Hiihtokeskuskausi avattu!

Hojo!

"Ai eiks myö tarvitakaa vyörykamoja, jäärautoja, köysiä, skinejä, taukotakkeja, reppuja tai eväitä reissuun?" Se oli ensimmäinen ajatukseni kun aloitin pakkaamisen Rukan reissulle. Kummasti sitä on aina tullut otettua koko arsenaali mukaan ja sullottua reppuun mäkipäivän aamuna. Jännää... nyt sitä ei tarvitse tehdä. Eväitä ei tarvitse ottaa reppuun, voi tulla kämpille lounaalle. Voi mennä pitää taukoa kämpille. Jos ei huvita, voi mennä kämpille. Uskomatonta....
 Eli näillä fiiliksillä alkoi hiihtokeskuskauden avaus Rukalla. Jännitti kun uusi kokemus oli edessä. HiihtoLOMA.

Jotkin opiskelijoiden kokoontumisajothan siellä oli, noin 400 enemmän tai vähemmän alamäkimiestä- ja naista ympäri Suomea. Me pääsimme lappeenrannan teknillisen yliopiston laskuporukan matkassa mestoille, vaikka olemme kumpikin AMK:ssa ja minä vielä toisessa kaupungissa. No, mukaan sitten päästiin ja bussilla huristeltiin kohti Rukaa.

Itse olen käynyt Rukalla viimeeksi noin viisi vuotiaana. Muistikuvat ovat hatarat, mutta uskoisin paikan muuttuneen AIKA lailla. Ei sitä Rukan kylää ole turhaan kehuttu. Pirun mukava ja toimiva se oli nimittäin. Majoitus oli jossain "RukaSuites", tms, mutta kuitenkin siinä 100m eturinteen hisseille. Kaikki palvelut olivat, jos nyt ei ihan samassa rakennuksessa, niin ainakin kävelyetäisyydellä, ja se oli mukavaa se!

Arkkitehti ei kaikesta päätellen ole ollut kännissä suunnitteluvaiheessa. Sen verran viihtyisä kylä oli, että voisi mennä toistekin.

"pääsiskö jo?"

 Itse hiihto oli sitten mitä oli. Puuteriöverit oli Lyngenin takia vieläkin päällä (lähteeköhän ne ikinä pois, mitä muut on mieltä?), joten ei niitä rinteitä puuterilankuilla viitsinyt kummemmin sahailla. Onneksi siis otimme molemmat mukaan kahdet kamat: Lassi tellut sekä laudan, minä tellut ja alpit.
Eka aamupäivä oli kunnon märkärättilumisadessa ja keli muutenkin oli melko sinkissä, joten haimme tatsia tutuilla vehkeillä.

Das sinkki

Menimme sitten lounaalle (huom LOUNAALLE, ei makkaraa, leipää ja kuumaa mehua) kämpille ja pienen huilin jälkeen siitä tellut jalkaan ja mäkeen!
Jos on laskenut yhden talven pelkästään överileveillä puuterilankuilla, jo pelkkä tasapainon löytäminen voi olla aluksi haastavaa. Onneksi sitä kesti hissille hiihtämisen verran.
Ja se telluttelu.... Kaksi ekaa käännostä oli, että mitäs helvettiä tapahtuu, mutta siitä se sitten alkoi rullaamaan. En siis ollut koskaan aikaisemmin laskenut telluilla, mutta yllättävän nopeasti sain hommasta kiinni. Pelisilmä toimi: Rukan rinteiden höyläämiseen ei kyllästynyt, kun alla oli itselle tuntemattomat välineet.

nyy skool-ryhmä lämittelee

huonekuntamme

 Ei Ruka sitten kuitenkaan ollut mikään iso paikka. 10 rinettä oli auki ja lumen määrä niin vähäinen, että metsiin ei ollut asiaa. Jälleen kerran, jos ei olisi telluja ollut mukana, alamäkihommat olisivat olleet erittäin tylsää puuhaa. Jos Rukaa vertaisi Tahkoon, tuntuisi että Tahkolla saisi parempia (jyrkempiä, vaihtelempia) mäkiä. Varmaan pengerrys ja muu maan muokkaus on Tahkolla onnistunut paremmin. En sitten tiedä, mitä Ruka kunnon lumella tarjoaa, mutta eiköhän sieltä silloin saa irti enemmän kuin nyt.

Kun noin 400 opiskeljaa kokoontuu yhteen paikkaan, kaikki varmaan tietää menon. Joten ei siitä sen enempää.Meininki oli tietenkin erittäin rentoa ja homma oli erittäin jees.
Maininnan arvoinen tapahtuma oli kuitenkin rinnenaamiaiset. Vuosselin rinteeseen oli perustettu hengauspaikka, jossa musiikki soi ja porukka otti rennosti erinäisissä naamiaiskuitessaan. Me olimme sonnustautuneet oldschool-henkisesti, ja puvut saivatkin vähän kummastuneita katseita "normaaleilta" hiihtäjiltä. No, ainakin oma haalari oli lämmin, joten mikäs siinä hiihdellessä.

lassi ja menneen maailman meininki

ah, niin hieno 90-luvun haalari!

Hiihtokeskuskauden avaus oli erittäin onnistunut. Vaikka kelit eivät suosineet, hiihtämään pääsi ja bileet olivat hyviä. Mikäs siinä oli lomaillessa!

Talven suunnitelmista sen verran, että saatiin tuossa varattua lennot Geneveen, ja siitä sitten Kolmeen Laaksoon hiihtelemään tammikuun lopussa. voisi sanoa että JIIIHAAA!!

Eipä siinä, suksille seuraavan kerran joululomalla, ja suuntana koko porukalla ovat Villen osalta Pyhä, ja meidän osalta Ylläs.
Pakkasen puolelle keli on jo kääntynyt, enään vain se lumi puuttuu.

Lunta siis vielä ootellessa ja Naamat edelleen Virneessä

- Jussi ja Lassi

Syysretki Lyngeniin tekstiversiona

Aamuruskoa kuvattuna Store Kjostindenin rinteeltä

Moro!

Käytiin siis reilu pari viikkoa sitten Lyngenissä syysreissulla ja nyt on aika vetää tekstiversio pakettin.
Meno pelipaikoille kävi taas tutusti (ja turvallisesti?) yön yli ajaen. Menomatkalla sitten oli kaikenlaista jännää peilijäisestä tiestä aina hernerokkalumipyryyn. No, perille päästiin ja majoitus oli tutussa mökissä Svensbyn kylässä. Sama mökki oli meillä myös viime syksynä.

Keskiviikkona keli oli pilvessä, tuuli kovaa ja lumisade tuli tunnetusti vaakasuoraan. Meininkejä voi katsoa vasemmalla olevasta klipistä. Lähdimme kuitenkin könyämään Store Kjostindenin vyörynohjaustörmää ylöspäin. Lunta oli silloin juuri ja juuri maan peitoksi. Ei siis puhettakaan skinnauksesta. Jälleen kerran nousu koko roska selässä suksineen ja monoineen ei ollut mitään herkkua. Ainakin Jussi ehti jo miettiä, että tätäkö tää taas on....
Sinä päivänä saimme muutaman käännöksen noin 600 metrissä, mutta enimmäkseen sukset kolisi kiviin. Sukset siis selässä ylös ja alas. Se on syyshiihtoa se. Päivä oli kuitenkin ihan "ok". Tuli taas todettua kova keli ja lumettomuus, mutta se on reeniä tulevaisuutta varten, kamojen välppääminen lumen sataessa vaakasuoraan nimittäin.

Keliäkeliä

Ja oli mukavaa, ai että....

Torstaiksi oli yr.no:n mukaan samanlaista keliä. Mutta kas kummaa, aamulla seiskan aikaan autoa pakatessa tähdet tuikkivat kirkkaina taivaalla, ja orastava auringon kajastus näkyi Svensbyn kylän horisontissa. Mietittiin, että jiihaa, AURINKOINEN PÄIVÄ!
Parasta (ainakin jussin mielestä) oli kuitenkin se, että pääsimme skinnaamaan suoraan autolta, jes!! Aamurusko taivaanrannassa ja me hyvän matkaa kitkuttelemassa ylöspäin. Se oli hienoa se.

aurinko on jo ehtinyt noin korkeelle

Taukoataukoa

Lunta oli sitten siinä topin ja 800 metrin välisellä seinällä jo niin paljon, että eteneminen kävi lähes mahdottomaksi. Homma ei ollut enää myöskään järin turvallista, joten pysähdyimme noin tuhanteen metriin.
Siitä sukset jalkaan ja kärjet kohti alamäkeä.
Villen korkattua seinän ja laskettuaan kuvausasemiin, lähdimme puottelemaan yksi kerrallaan alaspäin. Laskuhan oli tietenkin pelkkää jiihaata, ja Villekin sai hyvää kuvaa, vaikka meinasikin menettää sormensa pakkasessa. "Tuu jussi vähän ajan pääst, mie lämmittelen sormia ensin". Onkoha Repolaisella ja kumppaneilla samoja ongelmia? Ohuet sormikkaat voisi toimia, mutta tiedä sitten katoaako tatsi siihen kameraan...
Siitä sitten alaspäin vain, välillä kuvaten ja välillä taukoa pidellen. Ruikkari (juustoa ja metukkaa välissä), suklaapatukka ja kuumaa mehua termarista on muuten aivan ässä kombo!
Päivä oli hieno! Keli oli kohdillaan, päästiin vihdoin laskemaan lähes huipulta Store Kjostinden alas saakka, eikä miehet olleet aivan poikki päivän jälkeen. Se oli hyvä päivä myös.

Ville ja kuppi kuumaa. Toimii.

Näillä jaksaa

Ja lunta ON!!

Perjantai alkoi kaikin puolin mukavasti. Katse ulos ikkunasta, ja yläpuolella on näkymä. Lunta oli siis satanut yön aikana oikein mukavasti. Ei siinä muuta kun puurot ja pekonit naamaan, kahvi kyytipojaks ja lumitöihin. Lumityöt tulikin tehtyä sitten kahteen kertaan. "Jussi, laitaha auto käyntiin!" "Joo... ei perkele mis on avaimet...." Reipas poika olikin aloittanut lumenluonnin taskut auki ja tietenkin auton avaimet tippuivat hankeen. Onneksi Ville oli kuvannut lumitöitä, ja kuin sattumalta näkyi kuinka avaimet tippuvat terassille ja siitä reipas poika lakaisee ne penkkaan. JES!! No, ei auttanu muu kuin alkaa kaivaa, ja löytyihän ne lopulta. Mutta aivan kauhee tilanne, jumalauta. Ei toivoisi kenenkään joutuvan vastaavaan tilanteeseen.

siitä se tippuu

ja sinne se menee

Päästiin siitä kuitenkin taas mäkeen, ja lunta olikin PALJON! Ja uutta satoi jatkuvasti. Paudafiestat siis vihdoinkin alkakoon! Skinnaaminen oli mahdollista noin viiteen sataan metriin, kunnes näkyvyys hävisi. Siitä sitten surffailemaan noin 150-200 verttimetriä jiihaata huudellen. Kyseistä pätkää ylös ja alas, uudet jäljet aina alas mennessä, koska lunta satoi aivan helvetisti ja siinä se päivä meni. Sylipyydä, josta on lukenut ja jota on nähnyt kyllästymiseen asti, oli vihdoinkin sattunut meidän kohdalle. Oli muuten siistiä.

Ja jani lojottelee!

Fiestaa!

