Pari huiputusta, suomipekkoja ja LYNGENIÄ!

Heijssan!

 On taas puolessa toista viikossa ehtinyt tapahtua niin paljon kaikkea. Pitää ehkä perustaa twitter-tili että voi kaikkia pieniä juttuja päivitellä sinne.
Esimerkkinä voisi toimia tämä: Pari viikkoa sitten hankin siteet siis paikallisesta suksiliikkeestä, ja he asensivat myös ne. Menin urpona vielä ite säätää jälkeenpäin siteitä, ja eihä ne ollu enää ollenkaa hyvät. Mäkipäivän jälkeen takas siis liikkeelle ja "mono ei kestä kii, mikä neuvoksi?" "ootko säätäny näitä ite?" "joo....." "Just...." Onneksi mukava myyjä sääti vielä kerran ne ja nythän markerit toimii jot' hitto. Myyjä huomasi myös että yksi niitti oli poikki toisen monon rungosta. Hän antoi käytikortin eräälle suksisepälle ja neuvoi menemään kyseisen herran juttusille.
 No Ruotsa taas talsii Tromssan halki sukset olalla ja mono repussa etsimään outdoor-kamojen Seppo Ilmarista. Paja löytyi, ja millanen paja se olikin. Varmaan 70 m2 betonibunkkeri-autotalli täynnä laskukamoja, maastopyöriä, surffilautoja, ihan mitä ikinä voi Tromssassa harrastaa. Vähä miekii kyl haluun sellasen autotallin joskus.
Seppä olikin sitten eri mukava tapaus. Keskeytti hommansa ja alkoi asentaa uutta niittiä monoon. Asennus onnistui ja oli maksun aika. Eihä miulla ollu käteistä, eikä sepällä ollut kortinlukijalaitetta vielä. "Noo kato tuu huomenna pistäytyy nii maksat sitte". Melkosta meininkiä. Iha ku Suksistudiolla olisi käynyt tai omalla optikolla. Erittäin hyvää palvelua siis!

että sellane sisääkäynti. Ja sellanen auto....

Ja siinä speksit. Jos jollain levii kamat Tromssan seudulla. Tää auttaa.

  Mutta sitten hiihtoihin. Lunta on sadellut. On myös tuullut vähän helvetisti. On myös satanut vettä. Joten jiihaa.... Joku #bringerofrain tarvitaan kyllä tänne ja vähän äkäseen.... No ei auta itkeä lumen perään, sitä tulee jos on tullakseen vielä.

Lumet oli tosiaan korppua myös Lyngenissä, jossa pääsin viikonloppuna käymään ekaa kertaa tänä talvena.
Kaverini Olli ja Tiia olivat tosiaan tulleet pitkän viikonlopun visiitille Lyngeniin, ja miehän sitten lähin messiin. Mukavina ihmisinä he hakivat miut Tromssasta, joka oli tosi jees, ja ajeltiin siitä Lyngeniin. Teki hieman tiukkaa kuitenkin ehtiä lautalle. Onneksi Olli ajeli hyvää vauhtia, ja juuri viimeisinä ehdittiin kyytiin. Ei edes autosta ehditty poistua kun ramppi lyötiin kiinni. Hyvä meininki!

Tromssaa Ollin kuvaamana

Olli ja Tiia ihmettelee maisemia

hohoo, oli pakko

Yövyttiin Magic Mountain Lodgella, joka on kyllä aivan huippupaikka. Monesti on tullut siinä kestikievarissa käytyä, mutta lähinnä vain kaljalla tai sitten suihkussa/vessassa, höhö. Ekaa kertaa siis ihan oikeana maksavana asiakkaana. Huvittavaa....
Kuvia nyt ei paikasta ole, pahoittelut siitä, mutta nettisivutha niilläkin on. Mahtava paikka ja ihan paras tunnelma. Suosittelen kaikille lämpimästi!
MML:lla näin myös erään Erik-nimisen miekkosen, joka on kausityöläisenä kestikievarissa. Viime toukokuussa tuli käytyä jälleen MML:lla kaljalla, ja tämän samaisen Erikin kanssa juteltiin hyvät tovit laskumahdollisuuksista jne. Nyt kun nähtiin, tunnelma oli kuin ei olisi hyvää kaveria nähnyt pitkään aikaan, kummallista... Kerroin Erikille asuvani Tromssassa ja haluaisin kovasti käydä Lyngenissä viikonloppuisin jne, mutta majoitushommat on hankalia. No, Erik sanoi että voin tulla hänen luokseen aina punkkaamaan, "you don't have to pay for a one night in hotel if you live in Troms, it's stupid. You can sleep in my place". Ok..... No mikäs siinä. Saa nähdä kuinka tosissaan kaveri oli, mutta numerot vaihdettiin ja tuun ottamaan kyllä yhteyttä!

Yksi päivä sitten hiihdeltiin, tuuli nimittäin niin, Antskua lainatakseni, hitokseen, ja lumi oli mitä oli. Perjantaina siis käytiin Russelvfjelletillä niemimaan pohjoiskärjessä, ja 20 cm pehmeetä löytyi kuin löytyikin. Tosin laakson pohjalta lähes tasamaalta. Mutta oli sekin jotain että pääsi skinnaamaan puuteria. Hymy oli korvilla!
Lauantai osoittautui siis passiksi, ja niin monien muiden välipäivän pitäjien tapaan Lyngenissä, myös Olli ja Tiia halusivat lähteä Tromssaa katsastamaan. Miullehan homma sopi, koska pääsimpä autokyydillä takaisin, hohoo.

Ollin kuva, miun ekat revontulet.

Skiniladulla. As you see, pehmeää on. Vielä. (Ollin kuva)

huippujen päällä näkyvä "pilvikerros" oli erittäin kovan tuulen aiheuttamaa lumipöllyä (ollin kuva)

Sielä olli ja tiia tulee. Hyvä keli!

Ja jälleen yksi töppyrä plakkariin

"Otetaa kuva ja sekoillaa"

Suksen kärjet alaspäin

 Lauantai meni sitten itseään kerätessä ja kämpillä maatessa. Hyvänä kaverina Olli lainasi oman Toptur i Troms-kirjansa miulle koko kevääksi (vitti JIIIHAAAA!!!) ja kirjaa tulikin selailtua. En ymmärrä miksen ole ennen tajunnut asiaa, mutta samainen Narvikiin menevä bussi, jolla menin Tromsdalstindenin juurelle, menee myös erään laakson läpi jonka molemmilla puolilla on tusina mäkiä laskettavaksi. Toptur-kirja + ok bussiyhteydet + sunnuntaille luvattu puolipilvinen keli + ei myrskytuulia (niinkuin tähän asti) = miehän lähen perkele vielä mäkeen! Lauantain bileetkin piti passata sen takia...

Andersdaltinden oli siis kohteena.

Ja mäkeenhän mie lähinkii, hah. Bussitkin mätsäsi aika kivasti, olisin reitin lähtöpaikalla noin 10.45 Vähän myöhään jälleen, mutta eipä haittoo. Paluubusseja meni iltapäivällä pari, mutta jälleen "liftaten kotiin jos on tarvis". Eli sukset olalle ja bussipysäkille. E8-tien varrella ei ollut "virallisia" pysäkkejä, mutta painoin mielestäni reitin aloituskohdalla stoppia, ja bussi löikin samantien jarrut lukkoon. Kappas, siinä olikin juuri sopivasti levennys, johon bussi pystyi pysähtymään. Siinä pahoittelut kuskille, sukset ruumasta ja tien penkalle välppäämään.
Reitti meni hyvinkin selkeästi metsän läpi ja eikun ylös vain.
Jossain välissä näin pari muuta hiihtäjää ylempänä. Huomasin seuraavaksi että tyypit ovat lumilaudoilla, siis spliteillä, liikkeellä. Pistin merkille myös lumilautailuvaatteet, joten "ei norskit kyllä pukeudu noin, ei nää kyl norskeja voi olla". Saavutin tyypit ylempänä ja siinä avasin keskustelun englanniksi. Nainen vastasi englanniksi ja tajusin aksentista saman tien että näähän on suomalaisia. Ja sitten jatkoinkin suomeksi. Höhöö, hassua että juuri samalle vuorelle sattuu suomipekkoja hiihtelemään. Katja ja Jari (vitsi ku en oo varma miehen nimestä, SUURET PAHOITTELUT JA TÄMÄ ON ERITTÄIN HÄPEÄLLISTÄ) asuvat Tromssassa ja sainkin pummatuksi itselleni paluukyydin, jiihaa.

E8-tie - a mountain highway vai hä?

 Matka jatkui 800 metristä sitten jääraudat jalassa ja sukset selässä harjannetta ylöspäin. Jossain vaiheessa meno kävi niin jyrkäksi, että piti ottaa hakku käyttöön. Ja onneksi olin ottanut sen mukaan. Mietin vielä kämpillä että jaksaakoha ottaa, mutta hyvä että otin.
Ja se moutaineering/bootpacking/mikä lie oli kyllä siistiä, ai jumalauta. Reppu suksineen painoi varmaan lähemmäs 20 kg, mutta ei sitä siinä kyllä huomannut alkuunkaan noustessa seinämää ylöspäin.
Hakun kanssa otteita hakien ja ylöspäin nousu oli vähän uutta miulle, mutta silti se.oli.niin.mahtavaa. Seikkailua isolla S:llä.

Ruotsa nauttii

Katjallakii oli kivaa!

 Katjan kanssa päästiin huipulle, kun "Jari" joutui jäämään alemmaksi jäärautojen puutteen vuoksi, harmi sinänsä. Ja uusi huippu reppuun, se oli mukavaa se.
Lasku lähti 100 m alempaa huipusta. "Hieman" jännitti lähteä ekana ukkona askiin, mutta onneksi en ollut yksin liikkeellä. Olisi muuten jäänyt laskematta. Lumi kuitenkin ylöspäin noustessa tuntui stabiililta, joten ei mitään urpoilutouhuja sentään harrastettu. Mutta ekana törmältä lähtö jännittää aina. Ukko sisään, pari käännöstä, vähän hyppelyä samalla, jes tää taitaa kestää, suojakohtaan pysähtyminen ja odottamaan Katjaa. Seuraava turvapaikka oli katsottu, kenttä avoinna, pari käännöstä, lumi kestää alla, hyvä, urku auki! Kevään parhaat käännöksen tähän mennessä oli tosiasia. Lumi oli parasta tähän asti ja jopa upottikin hieman. Ukko nautti!

jihuu!

Miun kirkkaan punainen kapeavartaloinen kaveri halus joka kuvaan.

No ei mäestä erotu mitää, mutta parhaat laskut!

Mäen loppuosa olikin tutun turvallista jäätä, joten laskeutumiseksi meni. Kevään paras lasku takana, autokyyti lähes kämpille asti ja jääkylmä kokis repussa odottamassa korkkausta, erittäin asiallinen laskupäivän päätös.

Saan auton käyttööni tässä parin viikon päästä, joten sitten pääsee ysiksi tikkana mäkeen. Rahikaine on myös tulossa parin viikon päästä, ja mies ystävällisesti on lupautunut ajamaan Wanhan rouvan tänne pohjolaan. Kiitokset Lassille!

Ja edelleen toivotaan että lunta satelisi!

- NaamaJussi

Ps. ne ketkä aina miettii, että ois kiva mennä nepalilaiseen ravintolaan, alias Nepaan, syömään, mutta ei ole rahaa (varsinkaan Norjassa), tässä vastaus:

Kanan rintafileitä, sipalii, paprikaa, mausteet jne, Tikka Masala-maustepussi, riisiä ja hyvä salaatti. Ja voi Rai-kastikepussin laittaa lisukkeeksi myös.
Suht ok hintainen, neljä päivää syömistä. Avot, kyllä toimiii!

Ei mikään TopChef-esillepano, mutta ruoka onkin tarkoitettu polttoaineeksi!