Kesän kuulumisia

Hieman talvea vähälumisempi aika, jota kesäksi kutsutaan on blogipostauksien kannalta ollut hiljaiseloa. Aika on kulunu töitä ja rakennus/remonttihommia tehdessä. Toisin sanoen rahaa kerätessä talven koitoksiin sekä tarvittavien fyysisten ominaisuuksien ja taitojen kehittämiseen. Omalta osalta talven reissut tuntui jäävän vähäisiksi juuri hankitun tontin ja rakennusprojektin takia, mutta palava halu päästä taas vuorille muutti suunnitelmia ja reissuja on alettu suunnittelemaan entiseen malliin. Tän hetkinen kuumeen (laskukuumeen) nouseminen tarkottaa varustehankintoja ja reissujen suunnittelua. Kirjotellaa noista tulevista hieman myöhemmi lisää, mutta varmaa on että perinteinen kauden avaus tapahtuu Norjassa Lyngenissä

Vaikka kesällä tuli siis tehtyä paljon töitä, ehdittiin sitä myös nauttimaan vapaa-ajasta. Italiassa Gardajärvellä vietetyn aktiiviloman aikana köydenvarassa tuli vietettyä paljon aikaa sporttikiipeilyn merkeissä. Kaikille joita kalliokiipeily kiinnostaa voin kovasti suositella Pohjois-Gardaa eli Arcon aluetta lämpimästi. Mikä siis sen mukavampaa kun herätä aamulla kalliolle ja iltapäivä viettää järvenrannalla joko uiden tai aurinkoa ottaen. Mahdollisuudet tuolla alueella tuntuu olevan rajattomat sillä alueen lajikirjoon kuuluu sukellusta, leijasurffausta, purjelautailua, purjehtimista, kiipeilyä, pyöräilyä, canyoningia sekä vaeltamista vaikeustasoltaan vaihtelevissa maastoissa.

Kiipeilyhommia Arcossa

Arco on pieni kaupunki joka tunnetaan Italiassa kiipeilyn Meccana. Kuulemma paikka jossa Italialaisten kiipeily on saanut alkunsa. En olis muuten uskonu että yhteen pieneen kaupunkiin mahtuu noin montaa kiipeilyaiheista kauppaa. Suosittelenki jo pelkästä varustetäydennyksen tarpeesta pyörähtämään paikanpäällä.
Tuolla Arcon alueella päästiin kiipeemään mahtavissa maisemissa 30m kallioita, joissa maisema avautuu koko Gardajärven yli. Maisemilta ei enempää voi toivoa!

Keskellä Sella Tower II ja oikealla Sella Tower I (pientä "nyppylää" oikealla ei lasketa)

Kesän kohokohtana pidän ehdottomasti Italian Dolomiiteilla multipitch kiipeilyä. 2 päivää hyvää harjoittelua ja opettelua pätevän oppaan seurassa oli kerrassaan mahtava kokemus. Lassin sanoin "SE OLI ELÄMYS".

Sää suosi ja pohkeet palo

Ensimmäinen päivä Dolomiiteilla kiivettiin Sella Tower 1:llä. Tuona päivänä harjoteltiin ja käytiin läpi kaikki tarvittavat tekniikat mitä seuraavana päivänä tultiin tarviimaan. Vaikka kiipeilyllisesti reitit oli helppoja, täytyy myöntää että pientä pelkoa heräs tietyissä kohdissa joissa varmistusten tekeminen oli niin vaikeeta ettei niitä ollu lainkaan. Reittien pituus oli toinen tekiä joka oli uusi kokemus. Ensimmäisen päivän 8 köyden pituutta (kp) ja toisen päivän 11kp alko jo hieman tuntumaa kropassa. Kaikkiaan kokemus jota suosittelen kaikille joilla tekee mieli tehdä lomilla jotain muuta kun kiertää kauppoja ja museoita (mukavaa hommaa tosin ajoittain sekin=)).

Sini hyvikin ilmavalla paikalla Sella Tower I:llä. Ite pelokkaana taustalla ootan omaa vuoroa

Ensimmäinen oma multipitch liidaus Sella TowerII:lla. Sini alhaalla varmistamassa ja odottamassa omaa vuoroa. Tässä(kin) kohtaa oli mahtavat fiilikset. Ilmavin paikka jossa oon kiivenny.

Sella Tower II huipulla 11kp jälkeen. Taustalla Italian "el capitan". (Oppaan mielestä vetää täysin vertoja jenkkien viralliseen versioon)

Mikäli kiipeily kiinnostaa löytyy Dolomiiteiltä siis kiivettävää kaiken tasoisille. Myös laskettavaa olis löytyny aivan lähistöltä vaikka lämpötila pyöri siinä +30 kieppeillä. Ens kerralla tulee mukaan otettuu myös sukset jotta päsee kiipeilyn ohessa harrastamaan kesähiihtoa jota Jussi aikasemmassa postauksessa hehkuttaa. 

Canyoning vie paikkoihi mihin ei normaalisti tuu lähettyy
Sini suoriutu kaikista reissun haasteista mainiosti joten "passi" tuleville reissuille on lunastettu ;)

Joka lomalla täytyy pyrkiä tekemään jotain uutta ja tällä kertaa uutta löyty kylmistä vuoripuroista. Lajina erittäin mukava (ehkä hieman kylmää touhua) ja varmasti haasteita tarjoova. Hypyt vesiputousaltaisiin on mahtavaa puuhaa ja laskeutumiset vedenseassa hieno kokemus. Vaikka tällä kertaa korkeimmat hypyt tais jäädä n. 8metriin oon itteeni lähes tyytyväinen. Korkein putous jäi hyppäämättä (tieto siitä että siitä olis saanu hypätä ei kantautunu miun korviin, joten laskeuduin köydellä) ja sekös jäi harmittamaan. Varsinkin kun ryhmän Norjalaisvahvistus pääsi hypyn suorittamaan. Kukas nyt haluaa jäädä kakkoseksi norjalaiselle...!

Kesän ja lomailujen jälkeiset fiilikset loistavat. Nyt odottelemaan kuivia kelejä ja kilkkeet kalliolle (mikäli aikaa rakennushommilta jää) kun vielä on aikaa harrastaa kesälajeja. Omat ajatukset alkaa kyllä kovasti pyörimään jo lumisilla rinteillä. Ei siis muuta ku ulos liikkumaa ja toivomaa lumisateita.