"Madness?? This is NORWAY!!"

Tjenare kaikille!

Huomenta! kuva kämpän ikkunasta

Ruotsa on nyt yhdeksän vuorokautta elellyt Tromssassa, ja seuraavia kokemuksia on kertynyt:

Vaikka kuinka yritin sisäistää, asennoitua ja tiedostaa että Norja on kallis maa, niin eihän nyt JUMALAUTA!! Ruokakassi on lähes tuplaten kalliimpi, 12-pack (halvinta!!) kaljaa lähes 30 € ja yliopiston liikuntapalveluiden 120 €:n hinta vain muutamia mainitakseni. Voisi vastata 300-leffan tavoin, että this is Norway! Naurattaa jo oikeesti. Onneksi kuukauden bussilippu, 50 €, on Helsingin hinnoissa, että on sentään jotain positiivistakin. Eiköhän tähän totu niinkuin puukkoon selässä, mutta vähän kirrailee silti vaikka en mää valittaa haluu, näin ManitBoisia lainatakseni.

Yllättävän fiksua antaa asiakkaille ilmainen kahvi, ja ostoskärryssä on vielä mukiteline!

Yksi tärkeimmistä ruoka-aineista löytyi heti!

 Suomalaisia ei oo paljoo näkyny koululla eikä kaupungilla, mikä on toisaalta ikävä homma, mutta ehkä niitä tulee vastaan. Tromssa ei varmaa oo niin vetovoimainen suomalaisille opiskelijoille.

Asun ihan "peräkorvessa", joten bussilla pitää liikkua kouluun ja keskustaan. Eipä ne matkat nyt niin pitkiä ole, mutta silti on vähän totuttelemista siinäkin. Maisemat kämpiltä ovat toisaalta mahtavat, ja lähes viikon jatkunut täysikuu on ollut kyllä makee vuonon yllä. Tiistaina kaamos päättyi virallisesti, joten aamuaurinko alkaa pikkuhiljaa paistelemaan ikkunaan, jiihaa!

sellane luukku...

ja sellane talo.

Mutta valittamiset sikseen, homma on oikeesti niin helppoa täällä. Bussit liikkuu ajallaan, reittiopas-sovellus on ollut erittäin hyvä, ja kämppä on erittäin siisti samoin kämppikset.Joten ei viitsitä rutista, voisi olla paskempaakin!
Tähän asti on ollu kyllä tosi jees elämä täällä. Vastoinkäymisiä ei ole tullut, mitä nyt oon jättäny hanskat, pipon ja buffin bussiin (mitä en oo tehny ikinä, koskaan, missään....). Liikuntakeskus on tosi hyvä, punttiä pääsee vääntää, liikuntaporukat on monipuolisia (sählyy, nyrkkeilyy, lentistä, kiipeilyy jne.), ja Yliopisto on muutenkin ihan riittävän hyvä. Sääkin on ollut poutaista koko ajan, joten ei ole tarvinnut paskakeleissä synkistellä myöskään.
Kavereitakin oon saanu yllättävän nopeasti, ja ekat bileet oli jo lauantaina. Kaljahan ei yllämainitun mukaisesti ole ilmaista täällä, joten täytyy kai miettiä jotain kotikalja-meininkejä, en tiiä....
Ehkä hauskin juttu, liittyen kavereihin, oli kun norjalainen kämppikseni mainitsi Stigin yhdeksi lenpiartistikseen. Kuulemma "puumaa mä metsästän" on ollut kovassa käytössä karaokessa, höhöö.

Ihan peruskuutamo, oon jo tottunu.

Tämän hetken tärkein kartta!

Mutta koska tämä on laskublogi, niin laskemisesta täytyy mainita myös. Laskukamat on toistaiseksi Suomessa, ja kun käyn Suomessa ensiviikolla, tuon ne sitten tänne. Joten ei siitä sen enempää....

Oon kuitenkin jo tehnyt tiedusteluja ja tarkastelua tulevien urotekojen varalle! Eli Tromsdaltinden on nyt ehkä lähin vähän suurempi töppyrä tässä lähistöllä. Muuten lähestyminen noille vuorille on vähän haastavaa julkisilla, joten auto olisi kyllä vahva. Täytyy tässä vielä vähän tiedustella logistiikkaa ja muuta sellaista.
Tromsdalenissa kyllä sijaitsee matkailijoiden suosiossa oleva kabiini, jolla pääsee 600 m korkeudelle, ja siellä voi sitten turistit katsella maisemia ja revontulia. Töppyrällä sijaitsee myön isohko kahvila, josta saa vohveleita ja muuta mukavaa. Tältä kahvilalta olisi periaatteessa mahdollista hiihdella tunturijonojen ja yhden laakson läpi Tromsdaltindenille. Matkahan on ihan perkeleen pitkä, mutta mukavampi se on vuorten päällä läpsytellä kuin alhaalla laaksossa. Se voisi olla se ensimmäinen seikkailu!
Kävinkin jo viime viikolla pariin otteeseen vähän fiilistelemässä paikkoja. Ensimmäisellä kerralla kaverini Anna sattui olemaan Tromssassa, ja sovimme tapaavamme ylhäällä. Siinä vähän tallustelua ympäriinsä kuutamoa ja maisemia ihaillen, ja lopuksi kabiinin kahvilassa syötiin voffelit ja juotiin kahvit.

Hieno kuutamo, huono kamera.

 Toisella kerralla kävin jo pienellä haikilla pari sataa metriä korkeammalla, mutta kunnollisten varusteiden puutteessa en sitten lähtenyt enää pidemmälle. Kyllä ne vuoret siellä oottaa.
Lumipatja alhaalla kylän tuntumassa on kovaa, ja päällä noin viiden sentin "huurre"-kerros sokerilunta. Ylempänä, siellä kuudessa sadassa metrissä tuuli on puhaltanut lähes kaiken irtolumen pois, joten eeppisiä puuterisettejä ei nyt ole toistaiseksi luvassa. Eikä lumisateitakaan, piru vie!

Tromsdaltinden. Kuvattu noin 700 metristä

Naamajussi ja Tromsdaltinden

Maisemaaa

Tälläistä sokerilunta. hyvin jännä

Oli muuten herkkua voffelia!

 Laskupäivityksiä on sitten parin viikon päästä luvassa, kun laskukamat saadaan tänne, malttakaa siis siihen saakka.

Muttamutta, täällä sitä ollaan ja pärjäillään. Pysykäähä hököllä!

- NaamaJussi

Uusia vuosia!

Hoplaa, se on morot taas!

Ensinnäkin, blogin katselukerrat on pärähtäny yli 10000 kävijän. Kiitos siitä teille!

Mutta asiaan.
Uusi vuosi vietettiin Sallan kanssa alkuun märissä ja loskaisissa tunnelmissa Ylläksellä. Majoitus oli hankittu jälleen Mäkelältä, ja hommat kyllä toimi jälleen majoituksen osalta. Äkäshotellin vastapäätä tien toisella puolella. Ladut, skibussi-pysäkit ja kaupat kävelymatkan päässä. Erittäin jees.
Mutta se mainostamisesta. Reissun alkutunnelmat olivat siis hyvinkin loskaiset ja märät. Ylläksellä oli ollut plussakelit joulupäivältä lähtien, ja ne jatkuivat sunnuntaille saakka. Tunturi oli tunnetusti sinkissä koko reissun ajan, joten kaksi ekaa päivää meni murtsikkahommiksi. Olin reippaana poikana jättänyt kaikki murtsikkakamat kotiin, joten vuokravehkeillä ja laskuvaatteilla sitä ladulle lähdettiin.

Märkäää

Lähettiinkö nyt skinnaamaa vai hiihtämää?

Mutta se hiihtohan oli yllättävän kivaa (en oo hiihtäny ehkä viiteen vuoteen). Suksi piti ja pertsalla matka taittui yllättävänkin nopeasti. Makkara maistuu aina notskilla ja keli oli puurajan alapuolella erittäin hyvä. Lunta siellä oli kyllä reippaasti yli puoli metriä, joten pohjat kyllä tulee olemaan kunnossa kevättä ajatellen.

hiihto maistu

Salla ja TIS-51

Oho, vähä valoa taivaanrannassa (mutta tunturi tietenkin prrrrrr sinkissä).

Tunturi oli siis sinkissä, ja toinenkin päivä meni hiihtoladulla. Maanantain ja tiistain välisenä yönä alkoi sitten satamaan lunta, ja sitä sitten satoikin se 10-15 cm. Tiistai-aamupäivä meni hengaillessa odotellessamme Arttua ja Anniinaa, jotka tulivat viettämään uuden vuoden aattoa kanssamme.
Iltapäivä ja ilta meni sitten rinteiden puolella. Lumi oli erittäin hyvää sekä radoilla että niiden ulkopuolella. Vähän jäi harmittamaan ettei oltu valoisaan aikaan laskemassa. Koskematon suomi-pyyda olisi ollut tosiasia, mutta pitäähän nälkää jättää Suomen mäkiinkin. Pimeällä ja sumussa näkyvyys oli erittäin huono tunturissa, ja laskunautinto siitä tietenkin vähän kärsi. Mutta mitäpä siitä, telluilla laskien ja hyvällä lumella meininki oli kuitenkin mukavaa!

hyvä keli

Sallaki tykkäs laskettelusta, jes!

Naamat

Telluttelua sukkapuikoilla

Äkäslompolon puolelta lähetettävät valolyhdyt ovat kyllä makeita

 Jo lähes perinteinen uuden vuoden vietto ylläksellä oli jälleen hyvä reissu, ja tullaan kyllä ensivuonna taas. Ehkä vähän oppineena pääpaino voisi olla tuossa hiihtämisessä, kun tuo Yllästunturi on vähän sääaltis. Voisi ajatella lähtevänsä hiihtäämään murtsikkaa, mutta laskukamat olisivat mukana, jos sää aukeaakin.
Että näillä eväillä siis.

Sivuhuomiona että Rahikaista ja Ruotsaa haastateltiin Hesariin koskien Tromssaan lähtöä. Rahikaine pääs lehteen oikeen kuvan kera, ja tässä linkki

Miun Tromssaan lähtöön sitä vastoin on enää viisi päivää. Kaikkea säätöä vielä reissuun liittyen on tehtävänä, tietenkin. Fiilikset on vähän kuin inttiin lähtisi. Juttuja on kuullu mutta ei mitään hajua kuinka homma käytännössä toimii. No katotaa!

- Jussi

Jouluja ja uusia kujeita

Tervee!

Se on taas tovi vierähtänyt blogipäivityksistä. Syynä ollut luonnollisesti se, ettei tässä nyt ole tapahtunut mitään. Muut ovat käyneet jo hiihtokeskuksissakin ja muuta mukaava seikkailua tehneet, myö ollaa vaa tehty töitä ja käyty koulua. Sen puoleen, ei oo luntakaan niin mitäs täällä voi tehä. Ei vitti midii. Treeni kautta varten on ainakin Ruotsan osalta ollut parhaalla tasolla vuosikausiin, ja tuloksia keväthangilta odotellessa.
Niin, videokin saatiin ulos jo aika päiviä sitten syysretkeltä, ja tarkkasilmäisimmät ovatkin jo nähneet (ja toivottavasti katsoneetkin) Lyngenin syysretken videon tuosta vasemmalla olevasta videopalkista. Musalöytö oli kyllä hyvä. Blue foundation - Bonfires soi jollain Salomon freeski tv:n Norja-pätkällä, ja siitähä Ruotsa sen otti.

Aikaisia joululahjoja!

Sitten mainostukset ja "yhteistyökumppaneiden kiitokset": Reilun kuukauden takaisenVapaalasku-iltamien videokisan viimeinen sija harmitti, mutta saatiin kuitenkin hienot palkinnot. Editoija Ruotsa sai sairaan nopeet ja värikkäät kerraston housut, taiteellinen johtaja Rahikaine ja head camera-wizard Soinine pipot. Kiitoksia Relaalle, Peak Performancelle ja Muukkosen Artulle!

 

Joulu tässä jo kolkuttelee ovelle ja huomennahan pääpäivä on. Naamat viettelevät Joulun kotopuolessa voimia keräillen, mutta sitten uudeksi vuodeksi Ruotsa lähtee Sallan kanssa Ylläkselle. Lunta ei täällä etelässä ole yhtään (vähän sitä oli marraskuun lopulla, mutta sitten tuli tuo perhanan Atlantin matalapaine), joten Ylläksen reissu on enemmän kuin paikallaan.

Tässä loppusyksy ja lumeton alkutalvi on mennyt siis kullakin tahoillaan töitä ja koulua painellen. Kerrottavaa ei ole ollut, mutta nyt sitä sitten on, hahaa!!
Ruotsa haki ja pääsi TROMSSAN yliopistoon vaihto-oppilaaksi!! Lähtö on 13. päivä tammikuuta, ja paluu sitten joskus toukokuun lopussa. Moni voisi miettiä että mitä järkeä on lähteä tuohon yhteen maailman halvimmista maista. No, ei siinä mitään sen kummempaa, Norja nyt on vaan Norja. Monta kertaa on mietitty reissun jälkeen että vitsi täällä olisi makee viettää koko kevät hiihdellen Lyngenin niemimaan töppyröitä. No, nyt se on mahdollista, ja ompahan välipäivillekin tekemistä, kun keli on sinkissä tai muuten vain lonkankoukistajat jumissa. Rahikaisella on myös pullat hyvin uunissa Tromssaan lähdön kanssa, nimittäin työharjoitteluun. Toivotaan todella että tärppäisi!
Vaihtoon lähtöön liittyvistä jutuista ja itse vaihdosta Ruotsa sitten päivittelee tänne tuonnempana.

Kamapäivityksistä myös sen verran, että Dynafitin monojen kaveriksi Ruotsa hankki Down-merkkiset sukset. Hyvinkin hienot, vaikka kuvissa tuo sininen väri ei ollut se paras. Nyt vain täytyy sitä sidehommaa miettiä. Henkisesti sielu on jo myyty Dynafitille, mutta lompakko ei vielä ole samaa mieltä. Tässä kuitenkin on hyvin aikaa vielä miettiä, koska kaamosaika loppuu pohjoisessa vasta tammikuun lopussa. Silloin kamat on oltava viimeistään tikissä ja mäkihommat voivat alkaa kunnolla!

Get DOWN!!

Tästä siis hyvät Joulun toivotukset kaikille! Kyllä ne lumet tulee vielä!

T: Naamat

Videomatskua Lyngenistä

Hopsis!

Tässä huikaisevan kävijämäärän innoittama (kiitos Pilke!) julkaistaan ensimmäinen video Lyngenin ensilumilta. Editoijana tällä kertaa toimi Laukkarinen. Ruotsan editointitoimisto tekee vielä viimeisiä viilauksia, mutta eiköhän siitäkin päästä nauttimaan parin päivän sisällä!
Eli olkaapa hyvät:


Lyngen 27.10.2013 from Johnny on Vimeo.

Kauden aloitus 2.0

Moro!

Estradilla

Kauden aloitus 2.0, eli tarkemmin sanottuna Expo-viikonloppu on takana päin. Iltamia, Expoja ja kaikkea niihin liittyvää on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa ja hyvä viikonloppu on jälleen kerran!

Kävimme porukalla Expoilla jo perjantaina. Tuttua ja turvallista menoa jälleen kaikin puolin. Väkeä ei onneksi ollut vielä nimeksikään ja kamoja sai hiplailla kaikessa rauhassa. Positiivinen asia oli kamapörssi, jossa löytyi yllättävän hyväkuntoisia randosettejä ei niin pöyristyttävin hinnoin, mainittakoon Völkl Shiro+Marker Baron (molemmat tämän kauden malleja), 370 €. Ei paha siis.
3 tuntia piti olla riittävä aika pyöriä, mutta eihän se meinannut riittää millään. Kaikenlainen kamojen hiplailu, myyjien kanssa juttelu ja päämäärätön kävely vie yllättävän paljon aikaa...