Lauantai olikin sitten hyvin samanlainen päivä kuin perjantai. Samoilla paikoilla laskettiin, lunta oli satanut taas lisää (kaikki eilisen jäljet olivat peittyneet, tietenkin),  ja fiestat sen mukaiset. Ei siinä, laskettiin taas paljon, ja puuteriöverit päivän jälkeen taattua kamaa.

Lauantai-iltana yr.no näytti seuraavalle pelkkää aurinkoa, tietenkin. Kovasti sitä teki kaikkien mieli jäädä vielä muutamaksi päiväksi, mutta etelän velvollisuudet odottivat.
Kausi saatiin avattua aivan huikesti, ja päästiin vihdoin tutuksi sen sylipyydan kanssa!
Seuraavan kerran laskuhommia on tiedossa Rukalla marraskuun lopussa, joten ei enää kauaa.
Tällä hetkellä aika menee alppireissun säätämisen kanssa. Zillertal ja Kolme Laaksoa vaihtoehtoina, ja kaikesta päätellen valitsemme Kolme Laaksoa. Mutta katsellaan tässä vielä, että miten tilanne kehittyy.

Nii, ja luntahan satelee pitkin etelä-Suomea aika hyvin!

T: Jussi, Ville, Lassi ja Jani

Boom!! Lyngenin syysretki nyt verkossa!

Villelle jälleen suuri kiitos loistavasta kuvaksesta!

Ja viittauksena edelliseen, ei se vaakatasossa satanut lumi ollu iha huono juttu!!

Tuttu turvallinen syyssää Norjassa

Kauden avaukselle!

Morroo!

Se on sellanen juttu, että kauden avaus Lyngenissä on jälleen ajankohtainen.

Se on myös sellainen juttu, että kun neljä ukkoa koittaa mahtua yhteen autoon kaikkine kamoineen, homma ei ole helppoa. Autoa joutui etsimään kissojen ja koirien kanssa, mutta onneksi kaverilta löytyi länsinaapurimme lippulaiva, tai siis auto isoine tavaratiloineen. Ja sitten mahtui, jess!!

Mutta eipä siinä, itse hyppään kohta jousille. Lyngenissä tulee lunta ja paljon!

- Jussi

Syksyistä Pietaria ja editointitoimistoa

Leninin kaa

 Moro!

Tuli käytyä tuossa työporukan kanssa Pietarissa pikavisiitillä.
Allegrolla mestoille ja autokyydillä ympäri cityä, oli kyllä heleppoo, voin kertoo. Tosin autossa istumiseen meni aikaa varmaan puolet koko Pietarissa olo-ajasta, mutta kyllä sen kesti.
Mutta hieno kaupunkihan se on perkule. Kuulemma juttujen mukaan hienompi ku Venetsia. On jokea, kanaalia ja siltaa. Syksy ei ehkä ole sitä otollisinta aikaa vierailla, sano. Elokuu voisi olla parempi, kun Nevajoelta ei puhaltaisi nii tuuli niin perkeleesti. Mutta eipä satanut, joten homma oli erittäin jees!

Taitavia ne orjat on ollu rakentamaan kirkkoja ympäri eurooppaa. Ei sillä, on varmasti ollu ammattimiehiäkin töissä, mutta jotenkin vain uskoisin että kaikki vähänkin rankemmat työt on ollu orjien heiniä, tiedä sitä sitten.. Iisakin kirkko siellä Pietarissa oli kyllä kuitenkin mahtava ilmestys. Kaikkia pirun yksityiskohtaisia puukaiverruksia, massiivisia mosaiikkitauluja ja valtavia pylväitä. Näin rakentamiseen perehtyneenä olin vaikuttunut.

Ei kiinnostanut työkaveria verikirkko

Tää iso aukio, mikä sen nimi nyt oli... Taustalla Isakin kirkko

Isakin kattokupolia

 
Aina on Lappeenrannassa käydessä miettinyt, että miten täällä on näin paljon venäläisiä lauantaisin. No vastaus tuli, koska Pietarissa ei ollut ketään!! Jos kaupungissa asuu 4,7 miljoonaa ihmistä, kai sen pitäisi näkyä kadulla hurjana ihmismääränä. Vaan ei näkynyt. Tuntui kuin olisi ollut Helsingissä tavallisena arkipäivänä. Olin jotenkin varautunut kulkemaan kädet taskussa ja pujotella väenpaljouden läpi, mutta eipähän tarvinnut.

Muuttamutta. Mukava reissu kaikin puolen ja kyllähän sinne pitää toistekin mennä!

Tuli käytyä myös samana viikonloppuna hirvimetällä kaverin kanssa. Passipaikalla on kyllä helvetin kylmä, jos on varatunu olemaan ajomiehenä. Villahousut ja paita ois ollu kova juttu....
Siinä passissa päivystäessä ois voinu kysyy Nopsajalan tavoin kysyy että "oisko midii?" ja vastaus ois ollu "ei ees minimii!". Eli ei saatu perkele mitää. On ne hirvet fiksuja ku osaavat kiertää passiketjun tai olla liikkumatta. Noo joku kerta sit taas.... Mutta makkara ja notskikahvi maistui.
Sen takia ne sedät kai käy metsällä, että voi sit pitää notskilla jälkispekuloinnit: "kyl mie sanon et se oli siin lämpäreen pääl" tai "siit meni just se sinne pusikkoon ku tultii, jälet näin, oli iha tuoreet" / "Kyl se pääs kiertää, perkele". Ei mutta mukavaa touhuahan tuo on. Pitää kai ruveta käymään enemmänkii.

"Ootteko kuullu mitää? Ai tulee tänne, okei"

Ja takki haisi savulle. Ja niin kaikki muutki kamat...

Popup-editointitoimisto oli taas lyötävä pystyyn Vähän talvi jo polttelee, niin olihan se taas lyötävä popup-editointitoimisto pystyyn ja tehdä yhteenveto viimekaudesta videon muodossa. Ja tuli siinä taas palautettua mieleen että miten se sony vegas toimii.
Että olkaa hyvä:


Kausiedit: takki auki, lunta suussa!

Ja myös videomateriaalia Villen ja Janin kesähiihdoista:

kesähiihtoa lyngenissä


- Jussi

Kesän muisteluvideota

Kesä oli muistaakseni lämmin ja aurinkoinen. Tässä siitä pieni muistelo kun pojat veneilivät juhannusyönä tyynellä saimaan selällä.

ps. kauhee laatu mut no can do!!

Paluu kesälaitumilta

Pojat Turkkusessa

Terve vaan rakkaat lukijat!! monet ovat varmasti odottaneet sormet syyhyten, että koskahan ne tyypit jatkaa blogia. No odottajille tiedoksi: se on lokakuun ensimmäinen päivä ja NaamaVirneessä palaa kesälaitumilta!!!

 Kesä menikin aika sukkelasti töitä tehdessä, kukin alallaan.
Reissussa en itse paljoa ehtinyt käymään, mitä nyt Turkissa syyskuun alussa, mutta eihän sitä lasketa. Kotimaassa sitten Ilosaari- ja Jurassicrockissa tuli käytyä. Ville perhana lähti Janin kanssa käymään Lyngenissä kesän alussa, mutta me lassin kanssa ei töiden puolesta päästy lähtemään. Se jos mikä ärsytti, mutta rahhoo tienattiin sekin viikko, hah.

Yksi kaverimme meni kesällä naimisiin, joten meidänhän piti järjestää polttarit. Aamupäivä oli kaikkea touhua, ei siitä sen enempää, mutta iltapäivä olikin sitten jotain aivan huikeaa. Olimme järjestäneet Lassin kautta motocross-ajot Savitaipaleella, ja jumalauta mikä laji!!! Itse pelkkää skootteria nuorena poikana ajaneena 250cc motskari ei ollut se tutuin vehje, mutta parin kierroksen jälkeen homma alkoi toimia. Voi vain sanoa että vroomvroom JIIHAAA! Että krossipyöräkin täytyy hankkia joskus...

hop!

