Jouluja ja uusia kujeita

Tervee!

Se on taas tovi vierähtänyt blogipäivityksistä. Syynä ollut luonnollisesti se, ettei tässä nyt ole tapahtunut mitään. Muut ovat käyneet jo hiihtokeskuksissakin ja muuta mukaava seikkailua tehneet, myö ollaa vaa tehty töitä ja käyty koulua. Sen puoleen, ei oo luntakaan niin mitäs täällä voi tehä. Ei vitti midii. Treeni kautta varten on ainakin Ruotsan osalta ollut parhaalla tasolla vuosikausiin, ja tuloksia keväthangilta odotellessa.
Niin, videokin saatiin ulos jo aika päiviä sitten syysretkeltä, ja tarkkasilmäisimmät ovatkin jo nähneet (ja toivottavasti katsoneetkin) Lyngenin syysretken videon tuosta vasemmalla olevasta videopalkista. Musalöytö oli kyllä hyvä. Blue foundation - Bonfires soi jollain Salomon freeski tv:n Norja-pätkällä, ja siitähä Ruotsa sen otti.

Aikaisia joululahjoja!

Sitten mainostukset ja "yhteistyökumppaneiden kiitokset": Reilun kuukauden takaisenVapaalasku-iltamien videokisan viimeinen sija harmitti, mutta saatiin kuitenkin hienot palkinnot. Editoija Ruotsa sai sairaan nopeet ja värikkäät kerraston housut, taiteellinen johtaja Rahikaine ja head camera-wizard Soinine pipot. Kiitoksia Relaalle, Peak Performancelle ja Muukkosen Artulle!

 

Joulu tässä jo kolkuttelee ovelle ja huomennahan pääpäivä on. Naamat viettelevät Joulun kotopuolessa voimia keräillen, mutta sitten uudeksi vuodeksi Ruotsa lähtee Sallan kanssa Ylläkselle. Lunta ei täällä etelässä ole yhtään (vähän sitä oli marraskuun lopulla, mutta sitten tuli tuo perhanan Atlantin matalapaine), joten Ylläksen reissu on enemmän kuin paikallaan.

Tässä loppusyksy ja lumeton alkutalvi on mennyt siis kullakin tahoillaan töitä ja koulua painellen. Kerrottavaa ei ole ollut, mutta nyt sitä sitten on, hahaa!!
Ruotsa haki ja pääsi TROMSSAN yliopistoon vaihto-oppilaaksi!! Lähtö on 13. päivä tammikuuta, ja paluu sitten joskus toukokuun lopussa. Moni voisi miettiä että mitä järkeä on lähteä tuohon yhteen maailman halvimmista maista. No, ei siinä mitään sen kummempaa, Norja nyt on vaan Norja. Monta kertaa on mietitty reissun jälkeen että vitsi täällä olisi makee viettää koko kevät hiihdellen Lyngenin niemimaan töppyröitä. No, nyt se on mahdollista, ja ompahan välipäivillekin tekemistä, kun keli on sinkissä tai muuten vain lonkankoukistajat jumissa. Rahikaisella on myös pullat hyvin uunissa Tromssaan lähdön kanssa, nimittäin työharjoitteluun. Toivotaan todella että tärppäisi!
Vaihtoon lähtöön liittyvistä jutuista ja itse vaihdosta Ruotsa sitten päivittelee tänne tuonnempana.

Kamapäivityksistä myös sen verran, että Dynafitin monojen kaveriksi Ruotsa hankki Down-merkkiset sukset. Hyvinkin hienot, vaikka kuvissa tuo sininen väri ei ollut se paras. Nyt vain täytyy sitä sidehommaa miettiä. Henkisesti sielu on jo myyty Dynafitille, mutta lompakko ei vielä ole samaa mieltä. Tässä kuitenkin on hyvin aikaa vielä miettiä, koska kaamosaika loppuu pohjoisessa vasta tammikuun lopussa. Silloin kamat on oltava viimeistään tikissä ja mäkihommat voivat alkaa kunnolla!

Get DOWN!!

Tästä siis hyvät Joulun toivotukset kaikille! Kyllä ne lumet tulee vielä!

T: Naamat

Videomatskua Lyngenistä

Hopsis!

Tässä huikaisevan kävijämäärän innoittama (kiitos Pilke!) julkaistaan ensimmäinen video Lyngenin ensilumilta. Editoijana tällä kertaa toimi Laukkarinen. Ruotsan editointitoimisto tekee vielä viimeisiä viilauksia, mutta eiköhän siitäkin päästä nauttimaan parin päivän sisällä!
Eli olkaapa hyvät:


Lyngen 27.10.2013 from Johnny on Vimeo.

Kauden aloitus 2.0

Moro!

Estradilla

Kauden aloitus 2.0, eli tarkemmin sanottuna Expo-viikonloppu on takana päin. Iltamia, Expoja ja kaikkea niihin liittyvää on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa ja hyvä viikonloppu on jälleen kerran!

Kävimme porukalla Expoilla jo perjantaina. Tuttua ja turvallista menoa jälleen kaikin puolin. Väkeä ei onneksi ollut vielä nimeksikään ja kamoja sai hiplailla kaikessa rauhassa. Positiivinen asia oli kamapörssi, jossa löytyi yllättävän hyväkuntoisia randosettejä ei niin pöyristyttävin hinnoin, mainittakoon Völkl Shiro+Marker Baron (molemmat tämän kauden malleja), 370 €. Ei paha siis.
3 tuntia piti olla riittävä aika pyöriä, mutta eihän se meinannut riittää millään. Kaikenlainen kamojen hiplailu, myyjien kanssa juttelu ja päämäärätön kävely vie yllättävän paljon aikaa...

Kello oli siis jo vaikka mitä, ja ruuan kautta ILTAMIIN! Pääsimme Vanhalle vasta klo 20 aikaan, ja odotimme pitkää jonoa. Ei sitä jonoa, kummallista kyllä, näkynyt mailla halmeilla, joten ukot, sekä vaimokkeet Salla ja Suvi, lampsaisivat sisään. Vuosi oli taas tullut odotettua ja taas sitä mentiin.
Ilta alkoi tutulla suksisali-kierroksella. Kaikkea kivaa oli taas esillä ja mukava oli taivutella uutuussuksia, käydä sovittamassa SAUNA-pipoja ja jutella esittelijöiden kanssa.
Illan ensimmäisestä elokuvasta ei ollut paljoa odotuksia, mutta Let's go get small yllätti erittäin positiivisesti. Perus jenkkien hulluttelumeininkien sijaan oli jyrkän kiipeämistä, kiinnostavaa kelkalla liikkumista (voisi olla mahtihomma jossain koillis-Lapissa), sekä tietenkin Henrik Winstedt.
Mies, joka on erittäin pätevä laskija ja puuterinpöllyttäjä, mutta täysi noviisi randohommien kanssa. Jännä, miten itselle ihan selkeät asiat kuten se, että huipulla ei aina ole tasaista aluetta jossa välpätä kamoja, eivät ole ihan niin itsestäänselvyyksiä kokeneelle puuterihaille. Rohkea ukko kuitenkin kun lähtee noinkin pystymetsästä valloittamaan jäistä vuorenseinämää (eikä ole ikinä pitänyt jäärautoja jalassa).

Hieno oli myös Col Verte-jyrkänlaskudokumentti. Tuohon suuntaan olisi mahtava kehittyä itsekin. Vuorikiipeily sekoitettuna lasketteluun on kyllä jotenkin mahtavaa hommaa, ja sitä olisi kiva joskus tehdä noiden miesten tapaan.

Taiteellinen johtaja Rahikainen kertoo teoksesta

Pääsimme (kiitos äänestäjien!!) Nietos Photo Challengen finaaliin, ja oli kyllä mahtava päästä näkemään oma tuotos isolla lakanalla. Äänet ei ehkä ollut ekassa rivissä parhaimmillaan, ja kuvakin pomppi "hieman" enemmän kuin läppärin ruudulla. Tänä talvena siis kypärän hihna tiukemmalle!
Äänestyksessä videomme ei kuitenkaan ollut se paras, ja jäimme harmillisesti neljänsiksi. Laskuasulle olisi ollut käyttöä (mitenhän se jakaa kolmeen osaan...?), mutta ei voi minkään. Tulos korpesi aika lailla, mutta onneksi Salla ja Suvi antoi parhaan palkinnon ikinä: PULLON SKUMPPAA, jiihaa!! Saatiin myös drinkkiliput Muukkoselta, joten mikäs siinä oli iltaa jatkaessa. Pilkkeen puolesta tulee vielä pientä palkintoa postissa, joten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Skumppaa hei, Skumppaa hei! Kiitos Salla&Suvi!!!

 Nietos Photo Challengen kutsusarjassa Tero Repo vei odotetun voiton Rocky-teemaisella tuotoksellaan. Itselle Rocky-fanina teos kyllä upposi, varsinkin loppuosa oli aivan huikea!! Yleisö jopa taputti biisin tahtiin (kirjoittaja mukaanlukien) ja Repo... no ei pilata. Ne jotka eivät ole nähneet niin pääsevät katsomaan tällä viikolla sen Relaa.comissa. Onnea siis Repolaiselle!

Viimeisenä ohjelmanumerona oli tietenkin Pilke. Kovasti leffaa oli odotettu ja kyllähän se odotukset täyttikin. Oli makea päästä kuulemaan kokeneiden karjujen mietteitä ja fiiliksiä laskuhommista. Eritoten Arto Majavan pätkä oli mahtava. Voisi vinkata Pauligille uudesta mainoskasvosta... Pätkä oli mieleenpainuva myös siinä mielessä, että Ellendaltinden Lyngenissä, jonka huipulla kävimme keväällä, näkyy myös. Eli samoja töppyröitä ollaan käyty kiertämässä niinkuin kovat jätkätkin!

Kauden avaus oli jälleen kerran erittäin antoisa! Niin kuin on blogi-päivityksistä käynyt ilmi, nälkää täytyy jäädä seuraaviin koitoksiin, Nietos Photo Challengea ajatellen nimittäin!

T: Naamat

viimeinen päivä ja kotio päi

Vöyh!

Paluu retkeltä onkin jo tässä suoritettu, mutta kerrataanpas viimehetkien tapahtumat

Auringon nousua

Sunnuntai alkoi edellisen postauksen mukaan hyvin aikaisin. Puolen seiskan aikaan Jeeppi starttasi kohti Kjosenia ja tunnelma oli jo rutiininomainen. Alhaalla reppu suksineen kaikkineen selkään ja jalalla 600 vert.m. törmälle että hops vain. Siltä se ainakin tuntui. Kropat olivat jo varmaan saaneet touhusta kiinni, eikä nouseminen 20 kg repun kanssa tuntunut enään ollenkaan niin pahalta kuin ekoina päivinä.

Vähän jygää skinnata

Siitä suksilla suihkien eilisen kurun alle, joka oli siis alhaalta katsottuna vasemmalla puolella Istindeniä, eikä oikealla, kuten aiemmin mainitsimme. Matti päätti lähteä laskemaan kurun alta takaisin päin, ja lupasi kuvata meidän muiden laskuja sitten.
Kurua noustessa Ruotsa päätti koetella itseään, ja johti rappusten tekoprojektia alusta loppuun. Toimiva tahti oli 20 askelta ylöspäin ja 10 uloshengitystä huilia. Niillä noustiin se 500 vert.m pitkän kurun huipulle asti (korkeus n. 1300 m). 
Aamulla pääsimme todistamaan hienoa auringonnousua. Pilvet kuitenkin jälleen pilasivat kaiken ja aurinkoinen sää jäi haaveeksi sinäkin päivänä.
 Vaan eipäs jäänykään, hah!! Noustuamme puoleen väliin kurua, se Iso Arska tulikin yht'äkkiä pilvien takaa esiin ja aloitti ankaran grillaamisen. Valo oli kyllä upea, kuru näytti mahtavalta ja mieletkin oli korkealla. Mutta se kuumuus, se hien määrä.... Keulilla latukone Ruotsa hikoili taas niin ettei paremmasta väliä, mutta onneksi nesteytys oli kunnossa! Rahikainen ryhmän varajohtajana (peränpitäjänä siis) sai nousta kivoja rappusia vailla hien häivääkään. Hyvä ettei kylmä tullut herralle.

mitämitä aurinko alkaa paistaa

Laukkarine ja Rahikaine tulee perässä

Laukkarine innoissaan!

 Huipullehan siinä jälleen päästiin ja maisemat olivat hyvin erinlaiset kuin lauantaina. Eikä metrin päässä olleelle kaverille tarvinnut huutaa tuulen yli, tai kiinnittää kaikki kilkkeet reppuun/itseensä ettei tuuli vienyt niitä. Evästauko kuuman mehun kera oli siellä paikallaan.
Onneksi aurinko ei ollut isommin ehtinyt pehmittämään lunta. Vähän tietenkin kaikkea valumaa tuli, mutta muuten lumi oli jees. Pienen lumentestaussession jälkeen ukot perä perää tuubiin.

laukkarine valmiina lähtöön

Valo oli kerrassaan mahtava, ja niin oli laskukin! Ylängölle päästyämme pohdittiin vielä Istindenille kipuamista (kellokaan ei ollut paljon, evästä ja vettä riitti), mutta jätettiin menemättä. Perhana että syletti jälkeenpäin siinä louhikkoa laskeutuessa. Viimeinkin olisi päässyt Istindenille, mutta ensikertaan sekin sitten jäi. Hyvä tietenkin jättää nälkää.

Alas sitten vain

Samaan aikaan Soininen oli suorittamassa projektiaan Sultindenin eteläpuolen kurunousun kanssa vuorikiipeily-ottein. Sukset olivat siis jääneet mökille. Nousu oli kuulemma vähän hitaampaa kuin luuli, mutta ei kuitenkaan eväitä ehtinyt syömään. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja Soinine pääsi huipulle. Pirun kylmä kuitenkin oli, eikä maisemia kauaa ehtinyt ihailemaan. Alaspäin ja soitosta Rahikainen tuli hakemaan pojan pois tienvarresta. Aivan mahtava reissu se kuitenkin oli, ja pitänee kaikkien muidenkin varmaan harkita tuota vuorikiipeilymahdollisuutta seuraavilla reissuilla.

Kurun pohjalla

Ja huipulla!

Istinden on tuo korkein, pojat olivat keskeltä hieman oikealle, törmän toisella puolella

Ja maisemaa

Illalla oli sitten kaikilla pakkaussessiot. Lähtöaika oli 00.15, joten hyvinhän siinä ehti nukkumaan. Jotkut ruhtinaalliset 2,5 h, jotkut vain 2 h. Sehän jo riittää nuorille miehille. Äijät kuormattiin autoihin ja suunta etelää kohti. Ajomatka oli taas tutun sumuista, raskasta ja pimeää, mutta tiellä kestettiin. Tosin autokunta Jeep oli hieman vaikeuksissa amerikkalaisilla kitkoilla, mutta tiellä siis kuitenkin kestettiin.

Reipas kaudenavaus on nyt kuitenkin takana ja arki taas koittaa. Joku filosofisempi raportti varmaan vielä tulee ja videota myös. Pari kuukautta täytynee tsempata, niin sittenhän on jo tammikuu ja uudet kujeet!

Expoilla ja iltamissa sitten heilutaan!

T: Naamat

Huomenta!

Kello on täällä Norjassa 06.08 ja aamupalapekonit on syöty. Rahikainen tiskaa ja muut juo vielä kahvia.
Tänään on viimeinen päivä mäessä. Keli on tuttua ja turvallista, pilveä ja pientä tuulta. Jos näkyvyyttä riittää niin huipulle mennään!! Soinine on lonely rider tänään ja lähtee kiipeilyhommiin Sultindenin kuruun.

Downsift-Matti Lyngenin niemen kärjessä

Pojat majakkatuvassa

Kalaakin tuli!

 Eilen Ville ja Matti vietteli välipäivää, Jani, Rahikaine ja Ruotsa lähtivät mäkeen. Kjosenin massiivi oli suunta, ja kiipesimme mahtavan kurun Istindenin oikealla puolella alhaalta päin katsottuna. Tuuli ihan helvetisti, lumi pöllysi ja parrat olivat jäässä, mutta ai että se oli SEIKKAILU!! Lasku oli mahtava, ainut vain että kypäräkameran linssi oli huurussa, joten videot jäivät hieman vajavaisiksi.

(kuvakaappaus) parta jäässä, takki jäässä, kaikki jäässä mutta kurun huipulle päästiin!!

Tässä dokumentaatiotallenne joistain matkan tapahtumista, olkaa hyvä:



Ensikäännösten höpinöitä from Jussi Ruotsalainen on Vimeo.

T: Pojat