Kello oli siis jo vaikka mitä, ja ruuan kautta ILTAMIIN! Pääsimme Vanhalle vasta klo 20 aikaan, ja odotimme pitkää jonoa. Ei sitä jonoa, kummallista kyllä, näkynyt mailla halmeilla, joten ukot, sekä vaimokkeet Salla ja Suvi, lampsaisivat sisään. Vuosi oli taas tullut odotettua ja taas sitä mentiin.
Ilta alkoi tutulla suksisali-kierroksella. Kaikkea kivaa oli taas esillä ja mukava oli taivutella uutuussuksia, käydä sovittamassa SAUNA-pipoja ja jutella esittelijöiden kanssa.
Illan ensimmäisestä elokuvasta ei ollut paljoa odotuksia, mutta Let's go get small yllätti erittäin positiivisesti. Perus jenkkien hulluttelumeininkien sijaan oli jyrkän kiipeämistä, kiinnostavaa kelkalla liikkumista (voisi olla mahtihomma jossain koillis-Lapissa), sekä tietenkin Henrik Winstedt.
Mies, joka on erittäin pätevä laskija ja puuterinpöllyttäjä, mutta täysi noviisi randohommien kanssa. Jännä, miten itselle ihan selkeät asiat kuten se, että huipulla ei aina ole tasaista aluetta jossa välpätä kamoja, eivät ole ihan niin itsestäänselvyyksiä kokeneelle puuterihaille. Rohkea ukko kuitenkin kun lähtee noinkin pystymetsästä valloittamaan jäistä vuorenseinämää (eikä ole ikinä pitänyt jäärautoja jalassa).

Hieno oli myös Col Verte-jyrkänlaskudokumentti. Tuohon suuntaan olisi mahtava kehittyä itsekin. Vuorikiipeily sekoitettuna lasketteluun on kyllä jotenkin mahtavaa hommaa, ja sitä olisi kiva joskus tehdä noiden miesten tapaan.

Taiteellinen johtaja Rahikainen kertoo teoksesta

Pääsimme (kiitos äänestäjien!!) Nietos Photo Challengen finaaliin, ja oli kyllä mahtava päästä näkemään oma tuotos isolla lakanalla. Äänet ei ehkä ollut ekassa rivissä parhaimmillaan, ja kuvakin pomppi "hieman" enemmän kuin läppärin ruudulla. Tänä talvena siis kypärän hihna tiukemmalle!
Äänestyksessä videomme ei kuitenkaan ollut se paras, ja jäimme harmillisesti neljänsiksi. Laskuasulle olisi ollut käyttöä (mitenhän se jakaa kolmeen osaan...?), mutta ei voi minkään. Tulos korpesi aika lailla, mutta onneksi Salla ja Suvi antoi parhaan palkinnon ikinä: PULLON SKUMPPAA, jiihaa!! Saatiin myös drinkkiliput Muukkoselta, joten mikäs siinä oli iltaa jatkaessa. Pilkkeen puolesta tulee vielä pientä palkintoa postissa, joten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Skumppaa hei, Skumppaa hei! Kiitos Salla&Suvi!!!

 Nietos Photo Challengen kutsusarjassa Tero Repo vei odotetun voiton Rocky-teemaisella tuotoksellaan. Itselle Rocky-fanina teos kyllä upposi, varsinkin loppuosa oli aivan huikea!! Yleisö jopa taputti biisin tahtiin (kirjoittaja mukaanlukien) ja Repo... no ei pilata. Ne jotka eivät ole nähneet niin pääsevät katsomaan tällä viikolla sen Relaa.comissa. Onnea siis Repolaiselle!

Viimeisenä ohjelmanumerona oli tietenkin Pilke. Kovasti leffaa oli odotettu ja kyllähän se odotukset täyttikin. Oli makea päästä kuulemaan kokeneiden karjujen mietteitä ja fiiliksiä laskuhommista. Eritoten Arto Majavan pätkä oli mahtava. Voisi vinkata Pauligille uudesta mainoskasvosta... Pätkä oli mieleenpainuva myös siinä mielessä, että Ellendaltinden Lyngenissä, jonka huipulla kävimme keväällä, näkyy myös. Eli samoja töppyröitä ollaan käyty kiertämässä niinkuin kovat jätkätkin!

Kauden avaus oli jälleen kerran erittäin antoisa! Niin kuin on blogi-päivityksistä käynyt ilmi, nälkää täytyy jäädä seuraaviin koitoksiin, Nietos Photo Challengea ajatellen nimittäin!

T: Naamat