lauantai 15. maaliskuuta 2014

Yhen yön seikkailu! Ja tänää kahden!

Huomenta!


Aamutoimet ovat jo hyvässä vauhdissa, aamupuurot ja pekonit syöty ja  pakkaus käynnissä. Sillä aikaa kun sydän ja verisuonet koittaa selviytyy 2 kananmunasta, 1/3 pekonipaketista, ruisleivistä, puurosta, kahvista ja rasvaakin oli mukana, kirjoitan nopean päivityksen viimeisen kahden vuorokauden tapahtumista.

Rahikainen siis saapui Tromssaan maanantaina, ja tiistaina käytiin mäessä. Keskiviikko meni koulu- ja kaupoillakäyntipäivänä, torstaina alkoi sitten seikkailu. Ja millainen seikkailu!

Ellendalen Lyngenin eteläosassa oli suuntana ja telttailu tarkoituksena. Torstaina mennessä jo tuuli aika kovaa sekä lunta tuli. Vähän epäilytti mutta Naamat lähtivät kuitenkin ahkioineen kaikkineen ylöspäin. Ahkio tosiaan, vuokrattiin yliopistola ruhtinaalliseen 100 NOK hintaan (joka ei oo oikeasti mitään, kiitos UIT!) ja retki oli myös vähän sitä ahkion testausta retkellä.
Eihän siitä ahkion vetämisestä polveilevassa kaltevassa ja täynnä tunturikoivikkoa olevassa maastossa tullut oikein mitään. Selvittiin kuitenkin laakson pohjaa ylöspäin hikoillen, ähkien ja kiroillen. noin 350 metrissä näkyvyys alkoi olla niin nolla lumentulon ja tuulen takia, puurajakin tuli vastaan, ja ylöspäin jatkaminen olisi ollut vähän hölmöä. Pysähdyttiin siihen ja perustettiin leiri.
Tuuli edelleen aika pirusti, Ruotsaa ei oikein napostellut telttailut, mutta Rahikainen tsemppasi että "jäädään kato tähä ja reenaillaan kovaa keliä". Siihenhän se meni.
Päivä kului lumikammia kaivellen, telttapaikkaa rakennellen, telttaa pystyttäen, pieni mäki laskien ja syöden. Aika jees. Oli aika painua pehkuihin.





Yö sitten keskeytyi siihen, että lunta alkoi sataa vähä helvetisti ja teltta oli niin kireälle pingoitettu että telttakaari otti ja meni poikki. Siinä sitten 02.45 ulos teltasta ja kaarta korjaamaan. Rahikainen on onneksi nii näppärä poika korjaamaan kaikkea että kaari tuli varaosilla ja jessellä nopeasti kuntoon. Ukot takaisin sovsäkkeneihin ja unta palloon.
Aamulla heräiltiin, ja lunta oli tullut, ja paljon, ja lumentulo jatkui navakan tuulen kanssa. Kaikki eilisen jäljet olivat peittyneet ja teltta muistutti lähinnä iglua ulkoapäin. Lumitöihin siis!
Vähän aikaa siinä hengailua ja aamupalan laittoa, sitten mietintään että mitä tehdään. Rahikaisen lähtiessä hakemaan vettä, Ruotsa kuuli lentokoneen taivaalla. Siinä lumimyräkässä. Ja sitten kuuluikin napsahtelua ja Ruotsa tajusi että lentokone ei pidä tuollaista ääntä. Ukko nopeasti suuren kiven taakse piiloon, lumipilven ja kunnon jyrinän tullessa seuraavaksi. noin 50 m teltalta pyyhkäisi lumipilvi alemmas laaksoon, ja itse lumivyöry pysähtyi teltan korkeudelle. Vyöry ei ollut suuren suurta tavarajunamallia, mutta kylliksi saamaan Naamat pakkaamaan leirin parasta mahdollista vauhtia nippuun ja lähtemällä alaspäin.

Saimme leirin hyvin kasaan ja alaspäin siis. Alhaalta sitten kuului kaukaista jyrinää. Automaattisesti yritimme etsiä suojaa mutta puiden keskellä olemista parempaa ei oikein ollut tarjolla. Lumipilvi nousi laakson pohjalta ja vyöry oli siis pyhkäissyt sinne. Päästyämme kohdille vyöry oli noin 300 m päässä meistä. Ja millainen vyöry. Kuin kolme tavarajunaa vierekkäin, ja muodoltaan kuin suuren suuri räjäytystyömaa ja luohintamonttu kaikkine auton kokoisine lohkareineen. Vyöry oli katkaissut koko laakson ja meidän piti siis mennä vyöryn yli jatkaaksemme.
Siinä sitä vyöryä. Lassi on noin 50 m päässä vyörystä.
 Koko laakso oli hyvän matkaa suojaamattomana ylärinteiden vyöryiltä, joten oli aika nopeaa etenemistä Naamoilta. No turvassa pääsimme alaspäin ja kaikki oli hyvin. Alempana lämpötila nousi pari astetta plussan puolelle ja lumimyrsky muuttui kunnon räntäkeliksi. Hiihdimme vastatuuleen, ja ekan kerran kuoret kastuivat läpimäriksi. Kaikki oli märkää. Takki, housut, reppu, repun sisältö, sukat, kerrastot, hanskat, kaikki. Se oli jännää se.


Autolle päästyi alkoi sitten riisuuntuminen märistä kamoista. Kuoret, reput hanskat, kaikki vaan auton takakonttiin ja pelkät merinokerrastot jalassa Wanha Rouva käyntiin ja Tromssaa kohti. Matkakin oli vähän seikkailua räntäsateessa ja tien kunto oli mikä oli, joten ei vielä hengähdetty helpotuksest. Eikä Wanhassa Rouvassa oikein tuo puhallus/ilmastointi toimi, joten ikkunoiden huurtuminenkin oli hieman haasteellinen homma.
Matkan aikana lähes kaikki vähän suuremmat vuoret olivat vyöryneet alas tien lähelle, joten keli oli todellakin hengenvaarallinen. Sellaista seikkailua...

Muutta sitten! Kävimme Rahikaisen kanssa hakemassa Soinisen eilen kentältä ja tässä tehdään lähtöä Lyngeniin. Ja telttailemaan, tietenkin! Andersdalen on kohteena, ja lumitilanteen mukaan reissu menee varmaan leirin pitämiseksi. Täytyy olla hyvin tarkkana lumien kanssa, mutta ehkä me jotain laskettavaa saadaan!

- Naamat

Ps. No nyt sitä lunta on #Bringerofrain

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti