tiistai 29. lokakuuta 2013

viimeinen päivä ja kotio päi

Vöyh!

Paluu retkeltä onkin jo tässä suoritettu, mutta kerrataanpas viimehetkien tapahtumat

Auringon nousua
Sunnuntai alkoi edellisen postauksen mukaan hyvin aikaisin. Puolen seiskan aikaan Jeeppi starttasi kohti Kjosenia ja tunnelma oli jo rutiininomainen. Alhaalla reppu suksineen kaikkineen selkään ja jalalla 600 vert.m. törmälle että hops vain. Siltä se ainakin tuntui. Kropat olivat jo varmaan saaneet touhusta kiinni, eikä nouseminen 20 kg repun kanssa tuntunut enään ollenkaan niin pahalta kuin ekoina päivinä.

Vähän jygää skinnata
Siitä suksilla suihkien eilisen kurun alle, joka oli siis alhaalta katsottuna vasemmalla puolella Istindeniä, eikä oikealla, kuten aiemmin mainitsimme. Matti päätti lähteä laskemaan kurun alta takaisin päin, ja lupasi kuvata meidän muiden laskuja sitten.
Kurua noustessa Ruotsa päätti koetella itseään, ja johti rappusten tekoprojektia alusta loppuun. Toimiva tahti oli 20 askelta ylöspäin ja 10 uloshengitystä huilia. Niillä noustiin se 500 vert.m pitkän kurun huipulle asti (korkeus n. 1300 m). 
Aamulla pääsimme todistamaan hienoa auringonnousua. Pilvet kuitenkin jälleen pilasivat kaiken ja aurinkoinen sää jäi haaveeksi sinäkin päivänä.
 Vaan eipäs jäänykään, hah!! Noustuamme puoleen väliin kurua, se Iso Arska tulikin yht'äkkiä pilvien takaa esiin ja aloitti ankaran grillaamisen. Valo oli kyllä upea, kuru näytti mahtavalta ja mieletkin oli korkealla. Mutta se kuumuus, se hien määrä.... Keulilla latukone Ruotsa hikoili taas niin ettei paremmasta väliä, mutta onneksi nesteytys oli kunnossa! Rahikainen ryhmän varajohtajana (peränpitäjänä siis) sai nousta kivoja rappusia vailla hien häivääkään. Hyvä ettei kylmä tullut herralle.
mitämitä aurinko alkaa paistaa

Laukkarine ja Rahikaine tulee perässä
Laukkarine innoissaan!
 Huipullehan siinä jälleen päästiin ja maisemat olivat hyvin erinlaiset kuin lauantaina. Eikä metrin päässä olleelle kaverille tarvinnut huutaa tuulen yli, tai kiinnittää kaikki kilkkeet reppuun/itseensä ettei tuuli vienyt niitä. Evästauko kuuman mehun kera oli siellä paikallaan.
Onneksi aurinko ei ollut isommin ehtinyt pehmittämään lunta. Vähän tietenkin kaikkea valumaa tuli, mutta muuten lumi oli jees. Pienen lumentestaussession jälkeen ukot perä perää tuubiin.

laukkarine valmiina lähtöön
Valo oli kerrassaan mahtava, ja niin oli laskukin! Ylängölle päästyämme pohdittiin vielä Istindenille kipuamista (kellokaan ei ollut paljon, evästä ja vettä riitti), mutta jätettiin menemättä. Perhana että syletti jälkeenpäin siinä louhikkoa laskeutuessa. Viimeinkin olisi päässyt Istindenille, mutta ensikertaan sekin sitten jäi. Hyvä tietenkin jättää nälkää.

Alas sitten vain
Samaan aikaan Soininen oli suorittamassa projektiaan Sultindenin eteläpuolen kurunousun kanssa vuorikiipeily-ottein. Sukset olivat siis jääneet mökille. Nousu oli kuulemma vähän hitaampaa kuin luuli, mutta ei kuitenkaan eväitä ehtinyt syömään. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja Soinine pääsi huipulle. Pirun kylmä kuitenkin oli, eikä maisemia kauaa ehtinyt ihailemaan. Alaspäin ja soitosta Rahikainen tuli hakemaan pojan pois tienvarresta. Aivan mahtava reissu se kuitenkin oli, ja pitänee kaikkien muidenkin varmaan harkita tuota vuorikiipeilymahdollisuutta seuraavilla reissuilla.

Kurun pohjalla

Ja huipulla!

Istinden on tuo korkein, pojat olivat keskeltä hieman oikealle, törmän toisella puolella

Ja maisemaa
Illalla oli sitten kaikilla pakkaussessiot. Lähtöaika oli 00.15, joten hyvinhän siinä ehti nukkumaan. Jotkut ruhtinaalliset 2,5 h, jotkut vain 2 h. Sehän jo riittää nuorille miehille. Äijät kuormattiin autoihin ja suunta etelää kohti. Ajomatka oli taas tutun sumuista, raskasta ja pimeää, mutta tiellä kestettiin. Tosin autokunta Jeep oli hieman vaikeuksissa amerikkalaisilla kitkoilla, mutta tiellä siis kuitenkin kestettiin.

Reipas kaudenavaus on nyt kuitenkin takana ja arki taas koittaa. Joku filosofisempi raportti varmaan vielä tulee ja videota myös. Pari kuukautta täytynee tsempata, niin sittenhän on jo tammikuu ja uudet kujeet!

Expoilla ja iltamissa sitten heilutaan!

T: Naamat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti