"Perkele ku saataa", sano Rahikaine ku teltasta heräsi.
Torstai-iltana alkoi Lakselvbuktissa sadella vettä, ja sade alkoi jo ärsyttää. Vesisade jatkui perjantaiaamuna, joten paskaako siinä: Leiri kasaan ja ukot kohti etelää.
Leiriä kasatessa sade alkoi jo oikeasti ärsyttämään, eikä lähtökään harmittanut oikestaan yhtään. Ajoreitiksi valittiin Tamok-Narvik-Abisko-Tornio.
Tamokista ei jäänyt mieleen paljoa mitään, koska huomasimme vasta Tamokin jälkeen että ajoimme sen läpi. Ruotsa katteli karttaa ja ihmetteli että missä se Tamok on. Rahikaine näytti että tuossa on tuo kylä ja tuossa myö mennää. Ja Tamok oli tuossa, ajettiin sen läpi. Aha, ok. Eli sellainen oli Tamokdalen....
Ukot ajelivat siis Narvikia pällistelemään. Ja Narvik oli kyllä jees. Tarkoitushan oli vain käydä katsomassa kaupunkia, syödä, ja jatkaa matkaa kohti Ruotsia.
Muuten hyvä suunnitelma, mutta perkele ku juna-asemalla (vessatauko+infotaulu) oli langaton verkko, joten androidit data-asentoon ja istuimille sormi kiinni vähä-älypuhelinten näyttöihin. Yllätys, yllätys, Lyngseidetissä ja ympäristössä lauantai näytti puolipilvistä. Pieni idea alkoi kyteä, että josko sitä ajelisi kolme tuntia takaisin, ja painuisi vielä mäkeen lauantaina.
Siinä ukot pohti ja ihmetteli pilvirintamia ja sade-ennusteita. Tyngäksi jäänyt reissu, ennuste hyvästä säästä ja joukossa tiivistyvä tyhmyys johti siihen, että päätimme lähteä takaisin Lyngeniin, JIIIHAAA!!!!
 |
| Ukot Narvikissa. Sport Centret oli hieno kauppa! |
 |
| (2 x jättipitsa + 3l colaa) / 3 hlö = vatsa täynnä |
Teltta lyötiin samalle paikalle, missä meillä oli leiri viime keväänäkin, joten fasiliteetit ja maasto oli tuttua. Teltan kasaus, auton räjäytys ja kamojen välppäys vesisateessa toi mieleen vanhan kunnon armeija-ajan. "Mitä nopeammin, sitä nopeammin..." joopajoo... Yllättävän kivuttomasti kaikki saatiin nippuun, ukot makuusäkkiin ja Espen Nordahlin "lonely planet" (Toppturer i Troms) auki ja reitin suunnitteluun.
Kavringtinden valikoitui kohteeksi, eikä Lounarin lupaama 99 % lumivarmuus pettänyt tälläkään kertaa!
Keli oli kuin olikin hyvä aamulla (siis ei sada, JIIHAA!!), puurot naamaan, leiri nippuun ja läpsyttelemään.
Aurinko paistoi (tietenkin) lähes koko nousun ajan, ja meininki oli mitä parasta! Edellisenä iltana sade oli tullut ylhäällä lumena, ja saimme 10-15 cm uutta lunta laskettavaksi. Ihan ok siis.
Meininki oli vuorella vähän kuin Everestillä. Porukkaa oli nimittäin aika paljon liikenteessä. Siinä siksakkia kitkuttaessa sai jatkuvasti ootella omaa vuoroaan. Välillä olisi lumiturvallisuuskouluttajia hirvittänyt, koska eteneminen ei ollut todellakaan oppikirjaesimerkki... Mutta lumi oli stabiilia, joten eipä siinä...
 |
| harjannetta toppendaleniin! |
 |
| siäl myö ollaa! |
 |
| Ja hymyilyttää! |
Kolmas laskupäivä, kolmas huiputus. Ei siis huono. Keli pysyi hyvänä koko ajan, ja naamat poltettiin taas. Itse laskukin oli kyllä reissun paras. Puuteriövereitä ei tullut, mutta on se tuore lumi kyllä erikiva juttu!
Laskun jälkeen kamat autoon, ja nokka kohti Kilpisjärveä. Kilpparilla pakkiruokailu parkkiksella, auton räjäytys ja ukot siviilikamoihin. Eli ohjelmassa on yön yli ajo etelään. Ei oo kiva nakki ei.
Mutta mikäs tässä rullaillessa kun oli reissun paras päivä takana, vatsa täynnä ja Lars Svedberg kertoo Sinuhen seikkailuista.
- Pojat (klo 03.52, Jyväskylään 300 km, matkaa on vielä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti