaiksi haaveillen Balggesvarrin topittamisesta, sillä lumi vaikutti positiivisen stabiililta valitulla reitillä ja taivas pysyi selkeänä. Ja oli muuten helvetin upeaa jatkaa nousua henkeä salpaavissa maisemissa Jiehkivarrin siintäessä sivummalla. Viimeinen jyrkkä ennen huipun ylänköä noustiin ryömien bootpacking-tyylillä, havaiten että laki oli todellakin tasaisen pyöreä ja varsinainen "huippu" vielä hiihtomatkan päässä lakea mukaillen. Ylhäällä sukset suorastaan kiisivät hangella ja katse harhaili peninkulmien päähän Lyngenin huippuihin, hieman oli sellainen maailman katolla seikkailemisen fiilis! Paitsi se "mighty" Jiehkivarri vaan oli edelleen meitä korkeammalla.
Laskukin oli aika mieletön. Lumikim pysyi edelleen paikallaan, ja sekös oli mukavaa se. Ei tavarajunia tällä retkellä. Vielä hiihto pienen järven yli basecampiin ja leiritoimiin.
Balggesvarrin huiputus oli kaikkien Naamojen mielestä tähän mennessä paras seikkailu Lyngenissä. Helposti.
 |
| Mihi päi?! |
 |
| No tonne! |
 |
| Ja vastapuolella se mighty jekkivärri |
 |
| Jonossa ylöspäin |
 |
| Soinine huipulla |
 |
| Ja Rahikane! |
 |
| Ruotsa kanssa! |
 |
| Mitähä tuollaki oli |
 |
| Kuvaukset käynnissä |
 |
| Helvetin laakee huippu |
Maanantai alkoi vielä vähän kylmempänä (-15 astetta?) kuin sunnuntai. Herätys taas kuuraisessa ja kylmässä teltassa, kostea ja kylmä makuupussi sekä ylen nahkea olo olivat omiaan ihanaan herätykseen. Tiedetään, ei tuossa telttailussa kai järkeä oo, mutta nuo aamuherätykset ja -palelut ovat vain välttämätön paha. Mäkihommat ja leirielämä kyllä korvaa kaiken kärsimyksen. Sormien ja varpaiden palelu, jäiset leipätarpeet ja kaiken hysteerinen "lämpimänä" pitäminen on osa seikkailua. Se vain kuuluu tähän lajiin.
Aikaa oli vähän, koska Soinisen piti ehtiä vielä maanantai-illan koneeseen, joten huiputushommat eivät maanantaina olleet ohjelmassa.
Andersdalin kautta Jekkivärrille, siis Lyngenin korkeimmalle vuorelle, johtava reitti vaikutti mielenkiintoiselta, joten ihan vain kirjaimellisesti lämpimiksemme lähdimme hiihtelemään reittiä ylöspäin. Kuuden sadan metrin kohdalla matkaa ylöspäin oli vielä nin pirusti jäljellä, että homma seis, eväät esiin ja nauttimaan auringon lämmöstä. Retkeilyksihän se meni. Tosin, sen Soinisen piti siis ehtiä koneeseen, joten lyhyt lämmittelyretki, kirjaimellisesti siis, oli enemmän kuin paikallaan.
Sormet ja varpaat lämpiminä oli kiva laskea takaisin basecampiin. Aluksi olimme suunnitelleet syövämme lounaan ennen leirin purkamista, mutta hitot, snickersiä naamaan ja leirin purkuun.
Saimmekin mukavasti leirin nippuun, Ruotsan vuoro vetää ahkiota ja suksien kärjet alaspäin. Matka autolta leiriin kesti vähän yli kaksi tuntia, paluu sitten kestikin vain 45 min. Aika vaivatonta hiihtelyä ahkion kanssa alamäkeen. Ylipaino on ylivoimaa, sano!
Maanantai-iltapäivä jatkuikin oikein mukavan aurinkoisena, joten kotimatkakin oli erittäin mukava, toisin kuin perjantaina räntäsateessa. Autostakin näki ulos kun ukot eivät olleet aivan läpimärkiä.
Hieman haisevat Naamat olivat voittaneet pakkasen, Balggesvärri-vuoren ja horror-herätykset teltassa. Oli siis enemmän kuin paikallaan pysähtyä BurgerKingissä Tromssan keskustassa ja ottaa kunnon doublebouble whobberit med vitisti juustoa. Ja Isoilla Ranuilla. Maistui.
Tuli taas opittua pakkasessa selviytymistä ilman kamiinaa ja muuta lämpöä. Tuli opittua että jos otat hanskat kädestä kun rupeat näpräämään jotain, älä laita niitä hankeen tai kainaloon, laita ne takin sisään. Aina. Jos haluat pitää jonkun lämpimänä, vaikkakin kosteana, yön yli, nuku sen kanssa makuupussissa. Jos et halua syödä jäistä leipää ja jäisiä leivän päällisiä, laita ne takin sisään heti herättyäsi. Sama kaasun kanssa. Säilytä se makuupussissa yön yli. Monojen sisäkengät on myös hyvä piilottaa housuihin, takin sisään tai ihan mihin vai ne mahtuvat.
Se oli Seikkailu!
T: Naamat
