Treenileiri Ylläksen Kellostapulilla

Bujaa!

Tuli käytyä treenileirillä Ylläksellä männä viikonloppuna! Kolme päivää hiihtoa, joista yksi itse keskuksessa. Kaksi päivää könyttiin kellostapulia, eikä ostettu edes hissilippua. Säästettiin nekin 70 €, hah!

Mutta tosiaan. Lähdettiin perjantai-iltana yötä vasten työntämään Ylläkselle ja lauantai-aamuna oltiin perillä. Tiistai-aamuna lähdettiin takasin etelään, joten kiva, tiukka rupeama siitä tuli. Aika eläimellistä tuo yön yli ajaminen on. Jälkeenpäin mietittynä yö oli aika sumuista (vaikka olinkin ratissa hereillä). Se 1-2 h unta ja ajorupeamat päälle, aamiainen hotelli Äkäslompolossa ja päivä laskua päälle. Taisin torkahtaa gondolihississä, ja illalla ei unta tarvinnut odotella. Onneksi noita ei tuu ku pari kolme kertaa vuodessa.

Matkassa oli mie, lassi ja isäni Aaro. Ville ei valitettavasti päässyt reissuun, mutta ei voi minkään.
Eka päivä meni rinteitä sahatessa ja totuttelussa. Ei sitä siinä rasitustilassa heti viitsinyt lähteä suorittamaan huimia sankaritekoja.
Sunnuntaina sitten olikin Kellostapuli vuorossa. Aarolta oli jäänyt skinit kotiin, joten hän sitten kiipesi huipulle, kun me mentiin nousukarvojen avulla. Täytyy vaan nostaa hattuja ja kypäriä, kun +60 v. jätkä kiipeää saman päivän Kellostapulin kesänkijärven puoleisen seinän kahteen kertaan ilman nousukarvoja.

Siitä se lähtee

Ja siitä se tulee

Kellostapulia me sitten sahailtiin sunnuntai ja maanantai. Kävimme tosin Pirunkurulla myös, mutta ei siitä sen enempää. Vähän retkeilyä ja hikoilua, ei muuta. Makkaranpaistotauko oli aina Kesänkikeitaalla, ja ihmettelijöitä riitti. Kummasti leveät laskettelusukset keräävät huomiota murtsikkahiihtäjien joukossa.

Setä ihmettelee

Lassin laskettelu-uran kirkkain välähdys

Pakollinen onniinhyväilma-kuva

tauko paikalla ja makkuria naamaan

Skinnaus alkoi sujua. Enää ei tarvitse liikkua niin nopeasti ja kuluttaa kaikkea energiaa. Niin ja se skinien kanssa pelaaminen. kiinni-irti, kiinni-irti, kiinni-irti.... Sekin tekniikka on löytynyt.
Jos kävisi filosofoimaan, vapaalasku (se nousuosa) on vähän niin kuin rakennustyömaalla väliseinien villoitus: rauhallisten miesten rauhallinen laji. Rauhassa hyvä tulee ja hosumalla saa vain epämukavan ja ikävän olon.

Ei meil nyt koko aja ollu huikee keli

Oli sinkissäkin

Mutta joka tapauksessa. Huippuretki ja nälkää jäi vielä ihan liikaa. Pari lisäpäivää ois ollu erikiva juttu.

Noo, puolitoista viikkoo ja sit Norjaan, jiiihaa!!

- Jussi

Lomailut Zakopanessa.

Taas on viikko reissusta pyörähtänyt ja aika kerrata reissua blogiin. Näitä päivityksiä voisi tehdä heti reissun jälkeen, mutta jotenkin siinä ei ole ikinä aikaa ja väliä kirjoittaa fiksua (tai fiksua ja fiksua) tekstiä. Joten miun mielestä tää viikon nollaamisväli on ihan jees.

ELI:

Rinneravintolamme. Nuo portaat oli kyllä ihan parhaat

Olin siis Hupellus-porukan kanssa viikon reissulla Puolan Zakopanessa. Bussilla mentiin mennen tullen Via Balticaa pitkin. Olisihan matka voinut olla mukavampi lentäen, mutta onhan tuossa bussimatkailussa oma viehätyksensä. Matkan tekemisen oikeasti tuntee, ja paikan päälle ei vain pölähdetä. No, mennessä matka kesti noin 22 h. Lautta Helsingistä Tallinnaan aamupäivällä, ja siitä sitten työntämään etelää kohti. Perillä sitten olimme seuraavana aamuna. Bussissa nukkuessa on muuten se paras paikka ehdottomasti käytävä. Minulla oli sentään retkityyny, mutta kaverillani oli retkipatja sekä tyyny. Taidan matkia häntä ensireissulla.
Zakopane kylänä on melko iso, tai siltä se ainakin vaikutti. Pääkeskus on Kasprowy Wierch, joka sijaitsi kylän reunalla. Hostlalta joutui menemään taksilla Kasprowyyn, mutta n. 2 € hinta per naama ei ollut paha. Tavallaan keskus oli vähän ankea ja pieni (hissejä neljä) ja lumi oli aivan kuraa (kuten tuli todettua) mutta viikon auringon paiste ja hyvä porukka kompesoi sen täydellisesti.

Epävirallinen mäkipäivä oli heti saapumisaamuna. Sitä ei toisaalta lasketa, koska vedimme vain pari laskua. Aurinko kuitenkin paistoi ja pandarusketuksen hakeminen sai alkaa.
Kuten edellisestä päivityksestä käy ilmi, ensimmäisen virallisen mäkipäivän ekalla laskulla siteeni otti ja hajosi. No, loppureissu meni sitten aivan lomailuksi laskemisen osalta. Kaverilla oli kahdet sukset mukana, joten sain toiset lainaan. Siinä sitten yksi nousupiletti ylös, lasku rinneravintolaan ja auringonottoa koko loppupäivä.

Ja sitä lomailua

Lomailu jatkuu

Omista eväistä eikä muusta ruokahuollosta tarvinnut juuri huolehtia. Aamupalan saimme hotellilla ja ravintolaruoat maksoivat kaljan kanssa sen kuusi euroa, joten eläminen oli halpaa kuin saippua ja se oli kivaa se.

rahaa tiskiin. Kahdeksan henkilöä, pasta+kalja/viini n 55 €.

Viikon lopulla kävimme sitten Krakovassa yön yli-reissulla. Krakova oli ihan kiva kaupunki, mutta jotenki noit on nähty siinä parissa tunnissa. Onneksi seuraavana aamuna oli reissun kohokohta edessä: matka Auschwitziin. Kierros oli kyllä vaikuttava. Auschwitz I oli entinen Puolan armeijan varuskunta-alue, jonne juutalaiset, romanilaiset ja erimaalaiset sotavangit sijoitettiin.  Auschwitz II Birkenau-leiri oli puolestaan järjestelmällinen tuhomisleiri. 150 hehtaarin pellolle tehty parakkikompleksi, joka on jotain niin käsittämätöntä. Yksi pitkä junaraide, joka vei tuomitut pellon toiselta reunalta toiselle reunalle, ja siitä lähes suoraan kaasukammioihin. Kaikennäköistä....

End of the road

kuulemma sata vankia ängettiin tuollaseen vainuun. Vangit saattoivat olla siellä 10 päivää.

Birkenaun sisäänmenoportilla. Lääniä riitti.

Mahtui reissuun laskemistakin. Viimeinen päivä vietettiin Slovakian puolella Jasnassa. Vuokrasin itselleni Völklin chopstickit ja jumalauta mitkä sukset. Vaikka lumi oli kuraa, keli oli sumussa ja ihmisiä aivan helvetisti, laskeminen tuntui vaan niiiiin mahtavalta.
Jasna vaikutti erittäin hyvältä keskukselta. Kaiken maailman hakkuuaukkoja tattimaana, harvaa puustoa ja isoja loilotuskenttiä. Hyvällä lumella huippupaikka.

afteria Jasnassa

Hupelluksen kanssa oli erittäin mukava olla reissussa, ja kuten todettua jo, porukka oli mitä mahtavinta.
Rentoa oleilua+hyvät kaverit+hyvä keli = huippuLOMA!!

- Jussi

Zakoilemassa!!

Morrooo!

Zakopanen retki on tässä tällä hetkellä menossa!
Lumi on aivan kuraa. Jäinen kansi kaikkialla, eikä puuterista tai edes upottavasta lumesta ole tietoakaan. Radat on erittäin hyvässä kunnossa, ja kiva loilotella leveitä kenttiä. Ratalaskuks tää varmaan menee, mutta katsellaa jos jotai kivaa löytyisi...
Zakopanen rinnekulttuuri on muutenkin aika jännä. Rinteiden ulkopuolella laskeminen on tehty aika vaikeaksi. Kaikki paitsi radat ovat luonnonsuojelualuetta, joten jos rinnepatrullit saa kiinni offarilaskijan, siitä pärähtää noin 150 € sakko. Ei ole vielä omaa kokemusta kyseisistä tilanteista, mutta tieto on vahvasta lähteestä. Hyvän näköisiähän ne bowlit ja kurut on, mutta ei oikein tuo budjetti anna myöten jäädä kiinni. Katsellaan jos sitä uskaltaisi joku päivä.
Muuten Zakopane on kyllä kivannäköinen paikka, kävelykatu on hieno ja tunnelma erittäin keskieurooppalainen. 
Eilen aamulla siis tultiin paikan päälle ja tänään oli sitten eka virallinen laskupäivä. Käytiin tosin eile jo vähä kattelee, mut ei kahta laskua lasketa mäkipäiväks. Tänään ilma on mitä mahtavin, lämpötila nollassa ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
Kaikki oli erittäin kivasti ja muuta, kunnes ekan laskun puolessa välissä siteen etukappale otti ja murtui. Kaikki tatsi sukseen hävisi, eikä laskemisesta tullut enää mitään. No siitä neuvoa antavan jälkeen takaisin kylään etsimään uusia siteitä/vanhan korjausta. Kävi klassiset, eli koko kylässä ei ole randositeitä.... Että eipä tässä, vuokrakamoilla varmaan loppuviikko, viddu.... Onneks aurinko paistaa ja kalja/ruoka on halpaa.

Kuulemma tyyppivika... Ei siis mitään tuntumaa sukseen enää...

Olli ja Tiia tallailee mäkeä kohti.

Noo, uutta kakkaa housuun...

- Jussi