 Eipä kesästä nyt sen kummempaa tarinaa. Töitä tehtiin, kiipeiltiin, mökkeiltiin, veneiltiin jnejne, ihan perusmeininki.

01.32 kapteeni ohjaa juhannusyönä.

Turkkusen kivointa hommaa: vedessä puljailu

Lokkeja bongaamassa

koolinki suihkutolpan päässä.

ja taas mennään puljaamaan

Tänä kesänä Yhdysvalloissa tavattiin Moilanen. Kaksi sukulaista löytyi myös Halikarnos-yökerhosta Turkkusessa.

Ilosaarirockin parasta antia!

 Syyskuun lopussa saatiin vielä villi idea vesihiihtoon. lämmin vesi ja kunnon märkäpuku on tunnetusti vellihousujen hommaa, joten mehän käytimme pilkkihaalaria ja +10-asteista vettä (no en muista tarkasti). Olisihan motonetistä saanut niitä kiinalaisia märkäpukuja (nimensä veroisia), mutta aika kertakäyttö kamaa ne vissii o, tiedä häntä.  Ja pilkkihaalari muuten toimi. Vähän meni vetskareista vettä sisään, mutta eipä ollu kylmä, hah.
Itse vesihiihtokin oli aika siistiä hommaa. Sukset hieman leveämmät kuin omat, mutta rockeria löytyy ja surffailu onnistuu samalla tavalla. Ensikesän laji sekin.

Ja vesileikittää vielä syyskuun lopussa

tuokin oli aika jiihaata.

Se on pilkkihaalari päälle, karhun sivakat jalkaan ja narusta kiinni. Ny mennää.

Ja nyt siis korpot ja suksen kärjet kohti talvea. Lyngenissä päivän keskilämpötila painuu hyvää vauhtia nollaa kohti. Meidän poppoo starttaa auton keulan sinne suuntaan viikolla 43, ja kauden avaus voi alkaa. Puoli viikkoa on tarkoitus olla ja eiköhän siellä luntakin ole enemmän kuin viimekäyntimme aikaan. Se kertahan oli juuri tässä syys-lokakuun vaihteessa ja kivikkoa sai kiivetä. Eli nyt sitä lunta sinne.

Eipä sen kummempaa, lunta ootellessa!

- Jussi

Melontaa ja kesähiihtoa

Kesä on edennyt vauhdilla ja vaikka Suomen kesä ei parasta vielä ole näyttänytkään on mukavista aurinkoisista päivistä päästy nauttiimaan niin Suomen vesillä kuin myös Norjan vuorilla. Päivityksien suhteen ollaan eletty pientä hiljaiseloa, niimpä ajattelin koota alkukesän tapahtumat samaan nippuun.

Toukokuun viimeinen viikonloppu vietettiin auringosta, järvistä, kapeikoista ja koskista nauttien. Olimme ystäväni Ville Himmin kanssa suunnitelleet jo useampana keväänä melovamme Väliväylän Luumäeltä Kouvolaan. Tänä keväänä saimme ajankohdan sovittua, kaksikon vuokrattua ja pääsimme siis lopulta ensikertaa pienten koskien kimppuun.
Väliväylän pituus on noin 65km ja lähtöpaikka on Luumäeltä, Huopaisenvirralta. Kyykoski, joka sijoittuu noin puolivälintienoille, tarjosi meille mukavan yöpymispaikan laavuineen ja grillikatoksineen. Reissun parasta antia oli mielestäni noin 4km matka toinen toistaan seuraavia koskipätkiä juuri ennen saapumista päätepisteeseemme Kouvolaan, Käyrälammelle. Kyseistä melontareissua voin siis vilpittömästi suositella kaikille aloitteleville melojille, jotka haluavat ensipuraisun kevyisiin koskipätkiin.

Matkanvarrella on muutamia padottuja kohtia, joiden ohitse täytyy kajakit kantaa. Tarvittaessa voi poiketa vaikka paikalliseen kauppaan tai Pubiin nauttimaan virvokkeita.

