Vauhdilla mennyt maaliskuu ja mökkeilyä Lyngenissä

Täällä sitä taas istutaan kämpillä ja yksi laskureissu taas takana. Ei enää Laukkarisen mononkuivaimen aiheuttamaa kotoista monohien katkua. Ei enää pientä mökkiä täynnä haisevia laskukavereita ja -kamoja. Ei enää Salosen maukasta makaronilaatikkoa. Eikä enää sitä laskureissurutiinia: Hiihdä, syö, nuku.

HUOH.....

miu koko

Mutta onneksi tämä fiilis on vain väliaikaista. Eilen tätä kirjoittaessani ajattelin, että huomenna on (toivottavasti) reissudarra ohi, ja voisi alkaa keskittyä arkisempiin asioihin. Voisi käydä taas Yliopistolla katsomassa, miten se se sisäpihan remontti edistyy. Ei mutta eilenhän olikin lauantai. Ja tänään sunnuntai. Päivätkin ihan sekaisin.

Kyllä siinä pienen vapaahiihtäjän kuuppa menee sekaisin onnistuneesta laskureissusta. Sitä keskitytään säähän, lumeen, maastoon, omaan suoritukseen, lepoon, varustehuoltoon ja kavereihinkin. Ei paljoa tullut mietittyä että mitähän ne siellä corporate finance-kurssilla taas käy läpi.

Eli mahtava reissu Laukkarisen, Salosen, nuoremman Laukkarisen ja Säätäjät-skiteamin kanssa. Kiitos pojille.
Sää ei meillä ollut mikään mahtava, mutta lunta riitti ja sitä oli paljon. Lyhyitä, jyrkkiä metsälaskupätkiä saatiin paljon, ja Ruotsakin sai kauan kaipaamansa lumipöllyn sisällä laskemisen.

Edellisessä postauksessa mainitut sankariteot jäivät kuitenkin valitettavasti tekemättä. Sää oli tosiaan sinkissä lähes koko ajan, lukuun ottamatta pieniä selkeitä hetkiä torstaina.
 Laukkarinen, hänen veljensä Janne ja Säätäjät-skiteamin Matti ja Heikki olivat tulleet tiistaiaamuna pelipaikoille. Ruotsa ja Salonen Tiistai-iltana. Tiistain mäkipäivänä kävi kuitenkin pieni takaisku, ja nuorempi Laukkarinen joutui jättämään hiihtohommat kesken kipeän polven takia ja ottamaan torstaille lennon Suomeen. Paranemisia äijälle!

Keskiviikko näytti, prrrr rummun pärinää, huonoa keliä, joten Rasmustindenin, meidän kotimäkemme, metsät olivat päivän agenda. Sieltä saatiin oikein kivoja laskuja, ja aurinko näkyi pariin otteeseen pilviharson läpi. Lumi oli metsässä todella hyvää, ja meininki maistui!

vähä arskaki näkyi

Laukkis vetelee

ja Ruotsa perässä

käydääs vielä kerran sillä kielekkeellä

Taukoa tuulisissa olosuhteissa.

Keittiö aamupalan jälkeen

 Torstai olisi siis ollut seikkailupäivä kelien puolesta, ja lähdimme kohti Store Fornestindeniä. Tie oli kuitenkin kiinni lumivyöryvaaran takia (Holmbuktin kylän kohdalla vyöry pyyhkäisee yleensä tien yli mereen saakka, ja sitten kaivurit onkin siellä pari päivää siirtelemässä auton kokoisia jäälohkareita jotta tie saadaan taas auki).
Suunnitelmat siis uusiksi. Onneksi Laukkarinen kokeneena kettuna muisti vanhan "varapaikan huonolle kelille". Menimmekin Goverdaleniin, siis samaan laaksoon jossa telttailtiin Rahikaisen ja Soinisen kanssa muutama viikko takaperin.
Laukkarinen oli Soinisen kanssa toissa kesänä katselemassa paikkoja, ja bongasi kyseisen metsäisen seinämän Goverdalenin länsipuolella. "Hmmm, tuo voisi olla hyvä paikka huonolla kelillä. Harvaa puustoa, paljon tiputuksia ja jyrkkääkin laskua". Ja nyt tämä bongaus laitettiin täytäntöön.

Siellä käytiin

Huippuharjannetta

Pojat huipulla

Ja maisemia sieltä

Ja taukoa huipulla. Aurinko perhana paisto vähä silmiin

 Keskiviikkoisen lumisateen jälkeen laakso oli erittäin hyvässä lumessa ja Goverdalenin metsäharjanne osoittautui erittäin hyväksi paikaksi. Saimme vielä huiputuksenkin päivälle (töppyrän nimi oli siis Flatsteinfjellet), ja sekös oli jees. Jännintä koko hommassa oli, että vaikka huipulle piti nousta kapeaa harjannetta, matkaa kertyi viisi kilometriä ja muutenkin meininki oli kuin isoissakin sankariteoissa, emme olleen kuin 850 metrissä.
Ei siis edes tonnin töppyrä, mutta, ah, silti niin hieno paikka. Ei näköjään aina tarvitse mennä korkealle saavuttaakseen paljon. Talvinen metsä oli aivan upea, skinnaus kulki, hyvät kaverit, hyvä lumi, jyrkkää laskua, loivaa lojottelua ja naamalle pöllyävää lunta. Ei huono.

Ruotsa seinämällä

Laukkis viilettää

Laukkis viilettää 2

Ja Ruotsa viilettää

Ja saatiin sitä luntaki naamalle!

Perjantai oli kelien puolesta hyvin samanlaista, ja viihdyimme Flatsteinfjelletillä senkin päivän. Metsäharjanteelta löytyi paljon eri variaatioita aina "tattilinjoista" ja jyrkistä seinämistä isoihin droppeihin. Päivä kului nopeasti siellä leikkiessä.

Arttuki pääs kameran paremmalle puolelle

Oho, Arttu pääs toistamiseen!

Laukkis jyrkänteellä

Ja Laukkis tattimaassa

Perjantai-iltana yr.no oli ennustanut isoa lumimyrskyä, joka sitten kuivui kuitenkin kokoon. Lauantaiaamuna Laukkarinen ja Säätäjät-skiteamin Matti ja Heikki lähtivät takaisin eteläänpäin, kun Ruotsa ja Salonen lähtivät vielä aamulenkille kotimäelle. "lumimyrsky" oli tullut suurelta osin räntänä, joten ikävä märän lumen kansi oli päässyt tekeytymään. Ylempänä lumi ei ollut enää niin märkää, ja puurajalta saimmekin yhden mukavan laskun alas mökille. Reipas 1,5 h lenkki ja mökin siivoukseen ja ennen kahtatoista molemmat ukot kotia kohti.

Huomasin tuossa juuri että maaliskuu on loppu ja huhtikuutakin ollaan tahkottu jo yksi viikko. Vittiläine että maaliskuu kului nopeasti hiihtohommien merkeissä.
Nyt näyttäisi siltä että alkava viikko olisi täysin kouluun keskittymistä, mutta sitten onkin jo pääsiäisviikko ja virallinen loma koulusta. WR:n keula kääntyy silloin Lyngenin suuntaan, ja 11-15 päivää olisi tarkoitus siellä vietellä. Laskuseuravirityksiä on vaikka minkälaisia. Eräs aika kova porukka olisi tulossa, ja yksi Naama kelpuutettaisiin telttakylään myös. Salonen olisi myös kovasti tulossa, pari kaveria etelän suunnalta, sekä yksi pohjoisesta. Katsotaan mitä kaikkea keksitään ja miten hommelit menee.
Kerrotaan näistä viritelmistä lisää kunhan hommat tarkentuu.

NaamaVirneessä ei valitettavasti näillä näkymin enää kokoonnu Norjan maalla tänä talvena, mikä on hyvin valitettavaa. Muut kiireet painaa pojilla päälle. Mie aattelin hiihtää sitten Soinisen ja Rahikaisen puolesta oikein kunnolla!

Ja täällä Norjassa on oikeastaan vasta nyt kunnon talvi. Sademäärä kuluneen kuukauden aikana on 150 mm ja lumipatjakin on lisääntynyt Tromssassa 50 sentillä. Se on muuten hyvä homma! Suomessa on kaiketi aika vappukelit jo, mutta täällä nautitaan. Kelit alkavat olla parhaimmillaan!

- NaamaJussi