NaamaVirneessä: No nyt tulee lunta!

Terrrve!

Viikko on jälleen pyörähtänyt. Viime perjantaina alkoi sitten sadella täällä, ja sade jatkuu aina loppuviikolle saakka. Yr.no:n ja Forecan sivuilla päivittäinen sademäärä on ollut siinä 20 mm hujakoilla, joka lumen muodossa on noin 20 cm. Eli vihdoinkin lunta sataa! Tosin Tromssassa tulee pääasiassa vettä ja vuorilla sitten lunta. On ollut ihan mielettömän kova tuuli, joten saa nähdä miten sitä lunta on ylös kertynyt. Pienoinen toive on kuitenkin että sitä pehmiää pääsisi laskemaan! Mutta nyt ainakin on satanut ja sataa ihan kunnolla. Ei voi siis valittaa!

On viikkoon sankaritekojakin saatu. Edellinen viikonloppu (ei siis viime vkolopp) meni huilailun merkeissä. Keli oli pilvessä, ukkoa väsytti eikä mäkeen huvittanut mennä. Ulos kuitenkin piti mennä ja kävinkin kotikukkulallani harrastelemassa vähän köysilaskeutumista ja jääkiipeilyä. "Putous" ei tosin ollut kummoinen, noin 5 m korkea positiivinen jyrkänne jossa suoraa pudotusta oli ehkä 1,5 m. Mutta jäätä oli vähän kuitenkin ja pääsi harrastuksen makuun. Erittäin jees!


Hohoo, hauskoo!

Sunnuntai oli myöskin passi laskujen suhteen, olin luvannut lähteä luistelemaan jäähalliin norski-kavereideni kanssa. Ja luistelu ja pipolätkät pitkästä aikaa oli kivaa! Mietin että miksi viime luistelukerrasta on niin kauan, kiekkohan on kivaa!

Tosin nää putket olivat hieman epäilyttävät.

Tiistaina sitten päästiin tositoimiin! Säätiedoitus oli luvannut aurinkoa koko päiväksi, joten ukkoa Narvikin bussiin ja kohti Lavangsdalenia. Tikkilistalla oli seuraavaksi Smalaktinden, ja vuorta kohti siis.
Nousu olikin aika helppoa laaksoa seuraillen ja hiihdellen. Laakson perällä käännyttiin sitten itse vuorelle, ja oikea nousu saattoi alkaa. Haaveilemani auringossa hiihto ja rusketuksen saanti ei oikein onnistunut, koska hiihtämäni laakson pohja oli koko päivän Smalaktindenin varjossa, joten enhän mie aurinkoa nähnyt koko nousun aikana.
Aurinko paistoi koko päivän seinämälle, josta suunnittelin laskevani alas. Jouduin nousun kanssa pitämään kiirettä, koska aurinko tekee vahvastakin lumipatjasta nopeasti löyhän ja helposti vyöryvän.

UP1:stä pitkin ylös. Down 2:sta alas

Ja ylös sitä sitten päästiinkin! Oli kyllä mahtavaa nousta varjojen mailta huipulle viemälle harjanteelle ja tuntea heti auringon lämmön naamalla. Harjanteella sukset reppuun ja viimeinen sata metriä jäärautojen kanssa ylös huipulle. Aurinko paistoi, ei tuullut (eka kerta) ja olin juuri tehnyt ensimmäisen "oikean" sooloni. Fiilis oli hyvä!

uutta kuvakulmaa korpo-kuviin

uutta ilmettä korpo-kuviin?

Alastulo olikin vähän kinkkisempi homma. Aurinko oli ehtinyt lämmittää koko päivän seinämää jonka suunnittelin laskevani. Nousureitti oli kuitenkin niin tylsä ja sisälsi paljon hiihto-osuuksia takaisin päin, joten päätin kuitenkin laskea suunnittelemani reitin.

Fiilis ei ollut luottavainen lumen suhteen ja muutenkin lumipatja vaikutti epästabiililta. Pienellä lumitestillä vaikutti siltä, että mikäli vyöry lähtee, se olisi valuma, jonka keskimääräinen paksuus olisi noin 15-20 cm siis. Eli ei niin vaarallinen "räjähdys", mutta kuitenkin riski. Pontentiaalinen vyöryalue oli heti huipulla, laskuni alussa, alempana sitten rinne loiveni. Rinteen profiili oli kuitenkin hieman "bowlimainen", erittäin loivaseinäinen painauma suomeksi. Ennen laskua tsekkasin vielä mahdollisen "pakopaikan" sivummalle rinteeseen, mikäli vyöry lähtisi altani. Laskin painauman reunaa pitkin hyvin varovasti rinnettä alaspäin, ja muutamaan kertaan kuului humahduksia painanteen syvemmältä puolelta. Rinne kuitenkin tasoittui ja selvisin pahimmasta osuudesta. Sitten pääsinkin jo laskemaan oikeasti, lumi oli edelleen erinomaista ja loivaa kenttää riitti laskettavaksi muutama sata metriä. Ja ne muutamat sadat metrit kyllä nautittiin.

Alas päästiin ja hyvillä mielin. Bussi lähtisi vasta puolen tunnin kuluttua, joten yritin liftata takaisin Tromssaan. Ei onnistunut. Laittelin siis lämmintä päälle ja odottelin sitten sitä bussia. Ei niin jees enää.

bussin odottelua

Auringonlaskua bussin ikkunasta

Sitten tuleviin asioihin! Rahikainen on tänään tulossa tänne (ja tuo miulle auton) ja viipyy seuraavat puolitoista viikkoa täällä, eli hiihtoa on ohjelmassa. Lisäksi Soinen tulee perjantaina tänne lentäen. Lauantaina on tarkoitus siirtyä eteläisen Lyngenin maastoon parin päivän "oikealle" telttaretkelle. Riippuen säästä, lumesta ja ukkojen fiiliksistä, alustavasti leiri oli tarkoitus perustaa Ellendal-laakson perukoille, josta sitten tehtäisiin retkiä lähivuorille.
Odotan innolla!