Kyykoski tarjosi meille rauhallisen yöpaikan. Matkan varrella on paljon levähdyspaikkoja sekä muuta nähtävää. Mikäli reissuajankohdan sovittaa oikein, voi tanssinnälkäiset käydä valssit pyöräyttämässä Tirvan kuuluisalla tanssilavalla.

Terveisin!
Villet



KESÄHIIHTOA LYNGENISSÄ

Alkukesän kohokohta oli kesähiihdot Lyngenissä, Pohjois-Norjassa. Lumitalvi Norjassa oli ollut erittäin hyvä, joten odotukset hyvistä kesälaskuista olivat korkealla. Heti pelipaikoille päästyämme (pienten viivästysten jälkeen-->monot kotona ym.) huomasimme kymmeniä potentiaalisia kiipeily/laskupaikkoja.
Ensimmäiseksi kohteeksi valittiin Store Lakselvtinden ja tarkemmin tarkoituksena laskea jälleen mahtava Tomaskor (http://www.lyngen.name/lakselvtind_store/lakselvtind_store.html). Telttapaikka pyrittiin siis löytämään läheltä ensimmäista kohdetta.

Paikka löytyikin helposti Djupenin hiekkamontun kupeesta, vuoristopurojen vierustalta, keskeltä lampaiden laidunmaan. Leiripaikka siis pystyyn ja unille.

Päivärytmistä pohjoisessa ei itselläni ollut tietoakaan, sillä yöunille kävimme klo 11 ja sukset repussa ja reppuselässä valmiina ensimmäiseen nousuun olimme noin klo 18.Kaikki merkit hyvälle laskureissulle oli olemassa kun pääsimme lumirajalle noin 2n tunnin haikin jälkeen. Itselläni, kuten myös Janilla hymy alkoi pian hyytymään skinnatessamme vanhaa valumaa pitkin kohti Tomaskorin (Tomaskuru") alkupäätä. Auton kokoiset lumipallot ja metrin syvät uurteet tekivät hiihtämisestä.......hankalaa. Näimme kuitenkin että mahdollisuus laskemiseen oli lämpenevän ilman ja pehmenevän lumen seurauksena. Matka jatkui sukset repussa, jääraudat jaloissa hitaasti, mutta varmasti kohti "nivusen" (kurun) yläpäätä.

Niin kuin monesti tuntuu tapahtuvan ylhäällä varusteita välpätessämme.....kostuneet hanskat jäähän ja -10asteen pakkanen jäädyttää koko ajatellun laskulinjan. Tiesimme, että laskut oli laskettu ja leiriin paluu oli lähinnä laskeutumista. Suuniteltu 7-8h laskureissu oli tällä kertaa noin 12h seikkailu. Kokemuksena siis aivan mahtava vaikka olosuhteet tekivät reissusta haastavan.

Säätiedotus Suomesta (kiitos Jussin) lupaili seuraavalle päivälle aurinkoa, joten muutimme rytmiä ja seuraava "laskureissu" tehtäisiin päivällä. Päätimmekin nukkua 5h ja käydä vaeltamassa Goverdaleniin. Mahtava paikka patikoida aivan Jiehkkevárrin kupeessa!! Vuoristojärveä, boulderkiveä, koskia sekä tuliaisena poronsarvet:)

Laskullisesti kolmas päivämme Norjassa oli mahtava. Aurinko paistoi ja lumille pääsimme 1.5h patikoinnin jälkeen. Kohteenamme oli Rasmustinden. Huiiputus tältä reissulta jäi puuttumaan mutta hyvällä lumella pääsimme laskemaan 300-400m verttiä useaampaan kertaan. Laskuista löytyy materiaalia enemmin viereisestä linkistä. http://vimeo.com/44042406

Matkana mahtava ja kokemuksena loistava!! Seuraavaa reissua jo odotellaan.

Terveisin
Ville & Jani