Telttailut Lyngenissä

Terrve!

Tuossa lauantaina kotiuduttiin Lyngenin retkeltä. Viikko teltassa, upeita laskuja, keliä ja Norjan vuonot. Ei siitä voi reissuviikko paljoa parantua. Paluu koulutöiden ääreen ei voisi vähempää kiinnostaa, ja reissukrapula ei meinää hellittää. Eli mahtiretki siis taas kerran.

Auto starttasi kohti lumisia huippuja tiimaa vaille puolenyön. Ajoaikaa kertyi kevyt 18 tuntinen, mutta tieto siitä että odotus palkitaan mahtavilla maisemilla kera vuonojen ja vuorien piti mielet virkeinä.

toistaiseksi yöautoilu on mukavaa!

Lyngenin alueelle päästyämme kartalle alkoi olla käyttöä. Telttapaikan valinta olisi voinut osoittautua melkoiseksi hakuammunnaksi, mutta onneksi bongasimme parkkipaikan n. 5 km Lyngseidetistä Koppangeniin päin. Auto parkkiin, rojut ulos, retkikamppeet päälle ja makkarat paistumaan. Teltta siitä sitten pystyyn ja hyvillä mielin unille. Paikka osoittautui lopulta niin hyväksi että päätimme olla siirtämättä telttaa viikonaikana.  Vuoret kohoavat "etuovelta" ja vettä viereiseltä purolta. Mikäs siinä siis oli ollessa.

No jos vähä välpättäis

 Aamulla puurot naamaan ja mäkeen!

 

setä keittiömestari

Suunnistimme ensimmäiseksi Tafeltindenin maisemiin. Liikennettä ladulla oli jonkin verran. Samoissa maisemissa siis hiihteli monia varttuneempien saksalaisten ja ranskalaisten ryhmiä. Dynafit-pappoja, joilla Dynafit-vehkeet vimosen päälle eikä mukana mitään ylimääräistä. Mikäs siinä skinnaillessa, kun taas "tollot" suomipojat vie kaikki mahdolliset vermeet mukanaan jääraudoista aina köyteen asti.
Tafeltindenin loppuosa näytti sen verran tylsältä (aika lopui kesken), että päätimme hakea jotain laskettavaa. Bongasimme jäätikön vierustalta hyvän näköisen pohjoisseinän, josta saimme niin huikeat laskut, että sen jälkeen olisi voinut hyvillä mielin lähteä etelään päin. Pohjoiseinällä säilynyt unelmalumi ja aurinkoinen sää. Vitsit, lasku pelkkää jiihaa-huutoa. Seuraavana päivänä telttanaapurimme pyörivät samoilla paikoilla ja kehuivat kovasti linjaamme.

Ville nousee

Ja Lassi myös

Jussi valmistautuu ensilaskuun. Takana Sofiatinden ja mahtava jäätikkö.

Loistava viikon aloitus, ja siitä hyvillä mielin "kämpille" ruuan tekoon ja miettimään seuraavan päivän suunnitelmia.

Erimielisyyksiä keittiössä?

Seuraavat kaksi päivää oli kohteena Sofiatinden ja sen ympäristö. Skinnaus oli erittäin jees, ja jälleen huikea keli ja hyvä lasku Sofiatinden vierestä, pohjois-seinä Sultindeniltä.
Katselimme samalla kahta kurua, joista toisessa oli laskujäljet. Päätimme laskea kyseisen kurun seuraavana päivänä. Kuru oli mahtava vaikka aurinko oli ehtinyt muokata lunta sen verran, että itse lasku ei ollut ihan niin jiihaata. Kuitenkin seikkailuna erittäin jees, ja taas auringon paisteessa sitä oli mukava kertailla.
Heräsimme kurun laskupäivänä viideltä, koska ennustukset lupailivat sadetta iltapäiväksi. No...sadetta ei tullut ja lähdimme käymään Lyngenin pohjoiskärjessä aikomuksena syödä ja laskea. Russelvfjället oli menettänyt lumensa kevätkelissä ja kaiken lisäksi tuuli sotki suunnitelmamme. Ei siis auttanut muu kuin auto ympäri ja Magic Moutain Lodgeen yksille neuvoa-antaville ja säätietojen tarkastukseen..

Jussi ja Sultindenin pohjoisseinä

Sultindenin eteläseinän kuru

Ja Lassi sen kimpussa

Lassi työntää kurun raskaslumista pohjaa

Keskiviikkona lunta, räntää ja vettä. Pakollinsen välipäivän vietimme Tromssaan tutustuen ja energiavarastoja täydentäen.


Torstai alkoi pilvisenä, ja lähdimme "kotimäkeemme" Fastalstindenille.
Puurajalla taivas aukeni, ja keli alkoi olla niin lämmin, että kohta jo skinnasimme ilman paitaa. Se oli hienoa se. Saatiin reissun ensimmäinen oikea huiputus ja fiilikset sen mukaiset. Laskut olivat jälleen mieleenpainuvat, ja puurajalla jäimme kuvailemaan droppeja ym. Kuvat taas ei oikein napsunu kohdilleen (tälläkin kertaa kuvattavien suorituksien takia). Niistä suorituksista siis tuskin jää kerrottavaa jälkipolville.

evään syöntiä

soija.

ripidamdam skinnaillen

Pojat oottaa...

inne vaa inne vaa

melkein topissa

ja topissa

Ja maisemaa sieltä

Perjantaina, reissun viimeisenä päivä ranskalaisten sanoin keli oli "closéd". Hiihtämään oli kuitenkin päästävä, joten kohteeksemme otimme Rörnestindenin juurella sijaitsevan skihyttenin. Retkeilyhengessä kamiinan tulille ja makkarat paistumaan. Paikalle pölähti muutama (18) skinnailija yhdessä oppaidensa kanssa. Norjalainen opas kertoi että on käynyt hyttellä noin 200 kertaa, muttei ole koskaan nähnyt kamiinassa tulta. Muilla ei kai ole tapana laittaa tulta, jos siihen on tauolla mahdollisuus?
Lunta tuli kovasti ja tuulikin ikävästi, joten nousimme skihytteltä vain hieman kohti huippua ja siitä sukset kohti kotia. Viimeiselle laskulle ominaiseen tyyliin pieni harhailu ja tasamaahiihto ohjelmassa. Viimein päästyämme autolle, kamat pakettiin ja nokka kohti kilpisjärveä.
Kilpisjärvellä ruokaa, saunaa ja kamojen välppäystä ja seuraavana aamulla matka jatkui aina Lappeenrantaan asti.
Koko reissun onnistumisesta kertoo se, että paluu arkeen ja etelän harmauteen sai autollisen miehiä toivomaan viikon-kahden lisäaikaa reissulle.

Eli takana jälleen aivan huikea reissu. Voimme suositella lämpimästi kevättelttailua Lyngenissä. Jos facebookin, säätietojen ja sisävessan tarpeen voi hoitaa jotenkin muuten, ei tässä enää mökkiä kaipaa. Telttailu oli siis mahtavaa (ainakin aurinkoisessa säässä).

Kausi on nyt (ehkä) paketissa, joten on aika siirtyä kesälajien viettoon!

Terveisin:

Ville, Jussi ja Lassi