"Ai eiks myö tarvitakaa vyörykamoja, jäärautoja, köysiä, skinejä, taukotakkeja, reppuja tai eväitä reissuun?" Se oli ensimmäinen ajatukseni kun aloitin pakkaamisen Rukan reissulle. Kummasti sitä on aina tullut otettua koko arsenaali mukaan ja sullottua reppuun mäkipäivän aamuna. Jännää... nyt sitä ei tarvitse tehdä. Eväitä ei tarvitse ottaa reppuun, voi tulla kämpille lounaalle. Voi mennä pitää taukoa kämpille. Jos ei huvita, voi mennä kämpille. Uskomatonta....
Eli näillä fiiliksillä alkoi hiihtokeskuskauden avaus Rukalla. Jännitti kun uusi kokemus oli edessä. HiihtoLOMA.
Jotkin opiskelijoiden kokoontumisajothan siellä oli, noin 400 enemmän tai vähemmän alamäkimiestä- ja naista ympäri Suomea. Me pääsimme lappeenrannan teknillisen yliopiston laskuporukan matkassa mestoille, vaikka olemme kumpikin AMK:ssa ja minä vielä toisessa kaupungissa. No, mukaan sitten päästiin ja bussilla huristeltiin kohti Rukaa.
Itse olen käynyt Rukalla viimeeksi noin viisi vuotiaana. Muistikuvat ovat hatarat, mutta uskoisin paikan muuttuneen AIKA lailla. Ei sitä Rukan kylää ole turhaan kehuttu. Pirun mukava ja toimiva se oli nimittäin. Majoitus oli jossain "RukaSuites", tms, mutta kuitenkin siinä 100m eturinteen hisseille. Kaikki palvelut olivat, jos nyt ei ihan samassa rakennuksessa, niin ainakin kävelyetäisyydellä, ja se oli mukavaa se!
Arkkitehti ei kaikesta päätellen ole ollut kännissä suunnitteluvaiheessa. Sen verran viihtyisä kylä oli, että voisi mennä toistekin.
 |
| "pääsiskö jo?" |
Itse hiihto oli sitten mitä oli. Puuteriöverit oli Lyngenin takia vieläkin päällä (lähteeköhän ne ikinä pois, mitä muut on mieltä?), joten ei niitä rinteitä puuterilankuilla viitsinyt kummemmin sahailla. Onneksi siis otimme molemmat mukaan kahdet kamat: Lassi tellut sekä laudan, minä tellut ja alpit.
Eka aamupäivä oli kunnon märkärättilumisadessa ja keli muutenkin oli melko sinkissä, joten haimme tatsia tutuilla vehkeillä.
 |
| Das sinkki |
Jos on laskenut yhden talven pelkästään överileveillä puuterilankuilla, jo pelkkä tasapainon löytäminen voi olla aluksi haastavaa. Onneksi sitä kesti hissille hiihtämisen verran.
Ja se telluttelu.... Kaksi ekaa käännostä oli, että mitäs helvettiä tapahtuu, mutta siitä se sitten alkoi rullaamaan. En siis ollut koskaan aikaisemmin laskenut telluilla, mutta yllättävän nopeasti sain hommasta kiinni. Pelisilmä toimi: Rukan rinteiden höyläämiseen ei kyllästynyt, kun alla oli itselle tuntemattomat välineet.
 |
| nyy skool-ryhmä lämittelee |
 |
| huonekuntamme |
Ei Ruka sitten kuitenkaan ollut mikään iso paikka. 10 rinettä oli auki ja lumen määrä niin vähäinen, että metsiin ei ollut asiaa. Jälleen kerran, jos ei olisi telluja ollut mukana, alamäkihommat olisivat olleet erittäin tylsää puuhaa. Jos Rukaa vertaisi Tahkoon, tuntuisi että Tahkolla saisi parempia (jyrkempiä, vaihtelempia) mäkiä. Varmaan pengerrys ja muu maan muokkaus on Tahkolla onnistunut paremmin. En sitten tiedä, mitä Ruka kunnon lumella tarjoaa, mutta eiköhän sieltä silloin saa irti enemmän kuin nyt.
Kun noin 400 opiskeljaa kokoontuu yhteen paikkaan, kaikki varmaan tietää menon. Joten ei siitä sen enempää.Meininki oli tietenkin erittäin rentoa ja homma oli erittäin jees.
Maininnan arvoinen tapahtuma oli kuitenkin rinnenaamiaiset. Vuosselin rinteeseen oli perustettu hengauspaikka, jossa musiikki soi ja porukka otti rennosti erinäisissä naamiaiskuitessaan. Me olimme sonnustautuneet oldschool-henkisesti, ja puvut saivatkin vähän kummastuneita katseita "normaaleilta" hiihtäjiltä. No, ainakin oma haalari oli lämmin, joten mikäs siinä hiihdellessä.
 |
| lassi ja menneen maailman meininki |
 |
| ah, niin hieno 90-luvun haalari! |
Hiihtokeskuskauden avaus oli erittäin onnistunut. Vaikka kelit eivät suosineet, hiihtämään pääsi ja bileet olivat hyviä. Mikäs siinä oli lomaillessa!
Talven suunnitelmista sen verran, että saatiin tuossa varattua lennot Geneveen, ja siitä sitten Kolmeen Laaksoon hiihtelemään tammikuun lopussa. voisi sanoa että JIIIHAAA!!
Eipä siinä, suksille seuraavan kerran joululomalla, ja suuntana koko porukalla ovat Villen osalta Pyhä, ja meidän osalta Ylläs.
Pakkasen puolelle keli on jo kääntynyt, enään vain se lumi puuttuu.
Lunta siis vielä ootellessa ja Naamat edelleen Virneessä
- Jussi ja Lassi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti