Onko taas mitää järkee.... Laskukuumeessa nimittäin. Enkä kyllä tarkoita nyt betonirakenteiden mitoituksen laskemista. Tosin on sekin joskus ihan ok, mutta puhun nyt siitä PAUDAkuumeesta!
Nyt on kulunu pari viikkoa on vierähtänyt Ranskan reissustamme. Tietenkin pari päivää sen jälkeen kun oltiin lähdetty pois, niin johan koko Ranskan alppien alueelle sataa yli metri uutta lunta. Perus.
Rahat on laskettu ja budjetoitu jo kevään juttuihin, joten eipä tässä oikein pääse viettämään paudafiestaa vaikka kuinka tekisi mieli.
Tänään tuntien perumisen takia päästiin aikaisemmin koulusta. Mietin kotiin ajellessa, että voisi läpällä lähteä skinnailemaan noita kotimaastoja Kuopion Puijonlaaksossa. Kolme vuotta on tullut asuttua Kuopiossa ja ne on vietetty Puijonlaaksossa. Kolme vuotta olen myös skinnausta puijonlaaksossa suunnitellut, joten pitäähän sitä nyt vihdoin lähteä kitkuttamaan! Itse Puijon mäelle ei kuitenkaan jaksanut lähteä, koska lähestymistä on kuitenkin muutama kilometri. Puijonlaakson eteläpuoli vaikutti fiksuimmalta ja parhaiten saavutettavalta. Päivänvaloa riitti siis vielä parisen tuntia, joten tuumasta toimeen! Kamat päälle, skinit (liisterisinit) suksiin ja matkaan.
Aluksi oli vähän huvittavaa skinnailla pyörätiellä ja olla keskittymättä ohi ajaviin autoihin tai vastaan tuleviin kävelijöihin. Kuulin väkisin ajatuksen taas yhdestä sekopäästä joka hiihtää laskettelukamoissa pyörätiellä....
 |
| Sähkölinjaa oli hyvä kitkutella |
KYSin vieressä kulkeva voimalinja oli hyvä kohta aloittaa siirtyminen metsän puolelle.
Aivan KYSin vieressä oleva kallio on kohteeni. Aikaisempina vuosina olin katsellut kalliota ja nyt se piti käydä korkkaamassa. Itse laskuhan oli aika kuraa. Kaksi käännöstä ja kantit osuihan ehkä jatkuvasti kallioon. Fiksua, mutta ah, niin siistiä silti. Alhaalla työskentelevät raksaäijät eivät varmaan huomanneet kalliolla heiluvaa hullua.
 |
| Siinä pieni linja |
 |
| Ja siinä toinen |
 |
| Ah, niin fiksua.... |
Pari laskua riehuttuani täytyi lähteä eteenpäin. Aikani skinnailtua tulin pyörätielle, joka halkoo eteläpuolen metsän. Eräs tyttö käveli juuri sopivasti pyörätiellä, kun pölähdin metsiköstä. Tytöltä pääsi säihkähdys ja mie tietenkin pahoitellen siinä olin. No siitä päästiin anteeksi pyydellen ja tyttö jatkoi matkaa. Vähän kyllä nauratti tää tollontouhu hiihdellä siellä missä kukaan ei oleta....
 |
| Jonku maja |
 |
| Jännästi kaatuneet puut |
 |
| Etäällä näkyvät kalliot saivat jäädä toiseen kertaan. Kypärä sillä kerralla mukaan! |
Lounaispuolella olevat kalliot olivat kyllä erittäin houkuttelevat, mutta ilman kypärää ei sinne viitsinyt lähetä riehumaan. Kivien, kantojen ja kallioiden keskellä pannuttaminen ei ole suotavaa, joten ensikerralla vakavien vammojen minimoimiseksi täytyy se potta ottaa mukaan.
Takaisintulo pyörätietä pitkin skinnaillen sujui oikein mukavasti, ja kämpillä varustevälppäyksen jälkeen suihkukaappi oli suhteellisen täynnä kuivavia varusteita...
 |
| varusteet kuivuu 1 |
 |
| Varusteet kuivuu 2 |
Parin tunnin hiihtely kotimaastossa vähensi kyllä putskunälkää jonkun verran, mutta ei tietenkään riittävästi. Jatkoa ajatellen tulen kyllä jatkamaan näitä kotiseutuskinnailuja, sen verran mukavaa homma oli!
Hiihtokeskusjuttuja sitten seuraavan kerran viikolla 12, K2 Freek'end-tapahtumassa Pyhällä!
- Jussi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti